6. joulukuuta 2012

itsenäisyyspäivää pakkasessa



Kirpeä pakkanen, 17 astetta, siivittää askeleita tämän päivän ulkoilussa, aurinko pilkistää  kirkkaasti taivaanrannasta ja saa kaiken tuntumaan niin valoisalta ja raikkaalta.


Metsäpurolla on joku käynyt jään kirkasreunaisia aukkoja tarkastamassa, olisiko kärppä tai minkki ollut asialla. Vesi solisee heleästi jään alla.


Kettu on jättänyt jälkijononsa pitkille kapeille suokapaleille etsiskellessään hiiriä tai muuta syötävää. Siellä täällä näkyvät hyppäykset kohti heinämättäitä, siellä on joku rapistelemassa. Liekö saanut saalista...








Kuusikossa aurinko siilautuu latvusten läpi ja värjää puiden rungot punertaviksi ja vielä viimeiset jäätyneeeet mustikat sinnittelevät varvikossa ennen lopullista putoamistaan.


Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa!

2. joulukuuta 2012

tulee se sittenkin...



...se joulunaika...joulutunnelma taitaa orastaa tuolla jossain sielun sopukoissa. Ei siihen tarvinnut muuta kuin mennä kaapille, jonka kätköissä ovat menneiden vuosien joulusomisteiden rippeet ja perinnejutut. Seurauksena siitä on eilen ostetut muutamat uudet jouluiset valojutut, taisin ostaa jonkun liikaakin, mutta vien vaikka äidille silmäniloksi. Onnetonta oli se että yksi tähtivalosarja sammahti kohta kytkemisen jälkeen, tai osa siitä ja toinen pikkusarja ei syttynyt ollenkaan..eli kauppaan takaisin vaihtohommiin. No sellaista sattuu...

Tänään..kin on pakkasta 12 astetta ja lumi leijailee hillitysti maahan, onneksi se hirveä tuulikausi on ohitse tältäerää. Töihin lähdöt aamuisin oli kamppailua siitä mitä sitä völjäisi päälle että tarkenisi edes nämä ensimmäiset talven tuiverrukset..hrr... mutta en vielä untuvatakkia sentään kaivellut käyttöön, sen pakkasraja on minulla 15 astetta miinusta..vähintään. Tuntuupa sitten oikeasti lämpimämmältä kuin perusrotsi.

Nyt lähden ulkoilemaan ja Olavi varmaan on valmis lähtemään mukaan seuraksi, Veikko-poikahan ei lähde pitkin teitä hampparoimaan, sille kelpaa vaan metsä..ei ole autot haittana..ressukka pelkää niin paljon niitä. Koirapojille on uunissa puuro muhimassa ja takka on lämmitetty, pyykit pesty ym. kotipuuhat tehty joten on aika reippaan ulkoilma-annoksen.

Kivaa viikkoa kaikille!

25. marraskuuta 2012

maan ja taivaan välissä sumu

Niin on, yö ja päivä vastatusten...ei paljon valoa pilkahtele...sade ropisee..tiheä sumu pehmentää puiden kylmän mustat oksat...ankeeta, mutta jotain hyvin kaunistakin, välillä on pakko tuijotella ulos ja ihmetellä ...

Sain Pirjolta mökkipuutarha -blogista haasteen kaivella menneen kesän kuvia, KIITOS! ..ei kun hihat heilumaan ja hommiin, saapas nähdä mitä löydän. Voi tulla samoja mitä olen jo aiemmin laitellut tänne mutta eipä tuo haitanne, nyt on juuri sopiva päivä repiä kukka- ym.kuvat esille. Ei pääse metsäänkään kun on niin märkää..ei viitsi noita mustakirsujakaan kiusata tällä kelillä..ja neulehommat voi ootella vähän aikaa.

