18. heinäkuuta 2011

takiaistraumaa

seittitakiainen


Kerranpa kaksi pientä tyttöstä, serkuksia keskenään, olivat elokuun lämpimänä päivänä telmimässä leikkipaikoillaan. Leikkipaikat eivät olleet rakennettuja hiekkalaatikoita, vaan maalaistalon pihapiirin navetan yliset, riihet, saunat, aitat sekä niiden välillä risteilevät polut, aitojen vierukset ja peltojen pientareet olivat leikkitantereena. Ilon ollessa korkeimmillaan, tuli tietenkin tarvetta hieman keventää oloaan pihan perällä monireikäisessä ulkohuussissa. Sinne johtavaa, navetan päädyn viertä kulkevaa polkua myöten, tytöt hyppelehtivät ja puikkelihtivat perille. Polun varsi oli hyvin reheväkasvuista ja toisen tytön mielestä hieman arveluttavaakin, koska siellä oli paljon polttavia nokkosia, joita ei omassa pihapiirissä ollut haittana. Huussin reiällä istuttiin ja kikateltiin niitä näitä, kunnes toinen, kylässä ollut tyttö huomasi..MIKÄ elukka on miun housun lahkeela!!!Nyt se liikkuu!Pitkä, harmaa, karvainen, pallomaisista osista koostuva olio!! Ja siitä sitten armoton huuto APPUU, APPUU!! Toisen tytön äiti riensi yhtä kovasti huutaen että MIKÄ SIELÄ NYT ON!! Hän juoksi siihen paikalle ja alkoi nauraa suorastaan katketakseen ja vesissä silmin, tämä säikähtänyt tyttö itki ja kiljui vaan..OTA IRTI, OTA IRTII!! Takiaisethan ne olivat takertuneet lahkeeseen kiini somasti riviin, näyttivät elukalta,  tytön mielikuvitus oli päässyt valloilleen.. .ne liikkuivat varmasti!  No lopulta rauhoituttuaan, hän mielessään vannoi, ettei ikinä enää siihen huussiin menisi jos ei ihan pakko ole, oli niin karmaisevaa ja että jos kumminkin oli joku elukka.  Tästäpä sitä tarinaa riitti vuosikausiksi, oli siinä naapurin tädillä sen verran hauskat oltavat. Mutta aikaa on kulunut ja nyt sitten "komeilee" seittitakiainen tytön omalla pihalla, ei olis uskonut,  kaiken kokeman jälkeen ja sanoisin, aika hieno kukka se onkin..vaikka on rikkakasvi ja "elukka" :) ja nyt sitten bloginkin nimenä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva kun kävit! Kiitän ja ilahdun kommenteista :)