29. joulukuuta 2011

leppoisa happihyppely



Aamupäivä meni aivan nyhjätessä...ei oikein nyt niin hyvätkään tunnelmat ole, työkuviot taitaa mennä päin prinkkalaa, siispä päätin sitten lähteä hieman kässehtimään ulos päätä ja kameraakin tuulettamaan. On nuo metsäreissutkin tainneet jäädä jo historiaan tältä talvelta, alkaa lunta olla jo sen verran, että en uskalla lähteä huonolla jalalla kompuroimaan, ei näe enää monttuja ym. Ulkoilu tekikin tosi hyvää ja mieli koheni huomattavasti. Yllä oleva kuva on aivan kotini läheltä, talo ei kylläkään näy kuvassa, jää vasemmalle. Maisema, jota olen jo pari vuosikymmentä seurannut koiria ulkoiluttaessani. Näkymän värit vaihtuvat vuodenaikojen ja valon mukaan, tähän tauluun ei kyllästy :) 
Lisään jatkoksi muutamia satunnaisia räpsäytyksiä, kun ei nyt sitten mitään silmiähiveleviä näkymiä onnistunut silmä poimimaan. ...aiheet vähissä...kö..vai eikö mielikuvitus laukkaa....? siinäpä pohtimista..:)

     ...hellitäpä hetkeksi...tuli mieleen, kun sihtailin kameran linssin läpi,
    50 on aivan riittävästi, useimmiten, ei tartte aina satasta paahtaa!! (noin kuvainnollisesti:) )





Palattuani kävelyltä, sytytin liudan kynttilöitä ja keittelin päiväkahvit, olo oli mukava ja rauhallinen (ja kahvin kera ihan, ihan vähän suklaatia...)

 



Tämä postaus lienee samalla tämän vuoden viimeinen, joten toivotan kaikille lukijoille ja muillekin kanssakävelijöille

   OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA    2012!

15. joulukuuta 2011

haaveilut kesästä, osa 2

Otsikoin näin, sillä viittaan postaukseen "haaveissa vainko...". Onhan tuo kesä taas muutamaa viikkoa lähempänä, vaikka luntakin on pitänyt odotella. Nyt sitä on ehkäpä 15 cm, mutta uhkaavasti häipyy taas, kun on niin suvikeli...rapa roiskuu teillä. Pysyisi nyt vaan jouluntienoon, niin olis joulu joulun tuntuinen ja muutenkin, kasvien suojan vuoksi olisi korkea aika kunnon talven tulla!

No mutta, niistä kesähaaveista sen verran että, tuli mieleeni taas syysostokset Tommolan tilalta.


Hohtopiikkiputki, kookas, erittäin tukevavartinen upea kasvi, sopii esim. havujen viereen värinsä vuoksi, on niin hopeinen. Kasvaa n. metrin korkuiseksi, viihtyy kuivahkossakin maassa, niinkuin muutkin piikkiputket. Itse laitoin sen vuorimäntyjen eteen aurinkoiseen, hiekansekaiseen multaan. Saapas nähdä, kuinka jaksaa siinä kasvaa minua ilahduttamaan. Kuva on otettu ostopaikasta perennapihalta, joten minun hopeakaunistuksella on vielä pitkä matka tuohon pisteeseen:)


.

Tämä päivänsilmä on minusta tosi hieno, kasvaa parin metrin korkeuteen parhaimmillaan ja sen varsissa on hieno tummanpunainen väri, en ole aiemmin tällaista tavannut. Pitäisi menestyä erittäin hyvin täällä IV vyöhykkeellä, onhan täällä joissain pihoissa sitä perinteisempää keltaista karhealehtistä versiota. Minä ihan retkahdin tähän aurinkoiseen kasviin ja mikä parasta, sen kukinta osuu heinä-syyskuulle, joten on varmaa aurinkoa tiedossa pihaan, jos se miun pikkutaimi päättää alkaa kasvamaan rehevästi. Kaipa sekin vähän tästä allekirjoittaneesta riippuu... Tämä perenna viihtyy ravinteikkaassa ja aurinkoisessa paikassa. Että tallaisia haaveita tällä erää...