Haa, tämä tulikin mieleeni, kesällä 30.6. sivakoitiin luonnonlumella sekä hjuumorilla että tosimielellä, lämmintä oli kesän ainoana hellepäivänä noin 25 astetta ja meno oli mukavan lupsakkaa ja hauskaa. Dopinkina oli ternimaitolettuja ja hernesoppaa soppatykistä sekä muita herkkuja..nam...kotieläinpihakin ja sepät takomassa raudasta kauniita esineitä. Kisaajia oli n. 60 ja katsojia n. 500. Kylän yhteinen talkoovoimanponnistus kolmannen keran,  jatkosta ei taida vielä kukaan tietää.

Kermesmarja, kylvin siemenet ja nyt on tuolla lavassa monia taimia, josko ensikesänä saisi jo istuttaa omaan paikkaansa. Kuva on Tommolan tilalta ja kuvittelen että minullakin joskus kukkisi noin komiast :)

Pioniunikko siemenkyvöksen tuotoksena kukki heinäkuun loppupuolella..
 Tämä kurjenmiekka hurmasi täydellisesti... .
..niinkuin seuraavakin kevätkaihonkukka..aina yhtä piristävä pilkistys keväällä pihan kulmalla...

Jos on kukat mahtavia, niin nämäkin ovat aivan kilpailukykyisiä, siemenkodat. Sinikämmenen pähkylä ja minulle tämä nimenomaan oli se seikka johon kiinnitin huomioni taimitarhalla ja johti kasvin ostopäätökseen.


Tässäpä kavalkadia mitä tupsahteli vastaan albumeistani. Aika mukava näitä on penkoa ja miettiä samalla mennyttä kesää ja kasvejaan. Taitaapa olla niin että jokaiselle kuvalle on joku selitys miksi se on albumissa ja selitysa sillekin miksi joku kasvi on tuolla pihamaalla kasvamassa tai yrittämässä kasvuaan. Aika sekalainen on minun sarja mutta niinhän se on tuo pihakin, vaikka millaisia lehtiä, kukkia, runkoja, eikä ole tarkoitus mitään esteettisesti kaunista postausta tehdäkkään...jatkan vielä viimeisimmän metsäreissun otoksilla, ei niitä monta kun tuo metsä ei tähän aikaan niin paljoa muutu...vettä, vettä jokapuolella, lits, läts, kumpparit ovat ainoa oikea metävarustus, Olavikin ravisteli turkkiaan vähän päästä ja ne korvat...roikkuivat maata viistäen...eikä tainnut olla kirsuunkaan kuin mätänevien lehtien, sammalen  ja sienten haju..




 Kivaa oli metsässä kuljeksia, oli siellä lumen rippeitäkin vielä jäljellä. Yhden kerran putosin umpimetsässä  niin sanotusti konttoon, eli polkaisin tyhjän päälle...ai...aii..kun teki kipeetä ristiselässä, ja muutama päivä menikin hieman varovaisemmalla askeleella. Onneksi tiedän jo konstit tuon parantamiseen...Kannattaisi vaan pysytellä poluilla. 

 Kotona olikin sitten vallattu taas sohva kun oli tultu isännän kanssa kotiin, eipä tuohon muilla asiaa, Veikko on heitellyt ylimääräiset tyynyt mäkeen että sopiii suoristamaan itsensä. Niinkuin näkyy, kaikki tuolit ja sohva pitää völjätä ylimääräisillä peitoilla kun herrat lepäilee... ;) mutta voi sitä ynnetystä ja tyytyväistä yninää mikä kuuluu... on ne niin musseloita vaan..

Nyt tuli maratonjuttu, mutta kun niin harvoin kerkiän uudistamaan tätä osastoa nykyisin, siis kiitos vielä Pirjolle kun pistit emäntään vauhtia ja kiitos Cheri, neuvoista kuvajutuissa...

Hyvää viikkoa!












