24. marraskuuta 2011

puuhapäivät

Eipä voi sanoa, että ei olis ollut tekemistä viimepäivinä, kiitos aktiivisten oman kylän marttojen! Liityin marttoihin pari vuotta sitten, eräs martta kyseli mukaan ja ajattelin että miksikäs ei. Toimintaan saa osallistua omaan tahtiin ja yksi kannustin on tietenkin tutustuminen oman kylän väkeen. Näin se on, että vaikka on 20 vuotta asunut kylällä, niin ei melkein naapuriaan tunne :) mutta työ vaatii veronsa ja ei ole paukkuja enää muuhun toimintaan ja omat työaikani rajoittavat tosi paljon osallistumista. Mutta on hirveän mukavaa kyllä olla mukana nyt, kun on ollut aikaa paremmin, saa sitten nähdä kuin käy, kun työt kutsuvat...

No niin, olimme viimeviikolla torstaina kastikekurssilla erään martan kotona, ohjaaja Marttaliitolta, huisin hyviä kastikkeita saimme ajoiksi ja reseptit sitten mukaan, sunnuntaina teimme teatteriretken ja nyt maanantaina olimme kranssikurssilla marttojen toimiston tiloissa. Teimme meriheinäkranssin ja sitten täytettyjä paperisia sydämmiä. Kransseista tuli hyvin vaihtelevan näköisiä, kauniita kaikki, jokainen oman tyylisensä, tekijänsä mukaan, voi sitä iloista puheen kalkatusta ja naurua, kun porukka väkersi. :D Minun työni tulos alakuvassa eli vastaus feisbuukissa jonkun esittämään pyyntöön... ;)



Tässä kranssissa on pohjana pajusta tehty kranssipohja, tarvitaan 3-4 oksaa. Päällä sitten meriheinää ja koristeina kuivattuja mandariiniviipaleita, kanelitankoa, jäkälää, oksia ja pellavahuovasta leikattuja sydämiä.

Sitten lisäksi oli mahdollisuus askarrella sydämiä, olis voinut laittaa vaikka kranssinkin koristeeksi, mutta minä tein ne vasta kotona loppuun ja laitoin niihin ripustuslenkit.



Näihin sydänaiheisiin voi käyttää lähes mitä vaan paperia tai kangastakin, kuitenkin hieman paksumpaa paperia kuin sanomalehti. Tässä vanhan lakikirjan sivuja oikealla ja vasemmalla tavallista kuviopaperia, mitä sattui kotona olemaan. Sydänten leikkuun jälkeen ne ommellaan ja sitten täytetään vanulla tai vaikka pumpulilla hieman pullakaksi, ei hyvin täyteen. Ommellaan aukko kiinni ja koristella voi sitten mielen mukaan. Kiinnityslenkin voi liimata kuumaliimalla jälkikäteen tai kiinnittää ensimmäisessä ompeluvaiheessa paperien väliin. Kuumaliimalla saa muutkin koristeet napakasti paikoilleen. Helppoja tehdä nämä koristeet!

Että tällaista marttailua tällä erää!   Mukavaa tää joulun aika, nyt pitäs tehdä ulkokoristeita, kaksi jätesäkillistä havuja, oksia ja sammalta odottaa työstämistään. Nyt onkin lämmin ilma, 4 astetta ja ensilumet sulaneet lähes kaikki pois, ois hyvä keli painella puuhapajaansa :), mutta taidanpa aloittaa naapurin villakangastakin lyhentämisen, mukava homma sekin...








16. marraskuuta 2011

haaveissa vainko oot mun?