Joulu tulee ja valmisteluja ei paljonkaan ole tullut tehdyksi, äidin syntymäpäivien tiimoilta oli puuhaa ja joulujutut ovat jääneet taustalle.Syntymäpäivät olikin mukavat ja sankari jaksoi tosi hyvin. No tuleehan se joulu kyllä vähemmälläkin... ja varsinkin, kun olemme kahdestaan kotosalla. Eipä sitä hyvin paljoo sitten tarvitse väsäillä. Hieman leipomista ja laatikkojuttuja ja lasimestarinsilliä.. ja karjalanpiirakoita, ne kyllä ostan voitelemattomina suoraan leipomosta, siinäpä sitä.. Mukavaa vain olla rauhassa kotosalla ja nauttia kiireettömästä ajasta...

...joten hyvää ja rauhallista joulunalusaikaa kaikille...postaillaan!




10. joulukuuta 2011

aika rientää...

niinhän tässä nyt sitten taitaa käydä...ei meinaa ehtiä postailemaankaan...pitää tälleen aamuvarhain...ihmeesti aika saa erilaisen merkityksen, kun on työkuvioita ja kaikkee... äidin syntymäpäiviä (90v.) varten olen skannaillut "miljoona :)" valokuvaa ja tehnyt niistä koosteen juhlissa katsottavaksi, sinänsä mukavaa puuhaa, muistellen samalla menneitä. Kaikkea muutakin mietittävää juhlien tiimoilta on piisannut, onneksi pitopalvelu hoitaa suurimman osan jutuista. 
Tänään on mukava iltapäivän juttu, kun menen joulukonserttiin Carelia-saliin, siellä on hienoa perinteistä joulumusiikkia tiedossa, siihen tapahtumaan on olemassa pieni henkilökohtainenkin "linkki", kun olen vuosia sitten ollut esiintymässä siellä silloisen kuoroharrastuksen tiimoilta. Oi niitä aikoja... oli se mukavaa...kaikkine harjoituksineen ja odotteluineen... ja sitten se huipennus, se esiintyminen...

Täytyy jatkella myöhemmin, muut puuhat kutsuvat, täytyisi ehtiä ehkä kaupungillekin vielä ennen konserttia... joten kuulumisiin...

Ruusu aivan äitini kunniaksi!








1. joulukuuta 2011

mitä ihmettä...

                                 

...sammalleimu kukkii, nuppuja ja muutama kukka auki, kuvasin omituisuuden 26.11.2011. Hyvin erikoinen syksy tai alkutalvi oikeastaan. Huomasin nämä kukkapenkissä, kun laittelin somisteita ja valoja kuistin eteen joulunaikaa varten. Nytkin on muutama aste lämmintä ja lumi, jota oli n. 10 cm, alkaa olla taas poissa.


Tänään sitten oli se päivä, kun palasin työkuvioihin, muutama tunti päivässä alkuun. Oli mukavaa tavata taas työkaverit, vein suklaista maustekakkua kahvioon työhön paluun kunniaksi ja hyvin tuntui maistuvan. Nyt vaan kädet kyynärpäitä myöten ristiin että jalka kestää rasitusta ja työn melskeitä.

24. marraskuuta 2011

puuhapäivät

Eipä voi sanoa, että ei olis ollut tekemistä viimepäivinä, kiitos aktiivisten oman kylän marttojen! Liityin marttoihin pari vuotta sitten, eräs martta kyseli mukaan ja ajattelin että miksikäs ei. Toimintaan saa osallistua omaan tahtiin ja yksi kannustin on tietenkin tutustuminen oman kylän väkeen. Näin se on, että vaikka on 20 vuotta asunut kylällä, niin ei melkein naapuriaan tunne :) mutta työ vaatii veronsa ja ei ole paukkuja enää muuhun toimintaan ja omat työaikani rajoittavat tosi paljon osallistumista. Mutta on hirveän mukavaa kyllä olla mukana nyt, kun on ollut aikaa paremmin, saa sitten nähdä kuin käy, kun työt kutsuvat...