11. marraskuuta 2012

TrackeriaMetallicaaAnastaciaa

Mukava talvinen päivä tänään..tosin en ole ehtinyt ulkoilemaan itse :) Hoidin ulkoilun hieman
eritavalla kuin yleensä, ukeli lähti Olavi-koiran kanssa metsään ja minä jäin kotihommiin. Tulipa mieleeni uusi Tracker-koiratutka ja sen gps... aika villiä kun sain kotona tietsikalta seurailla koiran ja ukon menoa metsässä. Siitä näkyi missä päin kuljeskelevat ja haukkulukematkin olisivat näkyneet jos tuo meidän rehvelo olisi vaan haukkunut, no Olttu on Olttu, se ei aina viitsi kun ei ole isompi hätä...No siinäpä aika vierähtikin, ruuanlaiton lomassa kurkkailin "miesten" puuhia. Jossain vaiheessa vilkaistuani näytölle näin että sieltä ollaan palaamassa kotiin ja soppa valmistui sopivasti tulijoille..siis Olalle kyllä ihan oma eväs. 

Neuleenkin kaivoin taas esille, siitä pitäisi valmistua jossain vaiheessa villapaita ukelille...hieman on ollut viivettä valmistumisessa..viime talvena neuloin muut osat ja nyt sitten huuta yhtä hihaa, sen aloitin tänään. Virittelin vanhat Pioneerit uudelleen asemiin kesäisen remontin jäljiltä ja hiii... ja luurit korville...kuuntelin  Metallicaa, sain työkaverilta lainaksi levyn..en ihan hirvee aidon metallimusiikin ystävä ole mutta aina valmis avartamaan ja kokeilemaan uutta..siis Metallica yllättää minut, en ole oikeastaan aiemmin erityisesti kuunnellut..nyt ymmärrän sukulaispojan katsannon tähän musiikkiin, möyheää stadionkamaa...on siellä ainakin muutama ihana kaunis balladinomainenkin, ihanasti kitarat naukuu ja solisti on huikee...Tulee mieleen Brucen konsertti Olympiastadionilla taannoin..Anastacian levy pyörii paraikaa ja sillä naisella on sitten mahtava ääni, olen aina ihaillut sitä ja luureista kuulee hienosti sävyt.. Yllätin kyllä itsenikin tässä joku aika sitten kun nykyinen räppi ym. mikälie rytmiikka iski eräässä yömenossa oikein täysillä, siinä on jotain tuttua meininkiä... vielä se rytmi löytyi vaikka edellisistä däänseistä on aikaa vierähtänytkin tovin...sainpas työkamut yllätettyä kunnolla..eivätpä tiedä 70-luvun loppupuolen diskohirmun meininkiä..että sitä jaksoikin...voi olla ihan hyväkin etteivät tiedä kaikkee...

Huomenna taas alkaa uusi viikko ja uudet kujeet...pihahommat ovat nyt jo takanapäin, jänisverkot on viritelty luumupuiden ympärille.. ei ole tullut kameraankaan koskettua aikoihin... nyt alkaa tää sisähaahuilu..kynttilät tulille ja takkaa ja uunia... ihanaa... niin kotoista.. pitää kai sitä alkaa joukuakin miettimään vähitellen, jos sais jonkun inspiksen siihen jutuun, sain kyllä hommattua jo uuden kynttelikön, kun entinen sanoi poks..ja kärähti, onneksi olin lähellä ettei käynyt pahemmin... 

Ensi lauantaina olisi taas pikkujoulua, meidän marttojen sellainen, ensin brunssia Kerubissa ja sitten teatteria kaupungin teatterissa...  ehkäpä ei muuta "teatteria" eikä rytmiikkaa tälläerää ;) eihän sitä nyt tavoiksi...ei jäsenet kestä...enää...ja on sitten immeisten aikoihin kotona.
Että silleen...kiva päivä!

Niin, blogissani on hieman erilainen näkymä ja se johtuu siitä että en saa enää ladattua uutta kuvaa yläkuvaksi ja pistin entisen eikä sekään enää kelpaa...pitäisi ostaa jotain lisätilaa, mutta siihen en ryhdy...pitää yrittää paneutua asiaan myöhemmin...