... nyt alkaa jo haaveilu ensikesästä, sitä kun on kukkapöhkö, pitäisi varmaan olla oma osastonsa näille jutuille. :) Sinivaleunikon taimet, jotka sain kukkaystävältäni, istutin syys-lokakuun vaihteessa, löysin mielestäni niille hyvän paikan puolivarjosta. Tämä Kiinasta peräisin oleva kasvi on tunnetusti hieman vaatelias, mutta ystävälläni on kukkinut ja kasvanut tosi komeasti jo vuosia, kuvasin hänen kukkapenkistään. Sen siemeniä laitoin lavaan kylmäkäsittelyyn ja toivon että sieltä keväällä pilkistää taimia.


Ostin kesällä yhden sinikämmenen (Glaucidium palmatum) taimen, tämä kasvi on kotoisin Japanista, kasvaa siellä yleisesti rehevissä lehtomaisissa paikoissa isompien puiden aluskasvina. Kukat ovat siniset, vaaleanpunaiset tai valkoiset ja nousevat kauniisti lehtien yläpuolelle, itse ihastuin suunnattomasti kauniisin siemenpähkylöihin, jota muodostuvat kukinnan jälkeen. Pitäisi menestyä näilläkin korkeuksilla, tietenkin paikasta riippuen. Minä laitoin sen varjoisaan, ravinteikkaaseen multaan, isojen pensaiden katveeseen, saapa nähdä kuinka käy.


Tässä sitten sinikärhö,Tommolan tilalta, pensasmaisesti kasvava, tämä on minulle aivan arvoitus millainen tästä tulee. Nyt on aika peittää se talveksi, laitan havukerroksen päälle, ainakin puutarhuri antoi sellaiset ohjeet. Kasvaa noin 80 cm korkeaksi ja sopii esim. pionien sekaan, saa sieltä tukea kasvaessaan, kärhöjen tapaista. Siihen pitäisi myöskin tulla kauniita sinisiä kukkia aikanaan. Hyvin rehevästi ainakin kasvoi istutuksen jälkeen, joten toivottavasti juuristo on kehittynyt talvenkestäväksi.




Tarhajuoru l. virginiankolmiokukka, vei sydämeni, kun näin sen Tommolantilan puutarhalla. Tämäkin kuuluu talvisuojattaviin meidän korkeuksilla, ainakin aluksi, voihan se sitten alkaa vuosien saatossa viihtyä ilman suojaustakin. Kasvaa noin 60-80cm korkeaksi ja suositellaan kosteikkojen viereen mm., mutta itselläni se on aivan perinteisessä kukkamaassa. Tässäkin on kauniin sinisen sävyiset kukat, kasvia on myös kaksiväristä ja syksyllä näin syklaaminpunaisen, joka on uusi ja puutarhallakin vasta tulossa oleva väri.  Kukkia on latvassaan runsaasti sarjana ja joka päivä se aukaisee uusia pikkukukkiaan, eilisten kuihtuessa pois. Kukan muoto on hurmaava, kolmiterälehtinen ja tuo keskustan rakennelma on huikea. Makrokuvaajalle unelmakohde :)

Kovin on sinisävyisiä nämä minun tämänkertaiset kukkani, mutta löytyyhän sitä paljon muitakin värejä. Nyt tulevan talven mittaan on mukavaa kirjoitella muistiin tietoa kasveista ja paneutua oikein kunnolla kesäisiin kuviin ja istutuksiin ja hoitoonkin. Tämän sysäyksen sain eilen, kun kiertelimme ystävän (SOL13) kanssa pihamaata ja tuntui tosi hienolta kerrata menneen kesän puuhaamisia ja kasvilöytöjä. Mutta näistä minä haaveilen jo... ja jatkoa varmaan seuraa sopivin väliajoin...välillä sitten valokuvataan..väkerrelään yms...

10. marraskuuta 2011

kiteitä









askartelupäivä





  Meni sitten askarteluksi lähes koko eilinen päivä... kummasti aika hupsahtaa. Kävinhän minä ulkoilemassakin välillä ja tietysti muut kotipuuhat lisäksi. Olikin tosi mukava syysraikas ilma, aurinko paistoi, mutta ei nyt kovin lämmin ollut, laitoin hieman liian vähän vaatetta päälle ja sitten tuo minun lenkkikaveri kun pysähtelee tuontuosta...se luppis..


