3. heinäkuuta 2011

Kyllä tässä elämässä on monenlaisia vaiheita pihan rakentamisen suhteen. Vuonna 1991, kun talo oli rakennettu valmiiksi, alkoi tuon pihan laittaminen. No, miehet olivat kylväneet joka ainoaan kolkkaan nurmen siemenen, vaikka olinkin hieman valottanut asiaa, mihin se ei olis tarpeellista. Enpä itsekkään ollut niin varma mistään.Ei ollut mitään puutarhasuunnitelmaa ja jos olikin niin kateissahan se... Siemenethän sitten itivät, myös niihin kukkapenkkeihin, mitä sitten epätoivoisesti yritin väsätä. Hirveetä kitkemistä ja repimistä!! Mutta into oli hirveä ja kasvilajitelma oli melkoinen (parisataa kpl) vaikka ne olivatkin yksittäisiä pieniä taimia, puutarhamyymälät saivat osansa kassavarannostani!!  Vuodet vierivät ja sitten pitikin alkaa jo karsimaan, kun ei enää tontille mahtunut..., kun pitäs viheraluettakin jäädä, en voi sietää "tureikkoja",ja sitten kun tulee jotenkin se tympääntyminen johonkin kasviin, eikun vaan ruohonleikkurilla yli yms.  "tappomeininkiä"..arvatkaapas kuoliko mikään silläkonstilla...ei kun yhä sitkeemmin siellä kasvettiin.Toiset jäi vaan valtakasvin alle, myöhemmin löydettäväksi:). No sitten kukkamaata vaan isommaksi että sopii toisten joukkoon!! Silleen sitä mentiin, nyt muutaman vuoden aikana olen vakustanut että perennapankit muuttuvat pensaryhmiksi, kun en jaksa ja pysty hoitamaan, vähennystä on tapahtunutkin(n.85 perennalajia, osa hyvin pieniä vielä), mut eipä sitä sitten osaa ollakaan ilman kukkasia...ei luonto anna heittää mitään pois ja nyt sitten on uusi into päällä. MUTTA HUOM! Olen "järkevä"... isompaa ja peittävämpää perennaa vaan, niin sitten kitkemishommat vähenee!!! Nyt alkaa tuntumaan taas mukavalta  nää hoitohommat.. katsotaan miten "ämmän" käy... nyt teen niitä löytöjä ja pelastuksia mm. kiinanritarinkannus..siellä se on uudessa kasvupaikassaan pikkuriikkisenä alkuna jälleen..ihanaa..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit! Kiitän ja ilahdun kommenteista :)