28. lokakuuta 2012

oi elämää

Niin, ei ole meillä vielä lumi näyttäytynyt, kuulaat ja kirkkaat syysilmat ovat saapuneet vasta nyt... iltaisin tummat sävyt peittävät  taivaankannen upean auringonlaskun jälkeen. Täysikuu möllöttää taivaalla ja on mukavaa laitella kynttilät lyhtyihin, tyyneys leijailee ympärillä, ei tuulen henkäystäkään..


Se oli sitten taas aikaa/kelloa siirrettävä, tästä toimenpiteestä en kovin paljon nauti, minuun vaikuttaa tämä juttu nimenomaan syksyisin. Ajattelin, että asennoidunko jotenkin negatiivisesti asiaan mutta en usko... tänä aamuna oli niin pökkyräinen olo kun heräilin, olisihan sitä voinut nukkua pidempään mutta ei sekään luonnistu ja sitä paitsi illalla lämmitettyyn uuniin piti laittaa ruokaa tulemaan päivää varten...ihan mielelläni sen kyllä teen...Aamutuimaan lähdimme kuitenkin aamulenkille koirien kanssa ja ai että oli virkistävää ja niin hieno kirpakka pakkasaamu, jotain 7 astetta, ihanaa. Ruskovillan pitkistä, kalsaria ja paitaa vaan alle lämmikkeeksi niin kyllä pärjää...

Olen niin tyytyväinen kun sain eilen vihdoinkin kellaroitavat kasvit paikoilleen odottelemaan kevättä, kukkasipulit onneksi pariviikkoa sitten sain maahan. Ruukut olivat jo hieman jäässä ja nyt en tiedä ovatko juuristot paleltuneet. Se on kyllä sitten saamattoman emännän vika jos niin on. Tähän saakka on ollut niin sateista ja ei ole yhtään huvittanut nuo pihahommat...täytyy sanoa että on niin paljon kaikkea muuta sompailua että ei paukut ole riittäneet tuonne pihamaalle saakka... mutta sellaista se vaan aina on. Hieno syksy kuitenkin keikenkaikkiaan, työ ym. asiat ovat löytäneet uomansa ja nautin jokaisesta päivästä niin suunnattomasti... en osaa edes sanoiksi pukea tätä tunnetta... olen vaan niin sfääreissä...



Kuura kuorruttaa niin somasti noita hohtopiikkiputken kukintoja, jotka saa jäädä talveksi törröttelemään. Niin ja sitten Sussille :) alla toivomasi kuva niistä minun uusista popoista... hyvin ne ovat pelittäneet ja ruskea parkatakkikin on ollut käytössä ahkerasti...nyt pitäisi tekaista puikoilla vielä joku oranssin/terran/keltaisensävyinen tuubi kaulanympärille lämmikkeeksi niin sitten ois kaikki kohdallaan. Jotenkin niin seitkytlukulaista... :D


Mutta nyt täytyy alkaa kuorimaan pottuja ja salaatin tekoon... moikkelis vaan ja rinta rottingilla tulevaan viikkoon :)



21. lokakuuta 2012

syystunnelmia ja shoppailuukin...