No niin, olimme viimeviikolla torstaina kastikekurssilla erään martan kotona, ohjaaja Marttaliitolta, huisin hyviä kastikkeita saimme ajoiksi ja reseptit sitten mukaan, sunnuntaina teimme teatteriretken ja nyt maanantaina olimme kranssikurssilla marttojen toimiston tiloissa. Teimme meriheinäkranssin ja sitten täytettyjä paperisia sydämmiä. Kransseista tuli hyvin vaihtelevan näköisiä, kauniita kaikki, jokainen oman tyylisensä, tekijänsä mukaan, voi sitä iloista puheen kalkatusta ja naurua, kun porukka väkersi. :D Minun työni tulos alakuvassa eli vastaus feisbuukissa jonkun esittämään pyyntöön... ;)



Tässä kranssissa on pohjana pajusta tehty kranssipohja, tarvitaan 3-4 oksaa. Päällä sitten meriheinää ja koristeina kuivattuja mandariiniviipaleita, kanelitankoa, jäkälää, oksia ja pellavahuovasta leikattuja sydämiä.

Sitten lisäksi oli mahdollisuus askarrella sydämiä, olis voinut laittaa vaikka kranssinkin koristeeksi, mutta minä tein ne vasta kotona loppuun ja laitoin niihin ripustuslenkit.



Näihin sydänaiheisiin voi käyttää lähes mitä vaan paperia tai kangastakin, kuitenkin hieman paksumpaa paperia kuin sanomalehti. Tässä vanhan lakikirjan sivuja oikealla ja vasemmalla tavallista kuviopaperia, mitä sattui kotona olemaan. Sydänten leikkuun jälkeen ne ommellaan ja sitten täytetään vanulla tai vaikka pumpulilla hieman pullakaksi, ei hyvin täyteen. Ommellaan aukko kiinni ja koristella voi sitten mielen mukaan. Kiinnityslenkin voi liimata kuumaliimalla jälkikäteen tai kiinnittää ensimmäisessä ompeluvaiheessa paperien väliin. Kuumaliimalla saa muutkin koristeet napakasti paikoilleen. Helppoja tehdä nämä koristeet!

Että tällaista marttailua tällä erää!   Mukavaa tää joulun aika, nyt pitäs tehdä ulkokoristeita, kaksi jätesäkillistä havuja, oksia ja sammalta odottaa työstämistään. Nyt onkin lämmin ilma, 4 astetta ja ensilumet sulaneet lähes kaikki pois, ois hyvä keli painella puuhapajaansa :), mutta taidanpa aloittaa naapurin villakangastakin lyhentämisen, mukava homma sekin...








16. marraskuuta 2011

haaveissa vainko oot mun?




... nyt alkaa jo haaveilu ensikesästä, sitä kun on kukkapöhkö, pitäisi varmaan olla oma osastonsa näille jutuille. :) Sinivaleunikon taimet, jotka sain kukkaystävältäni, istutin syys-lokakuun vaihteessa, löysin mielestäni niille hyvän paikan puolivarjosta. Tämä Kiinasta peräisin oleva kasvi on tunnetusti hieman vaatelias, mutta ystävälläni on kukkinut ja kasvanut tosi komeasti jo vuosia, kuvasin hänen kukkapenkistään. Sen siemeniä laitoin lavaan kylmäkäsittelyyn ja toivon että sieltä keväällä pilkistää taimia.


Ostin kesällä yhden sinikämmenen (Glaucidium palmatum) taimen, tämä kasvi on kotoisin Japanista, kasvaa siellä yleisesti rehevissä lehtomaisissa paikoissa isompien puiden aluskasvina. Kukat ovat siniset, vaaleanpunaiset tai valkoiset ja nousevat kauniisti lehtien yläpuolelle, itse ihastuin suunnattomasti kauniisin siemenpähkylöihin, jota muodostuvat kukinnan jälkeen. Pitäisi menestyä näilläkin korkeuksilla, tietenkin paikasta riippuen. Minä laitoin sen varjoisaan, ravinteikkaaseen multaan, isojen pensaiden katveeseen, saapa nähdä kuinka käy.


Tässä sitten sinikärhö,Tommolan tilalta, pensasmaisesti kasvava, tämä on minulle aivan arvoitus millainen tästä tulee. Nyt on aika peittää se talveksi, laitan havukerroksen päälle, ainakin puutarhuri antoi sellaiset ohjeet. Kasvaa noin 80 cm korkeaksi ja sopii esim. pionien sekaan, saa sieltä tukea kasvaessaan, kärhöjen tapaista. Siihen pitäisi myöskin tulla kauniita sinisiä kukkia aikanaan. Hyvin rehevästi ainakin kasvoi istutuksen jälkeen, joten toivottavasti juuristo on kehittynyt talvenkestäväksi.