  Korttipuuhat ovat kyllä sellaisia, että niihin uppoutuu; leikkaa sitä, liimaa tätä ja mitähän sitten laittelis? Kaappien kätköistä löytyi kaikenlaisia jemmanauhoja, pahveja, papereita, paljetteja, strasseja... päätin, että en kyllä kaupoille lähde. Korteista tulikin sitten helmiäisruskeapohjaisia (sanahirviö!) , kun harmaat olikin vähissä ja sitten vaaleita oli vaan yksinkertaisia. Ruskea ei nyt ihan jouluväri ole, mutta kyllä niistä ihan joulunnäköisiä tuli, ei mitään taidonnäytteitä kylläkään, eihän se nyt olekaan pääasia. Itsetehdyt kortit vaan ovat mukavia saada ja antaa. Usein vaan ei ehdi tekemään tai jotain..ei saa vaan aikaiseksi, myönnän. No, nyt ehdin, pitää vaan sisätekstit vielä viimeistellä ja sitten oottamaan sitä punaista isoa kirjekuorta, joka kohta tulee postista...


5. marraskuuta 2011

iltapäivän hämärää

Kello on vartin yli kolme iltapäivällä. Hämärä alkaa verhota maisemaa. Aamulla aurinko värjäili taivasta, johon nousemassa olevat pilvet piirtelivät raitojaan mutta vähitellen taivas kuitenkin umpeutui ja navakka tuuli aloitteli puhaltelemaan viileitä henkäyksiään. Puolenpäivän jälkeen vein haudalle kynttilän. Moni muukin oli lähtenyt jo liikkeelle samoissa merkeissä, välttääkseen illan ruuhkan. Illan tunteina kynttilät valaisevat kauniisti haudoilla ja tuovat edesmenneet läheisemme lähemmäksi, ikäänkuin eivät poissa olisikaan, ajatukset viipyilevät muistoissa ja yhteisissä tuokioissa. Tämä hämäryys saa mielen herkemmäki ajattelemaan asioita, haikeutta, surua, onnea, iloa, tulevaisuuden näkymiä tai ihan vaikka vaan huomista päivää...tai sitten eilistä. Siinäkin on miettimistä, kuinka kaikki menikään niinkuin meni. 
Syksyn hämärä on erilaista kuin kevään hämärä. Syksyn hämärä kietoo maisemaa tiiviiseen tummasävyiseen, murretun väriseen pakettiin, pikkuhiljaa näkymä pienenee ja tiivistyy, panta kiristyy kunnes on enää pikkuriikkinen ympyrä jonka ulkopuolelle ei näe mitään. Kevään hämärä on laajaa, avaraa, valon väri on kuulakasta, raikasta, puhdasta ja tuo mukanaan lupauksen lisääntyvästä valosta. Ikäänkuin ympyrä laajenee ja panta ympärillä antaa periksi. On helppo hengittää ja iloita. Syksyn hämärän aikaan vaatii hieman ponnistelua uskoa, että jossain vaiheessa hämärän sävy alkaa muuttua. Onneksi joulu on välissä. Sen iloiset ja lämpöiset, punaisen ja vihreän, kullan ja hopean, valkoisen ja harmaan sävyt sekä kynttilöiden ja valojen tuike, antavat puhtia jaksaa kevään hämärään saakka. Loppupeleissä on hienoa, että meillä on näitä eri vaiheita, kaikille osaa antaa oman arvonsa ja osaa nauttia tästä hetkestä ympärillä.
Nyt kyllä hieman lipsahti tämä juttu, mutta olkoon, jotenkin vaan tuntuu tälläkertaa tältä ... :)

Oikein hyvää hämärähyssykkää, laitetaan kynttilöitä palamaan!