Syksyinen kuulakas päivä oli tänään, pitkästä aikaa liirailin metsässä. Metsä on niin kostea ja pisarainen lähes ainaisten sateiden jälkeen.
Pihahommat alkavat olla lopuillaan mitä nyt joku ruukku odottaa kellariin viemistä ja sen sellaista, pihakuvat alkavat vaihtua muunlaisiin otoksiin. Tosin taitaa tuo aika mennä niin hupaseen ettei ehdi kuvailemaan paljonkaan mutta yritän ainakin joskus... Tänäaamuna maa oli kuurassa paikkapaikoin. Etsiskelin huopakumppareita jalkaani mutta olivat "lainassa" eli isännän auton takakontissa...jälleen kerran, se aina ryövää ne kun ovat niin näppärän kevyet, kuulemma. Ihmettelen vaan että 39 mahtuu neljäykkösen/ kakkosen jalkaan, vaikkakin olen ne nähnyt hänen jalassaan, hyvin näytti toimivan. Onhan niissä kyllä melkoisen avara malli, että sikäli. No aamulla tyydyin kuitenkin normi kumppareihin ja varpaathan sitten meinasi kylmää..hrr... onneksi oli villapitkiset jalassa ja pari villapaitaa takin alla, metsässä oli melkoisen viileää kun odottelin Olavi- koiraa jänisajosta. Se taas innostu touhuumaan siellä antaumuksella, mukavaa seurailla, puppelikin kaikessa rauhassa köksähteli eteenpäin, kas "ajaja" oli ainakin viisi minuuttia jäljessä ja lopulta puppeli saikin harhautettua Oltun kannoiltaan kokonaan. Nyt sitten ehkä"eläinystävät" kauhistelevat että hui kauheeta kun jänistä silleen...voin kokemuksesta kertoa että jänis on yleensä hyvän matkaa koiran edellä ja sen ei todellakaan tarvitse pinkoa kuin viimeistä päivää, hyvin harvoin koira saa kiinni jänistä ja pitkäkorva on aivan mahtava harhauttelija..ei koira pärjää sen taidoille. Itselläni ei ole ampuma-asetta, en siis metsästä niin senkin puoleen jussilla ei mitään hätää. Oma suhtautuminen metsästämisseen sinänsä on hyvin neutraalia, meillä kotitienoolla on aina miehet metsästäneet ja riista on syksyisin ollut lähes päivittäistä ruokaa, koen sen edelleen sellaisena ja en ollenkaan pidä pahana sitä että metsästetään ja käytetään riistan liha ruuaksi omassa taloudessa. Se on ihan luontevaa minulle , kuten muinoin vasikat ym. hyötyeläimet. No sepä siitä..


Olavi katosi metsässä jonnekin, ei kuulunut pihaustakaan, tulin aikani odoteltani kotiin, ajattelin sen kumminkin perästä tulevan jossain vaiheessa. Pääsin pihatien päähän, niin pensaan takaa syöksyi mustankirjava olento päälleeni...hupsista..Olttuhan se siinä..hänpä olikin ollut nopeampi emäntäänsä ja tullut kotiin omine aikoineen..ja minä odottelin viluissani metsässä tosi kauan...no maistuipa sitten kahvi makoisalta ja Olaville ruoka kelpasi ihan ilman muikailuja...ja uni.


Eilen lauantaina viikkosiivouksen ja pyykinpesun jälkeen kävin pitkästä aikaa kaupungilla..oli hieman asiaakin, teki niin mieli uusia välikausikenkiä. Oikeastaan mulla ei entisiä olekkaa,n en ainakaan muista ;) Olin jo netistä verkkokaupoista selaillut mitä kauniimpia malleja..ah.. mutta eihän se aina helppoa ole löytää mieleisiä ainakaan pikkukaupungissa. Hakusessa oli hieman biker-tyyppiset tai bootsien tyyppiset... aika hyvin mielestäni onnistuin, ainakin sydänalassa muljahti mukavasti kun kaikkien Gaborien ym. perinteisten mallien jälkeen..joita empailin myyjälle että joo..aiikaa hyyvää, mutta...myyjä onnistui löytämään eräältä hyllyltä ihanan parin, Mjus- merkkiset, hieman kuluneen näköistä nahkaa, harmaamustat, varrensuussa ulkoreunassa  metallliketju ja pikkuruisia niittejä, sopivasti rouheat kengät parkatakin kanssa, siis pientä rehjua luukkia...nyt haluaa vaan tällaista, joskus täytyy sitten olla muuta, pukeutuminen on mukavaa leikkiä..Mistähän muuten johtuu se että kenkäkauppaan mentyäni, aina ekana esitellään kaikki Gabor- mallit, oliskohan tuo naaman luukki sen suuntainen että Gabor voisi olla hyvälestinen tuon kampuran jalkaan :D Kaikki kunnia Gaborille ja sen käyttäjille, mutta mulle liian kesyä ja piste. Ja onneksi ne ovat liian leveitä lestiltään miun koipeen. :D