Tarhajuoru l. virginiankolmiokukka, vei sydämeni, kun näin sen Tommolantilan puutarhalla. Tämäkin kuuluu talvisuojattaviin meidän korkeuksilla, ainakin aluksi, voihan se sitten alkaa vuosien saatossa viihtyä ilman suojaustakin. Kasvaa noin 60-80cm korkeaksi ja suositellaan kosteikkojen viereen mm., mutta itselläni se on aivan perinteisessä kukkamaassa. Tässäkin on kauniin sinisen sävyiset kukat, kasvia on myös kaksiväristä ja syksyllä näin syklaaminpunaisen, joka on uusi ja puutarhallakin vasta tulossa oleva väri.  Kukkia on latvassaan runsaasti sarjana ja joka päivä se aukaisee uusia pikkukukkiaan, eilisten kuihtuessa pois. Kukan muoto on hurmaava, kolmiterälehtinen ja tuo keskustan rakennelma on huikea. Makrokuvaajalle unelmakohde :)

Kovin on sinisävyisiä nämä minun tämänkertaiset kukkani, mutta löytyyhän sitä paljon muitakin värejä. Nyt tulevan talven mittaan on mukavaa kirjoitella muistiin tietoa kasveista ja paneutua oikein kunnolla kesäisiin kuviin ja istutuksiin ja hoitoonkin. Tämän sysäyksen sain eilen, kun kiertelimme ystävän (SOL13) kanssa pihamaata ja tuntui tosi hienolta kerrata menneen kesän puuhaamisia ja kasvilöytöjä. Mutta näistä minä haaveilen jo... ja jatkoa varmaan seuraa sopivin väliajoin...välillä sitten valokuvataan..väkerrelään yms...

10. marraskuuta 2011

kiteitä









askartelupäivä





  Meni sitten askarteluksi lähes koko eilinen päivä... kummasti aika hupsahtaa. Kävinhän minä ulkoilemassakin välillä ja tietysti muut kotipuuhat lisäksi. Olikin tosi mukava syysraikas ilma, aurinko paistoi, mutta ei nyt kovin lämmin ollut, laitoin hieman liian vähän vaatetta päälle ja sitten tuo minun lenkkikaveri kun pysähtelee tuontuosta...se luppis..


  Korttipuuhat ovat kyllä sellaisia, että niihin uppoutuu; leikkaa sitä, liimaa tätä ja mitähän sitten laittelis? Kaappien kätköistä löytyi kaikenlaisia jemmanauhoja, pahveja, papereita, paljetteja, strasseja... päätin, että en kyllä kaupoille lähde. Korteista tulikin sitten helmiäisruskeapohjaisia (sanahirviö!) , kun harmaat olikin vähissä ja sitten vaaleita oli vaan yksinkertaisia. Ruskea ei nyt ihan jouluväri ole, mutta kyllä niistä ihan joulunnäköisiä tuli, ei mitään taidonnäytteitä kylläkään, eihän se nyt olekaan pääasia. Itsetehdyt kortit vaan ovat mukavia saada ja antaa. Usein vaan ei ehdi tekemään tai jotain..ei saa vaan aikaiseksi, myönnän. No, nyt ehdin, pitää vaan sisätekstit vielä viimeistellä ja sitten oottamaan sitä punaista isoa kirjekuorta, joka kohta tulee postista...