No niin, uusi työviikko olisi edessä ja olis kampaajalla käyntiäkin..pikkujoulut lähestyy...hierojalla käyntiä ja äidin luona...siinäpä ne illat sitten hupsahtaakin, kun kaikkiin on aikaa vasta töiden jälkeen illalla. No uunia ehtii lämmittelemään vielä myöhemmälläkin ja saa nauttia tulen räiskeestä ja loimotuksesta pimeässä illassa ja vaikkapa kynttilöistäkin..löytyi taas kauniita oransseja, ehtii polttaa ennen joulun ajan valkoisia...

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille lukijoille!






11. lokakuuta 2012

mukulat maahan






No nyt ovat vihdoinkin mukulat maassa, siis tulppaanii, narsissii, kevätkurjenmiekkaa, pari liljasorttii, hyasinttii... ja jotain muutakin. Paketti tuli sen verran myöhään että saa nähdä onko ensi keväänä istutuksista tulosta. Koko viikon olen jahkannut mukulaoiden kanssa ja aina ehtii tulla pimeää tai sataa vettä yms. Eilen illalla ennätin juuri ennen synkkää pimeyttä istuttaa jouluruusun taimen ja päivänliljan juurakot, sitten totesin ettei noita pienempiä sipuleita ihan käsikopelolla saa maahan. Olisihan se tietysti taskulamppu, mutta väkisinkin veti suupieltä ylöspäin kun kuvittelin rouvan kykkivän istuttamassa kukkasipuleita taskulampun valossa ja vieläpä vesisateessa... No olishan ne pihavalot jos muistaisi joskus ne päälle laittaa ulos lähtiessä, sitä kun pitäisi kömpiä takaisin sisälle niitä sytytttelemään ja juuri kun on saanut ahterinsa siihen asentoon että sipuleiden istuttaminen on ylipäätään mahdollista.
Jouluruususta puheenollen, ostin sellaisen viime joulun aikaan ja siitä tuo kuva. Keväällä istutin sen sitten kukkapenkkiin ja siellä se on lehtiä puskenut koko kesän ja..oi, oi, tänään olen huomaavinani siinä NUPPUJA =) kyllä sydänalassa läikähti jos se läikähdys ei nyt sitten ollut jotain muuta närästystä... Nyt täytyy pitää sitä tarkkaan silmällä, yritin ottaa nupusta kuvaa, mutta valo oli jo niin vähissä ettei siitä tullut kunnollista. Jospa sitten jos kukka on joskus tulevaisuudesssa auki. Uusin hankintani on 'Helleborus orientalis' hieman punertavakukkainen, toivottavasti menee talven yli.Hyvänlaatuinen taimi tuli Korpikankaalta.
Tuo 'mukulat' sana on äidin peruja, hän puhuu useimmiten kukkamukuloista. Ihana sana minusta.
Nytpä pääsee iltaa viettelemään levollisin mielin, siis kun lupailivat lumisateita jo koht'sillään ja sitten on aika inhaa pyllerehtiä pihahommissa. Takka on tulilla ja kynttilät lepattelevat pöydillä. keräsin vielä maljakkoon viimeisiä kukkasia pihalta, syysasteria ja amurinneilikkaa, somistavat nyt siinä iltakahvipöytää, jahka ukeli tulee kotiin työhommistaan.



 


7. lokakuuta 2012

sunnuntaisutinoita



Kaksi viikkoa hurahti taas viimeisestä käynnistä, miten voi olla... no, aina vaan ei ehdi. Vielä on pihassa jokunen kukkapiipake, syysasteri, kerrottu valkoinen yrittää availla nuppujaan, kosmoskukkien nuput mätänivät paikoilleen. Onneksi ehdin kuvata ne jotka ehtivät aueta. Vaahteroiden lehdet ovat valuneet jo maahan, ruusupensaat hehkuvat keltaisina. Pitäisi varmaan alkaa leikkelemään pionin lehdet pois ja paljon muutakin tehtävää olisi. Muunmuassa nämä jutut jotka tulivat Korpikankaalta, mukuloita, jouluruusun taimi, sipuleita...mukana oli hieno istutuslapio, ihan metallinen ja puuvarrella, vanhaa mallia, aika ihan yllätys.