5. marraskuuta 2011

iltapäivän hämärää

Kello on vartin yli kolme iltapäivällä. Hämärä alkaa verhota maisemaa. Aamulla aurinko värjäili taivasta, johon nousemassa olevat pilvet piirtelivät raitojaan mutta vähitellen taivas kuitenkin umpeutui ja navakka tuuli aloitteli puhaltelemaan viileitä henkäyksiään. Puolenpäivän jälkeen vein haudalle kynttilän. Moni muukin oli lähtenyt jo liikkeelle samoissa merkeissä, välttääkseen illan ruuhkan. Illan tunteina kynttilät valaisevat kauniisti haudoilla ja tuovat edesmenneet läheisemme lähemmäksi, ikäänkuin eivät poissa olisikaan, ajatukset viipyilevät muistoissa ja yhteisissä tuokioissa. Tämä hämäryys saa mielen herkemmäki ajattelemaan asioita, haikeutta, surua, onnea, iloa, tulevaisuuden näkymiä tai ihan vaikka vaan huomista päivää...tai sitten eilistä. Siinäkin on miettimistä, kuinka kaikki menikään niinkuin meni. 
Syksyn hämärä on erilaista kuin kevään hämärä. Syksyn hämärä kietoo maisemaa tiiviiseen tummasävyiseen, murretun väriseen pakettiin, pikkuhiljaa näkymä pienenee ja tiivistyy, panta kiristyy kunnes on enää pikkuriikkinen ympyrä jonka ulkopuolelle ei näe mitään. Kevään hämärä on laajaa, avaraa, valon väri on kuulakasta, raikasta, puhdasta ja tuo mukanaan lupauksen lisääntyvästä valosta. Ikäänkuin ympyrä laajenee ja panta ympärillä antaa periksi. On helppo hengittää ja iloita. Syksyn hämärän aikaan vaatii hieman ponnistelua uskoa, että jossain vaiheessa hämärän sävy alkaa muuttua. Onneksi joulu on välissä. Sen iloiset ja lämpöiset, punaisen ja vihreän, kullan ja hopean, valkoisen ja harmaan sävyt sekä kynttilöiden ja valojen tuike, antavat puhtia jaksaa kevään hämärään saakka. Loppupeleissä on hienoa, että meillä on näitä eri vaiheita, kaikille osaa antaa oman arvonsa ja osaa nauttia tästä hetkestä ympärillä.
Nyt kyllä hieman lipsahti tämä juttu, mutta olkoon, jotenkin vaan tuntuu tälläkertaa tältä ... :)

Oikein hyvää hämärähyssykkää, laitetaan kynttilöitä palamaan!


30. lokakuuta 2011

jäähyväiset kesälle

Monenlaisia ajatelmia  juuri tänä viikonloppuna. Joulunaikakin lähestymässä, perjantaina olin ystävien kanssa pikkujoulu -teemalla liikenteessä. Kävimme hoitamassa itseämme suolahuoneella hengittelemässä puhdistavaa ja pöpöjä tappavaa suolapitoista ilmaa ja sen päälle sitten täytimme itsemme mahtavalla "menyyllä" viihtyisässä ravintolassa. Eikä tarvittu erikseen nauruterapiatuntia varata, se tuli ihan kaupanpäälle siinä muutaman viinilasillisen jälkeen, paitsi autolla liikkeellä olijat, kuten itse, mutta eipä tuo haitannut tunnelmaa :) Mukavaa oli...kiitos ystävät! :D

Tänään aamulla aloin kierrellä tuolla pihallani ja tuli ihan haikee olo... otin kuvia muistoksi ja muistin avuksi, että on keväällä joku käsitys, minne on mitäkin istutellut... Nyt menneen kesän aikana on tullut aika monta uutta kasvia lisättyä...uusi buumi päällä sitten vuosien 1990-2000 välisen ajan. Nyt taitaa lajike määrä olla sadan paremmalla puolella, ei kyllä uskoisi, MISSÄ NE KAIKKI OVAT?... Kun ei vieläkään näytä paljon miltään, no, pieniähän ne taimet vielä ovat. Jännää vaan, mitä on talven jälkeen jäljellä...

syysasteri valkoisena, istutin heinäkuussa, ei ihan ehtinyt kukkiaan avaamaan,
vaaleanpunainen pensashanhikki jaksaa vielä...






vasemmalla avattu perennapenkki, jossa on jo teresanruusu ja pikkuruinen luumupuu, mahdollisesti takareunaan tulee kärhöjä tukineen ja eteen päivänliljoja, joita olen ostanut odottelemaan kevättä, oikealla tukikepit kevävarjostuksia 
 varten

 









...siinäpä ne odottelevat ja lisäksi kellarissa yksi kärhö ja siemenistä tulossa toivottavasti lisää...