Tämä aamu valkeni sumuisena, mutta siitä sumu hälveni ja lähdin sitten hieman aamulenkille, kävin naapurissa makselemassa tilaamani Tupperin leikkuulaudan. Siellä oli vastassa kolme iloista koiraveijaria, nuttu hieman nuhraantui kun ne hyppivät mutta sepä ei minua haittaa. Hauskoja ovat nuo mainiot olennot:) Tullessa nappailin harjoituskuvia mahdollisella uudella kameralla, en vielä ole päättänyt ostanko, se on myynnissä eräällä tuttavan tuttavalla, hän ostaa uuden ja saisin ostaa vanhan, joka on alle vuoden ikäinen, sitten häneltä. Ihanhan tuo pelitti...



Kuvasin myös meidän omat koiruudet, ylinnä Olavi Piiparinen ( se on niin pieni) ja alempana meidän Veikko Veikkuli :)



Nää ovt sellaisia löhöpoikia...nojatuolit ja sohva ovat usein varattuja heille, ei hennota kieltääkään., Olttu tosin tykkää nukkua usien tuolla rouhetäytteisellä tyynyllään, siihen saa muotoiltua ikäänkuin pesän... olen tullut siihen tulokseen että laitan hyvät suojat, ettei päälikankaat tuhraannu ja ne on sitten kätevä pesaista tarpeen tullen. Meidä pojat ovat kumminkin päivät omassa kotonaan tuolla ulkona, kun olemme töissä, siellä pötkötellään vallan tyytyväisenä Ruti-Rexien seassa. Sisälle ei näitä sankareita voi jättää yksin ollenkaan, on nimittäin sekin testattu, pojilta unohtuu käytöstavat, kaikki tavarat ovat saaneet uuden järjestyksen ym. mukavaa. 


Jaa... luuraakos tuolla joku...aika hyvä suojaväri on tällä kaverilla...



 Nyt juuri tulee vettä kuin aisaa.. meillä täällä ison mäen päällä ja muutenkin korkeilla tienoilla ei ole onneksi tulvavaaraa, ikäviä uutisia sen sijaan on tuolta Kauhajoen seuduilta, ennätystulvat koettelevat seutua. Toivotaan että sateet hellittävät siellä ja vesi alkaa laskemaan. Onhan se ihan hirveää kun joutuu kotoaan pois lähtemään ja kaikki on pilalla, ja entäs peltotyöt ja kaikki... perin ikävää...

Mutta mahdollisimman hyvää tulevaa viikkoa ja palaillaan! :D

22. syyskuuta 2012

aamusumua...


Olipa tänään aamulla melkoinen sumu koko kylän tienoolla noin puoli seitsemän aikaan. Lähdin Olttu -koiran kanssa kävelylle varhain, otin kamerankin mukaan että jos jotain sattuisi eteen...no räppäsin tälläisen otoksen. Siitä pikkuhiljaa auringonvalo lisääntyi ja sumu katosi ylös taivaalle. Oli tosi mukavaa ulkoilla, puolilta päivin jo hieman sataa ripotteli. Innostuin pesemään ikkunoita , kun se kuulemma on tapoina näin syksyisin ;9 tosin oli kyllä aihetta pesuun...vielä jäi muutama pikkuikkuna mutta ne nyt äkkiä sipaisee...tai ei sittenkään..on vaan aika tylsää puuhaa tuo... kaikki  vempaimet kaivella..ja sillee..en tykkää...mutta aika mukava on sitten kummiskin katsella pihalle kirkkaista ikkunoista...siellä näkyy nyt nuo kosmoskukatkin kukkivan..



...ja teresanruusu yrittää sinnitellä sateita vastaan, ei kovin onnistu, niin on alakuloinen olemus...