..siemenlavat ovat pikkuhiljaa täyttyneet ja taitaapa muuten jotain siemeniä vielä taskunpohjallakin olla kylässä käynnin tiimoilta :)










..viimehetken ostoksia, päivänhattu tai..jotain ja oikealla pitäisi sitten kesällä kasvaa sinivaleunikkoa, olen tehnyt onneksi exelille kortistoa näistä perennoista, hoito-ohjeet, hankintavuosi, kukinnon värit ym. tärkeät tiedot sekä pikkukuvan jokaisesta...
ei sitä muuten enää kaikkea muistaisi ihan lennossa... vaikka luulee niin... siinäpä talveksi värkkäämistä, kun täydentää tietoja...


pikkuriikkinen mahonia... 


...rungollinen lamoherukka pullistelee uhkaavasti silmuillaan..., perus lamoherukoitakin on odottelemassa kevään istutuksia...


...arabellaa en ole vielä leikannut, kun on niin vihreä vielä, en nyt kyllä kaikkia leikkelekkään, pionit ja harmaamalvikit olen saksinut... jänöverkot ovat paikallaan niisä, mitkä luulen rusakoille kelpaavan, vielä pitää havuja käydä hakemassa muutamille aroille kasveille kuten syysvuokko, sinikärhö ja tarhajuoru... puuhat alkavat olla mukavalla mallilla..talvi saa pikkuhiljaa tulla, vaikka aika tiukassa tuntuu sen tulo olevan.





tänään lämmintä 5 astetta ja mukavan leppoisa syyskeli



nyppykurjenpolvessa hauska lehtikuvio...


taponlehti hienossa vihreässään havujen katveessa...

valkoinen peurankello uhmaa talvea...

verikurjenpolvi on sentään antautunut syksyn vietäväksi...

tällaiset mietteet tänään, voi olla että tänne alkaa ilmaantumaan kuvia talven ensimmäisistä lumista ym. mukavasta, jotain kumminkin, mutta puutarhahommat saavat jäädä jo taka-alalle, mitä nyt ajatuksissaan sitten rakentelee uusia kuvioita kevääksi... :)...mutta palaillaan, jahka asiantynkää taas löytyy, hyvää tulevaa viikkoa!!




25. lokakuuta 2011

eiiiii!!!


KUKA SOTKI MINUN LANKAKERÄN!!! ...ihan sekasin...:( olin poissa puoli minuuttia!!! xxxrjxxvvffrrrhhhgggg!!!!

                                                  












                                                                       
                                                                                                   ...no kuule, ihan samaa  mieltä, nolottas minuakin... :)
                                                                                       


20. lokakuuta 2011

musta maa

...jälleen, sinne  maanpoveen lumet painuivat vesisateiden myötä, on niin mustaa ja pimeää..mutta hurjan lämmin ilma, 6 astetta, vettä ryöpsähtelee taivaalta välillä hyvin ravakasti. Tänään on kumminkin auton renkaiden vaihto talvimalliin, alkavat ne pakkasyöt (ehkä), on parempi jo varautua tulevaan. Pihahommat ovat suht valmiit, kelloköynnös parka pitää vielä riipiä irti tuistaan, siellä se vaan kukkiaan puskee, nuppujakin vielä, olkoon nyt sitten kunnon pakkasiin saakka. Muutama kesäkukkaruukku vielä odottaa tyhjennystään, ruusuruukku on ihmeen voimissaan. Keijunmekkokin kukkii vielä, jossain oli, että sen vois viedä talven yli huonekasvina, mutta on se sellainen pehko etten sitä sisälle kyllä tuo. Ajattelin, että jos sen leikkaisi matalaksi ja veisi sen sitten lämpimään (10-15 ast.) varastoon ikkunan lähelle, josko se siellä pysyisi hengissä ensi kesään.

Pikkuhiljaa talvi hiipii pihalle ja kasvit pääsevät uinumaan lumipeitteen alle, siinä se kesä hupsahti joutuisasti noiden "kaverien" seurassa, odotan jälleennäkemisen riemua keväällä, on siellä kavereissa muutama jännitymomenttikin, kuinka juuristo on talvesta selvinnyt paleltumatta, massiivisia suojauksia en kumminkaan laita. No ihan nyt jo jännittää ajatuskin...nyt vaan haikeasti kesän värejä muistellen kohti talven kirpeitä ja kuulakkaita valoja...tämä päiväkirjakin saa toisenlaisen ilmeen mahdollisista talvisista valokuvista..tai jostain muusta :D, kuhan kahellaan...