 
Veikko -koira on ollut minulla ikkunanpesukaverina..ottaa välillä tirsoja ja välillä seuraa, että mitä se emäntä oikein heiluu, ja vielä lähellä keksikaappia...hmmm...ei tästä kaverista saa kyllä terävää kuvaa kuin nukkuessaan..:)

 
Hyvää viikonloppua kaikille!!!

16. syyskuuta 2012

kaikenlaista menoa ja haastetta...

Niin on taas viikko tai toistakin vierähtänyt viimeisistä päivityksistä. Aika menee niin nopsaan ettei meinaa perässä pysyä. Työjutut seuraa ajatuksissa kotiin ja olipa tuossa sisko ja velikin kyläilemässä. Olen sentään lueskellut blogejanne harva se ilta ja kovin on jo syksyiset meiningit. Kukkasipuleita ym. kivaa... Tähän blogiinkin on jokunen uusi lukija tupsahtanut..tosi mukavaa.. :D kiitos teille!


 Siskon kanssa eräänä päivänä saimme istutettua ne minun ruukussa olleet tuijat, pikku hortensiani sai ympärilleen eräänlaisen kehän... suunnittelin laittavani koko alueen katteelle ja jotain pikkukasveja sitten lisäksi, se on taas erijuttu että milloin...


En tiedä mitä tästä tulee...aina vaan laajenee nämä minu kyhäelmät... ja kun pitää muistaa olla varovainen, ettei käy ohraisesti jalkaan ja selkään...selitän AINA että p i k k u h i l j a a  r a u h a l l i s e s t i !! Mutta aika hyvin niin on mennytkin, pakkohan se on virkistäytyä pihapuuhissa :)

Sinne se kiipeää, CLEMATIS VITICELLA ’MME JULIA CORREVON’ tarhaviinikärhö, ostin keväällä Viherpeukaloilta kolmen pakkauksen ja suunnittelin yhden kasvavan vuorimännyn oksia pitkin...yksi sai kodin rakennetusta telineestä ja yksi kiipeilee lumipalloheisipuun oksilla, tosin aivan liian varjossa, ehkäpä siirrän sen tuon kuvassa olevan viereen. Pikkuisiahan ne vielä ovat mutta siitäpä ne sitten toivottavasti varttuvat.

Kauniisti alkaa puissa olla ruskan sävyjä, harmi kun ei ole ehtinyt metsäreissuille ollenkaan. Olisi niin kiva taas Olavi -koiran kanssa miihailla pitkin poikin saloja... mutta vielähän tuota ehtii..jospa saisin vaikka vihdoin sen uuden kamerankin hankittua. Se toisikin taas uuden säväyksen metsässä seikkailuun...Viimeviikon lauantaina meillä oli marttojen kanssa "Kuutamokaraoke" tapahtuma...hiiii...meikäkin ekakerran elämässään mikin varressa...huikeeta ja hirveän jännittävää...mutta selvittiin siitäkin hupaisesta touhusta. Tänään on sitten illanviettoa kesähiihtojen järjestäjille ja talkooporukalle, hyvää ruokaa, saunaa, musisointia ym. mukavaa yhdessäoloa. Ei kun sinne vaan tuossa kuuden maissa...

Olen saanut haasteenkin  blogista 'Saaripalsta' kiitos Saila! Haasteen tarkoitus on kuvata asioita, mitä keittiössä on. Hmm..hieman olin mietteliäs, että mitähän sitä laittaisi mutta sitten päädyin siihen mikä itselleni on merkityksellistä jollain mittarilla mitattuna... ei meidän keittiö nyt niin kummoinen mutta on siinä jotain juttua, että jos ei olisi vaikka uuni juuri tuo, niin sitten se ei olisi meidän keittiö..höö..ompa vaikeeta...Meidän koti on rakennetu 1991 ja kertaalleen ollaan keittiö uusittu juurimultineen, jos niin voi sanoa tuosta kohteesta. Entinen valkoinen, 90 -luvun trendi,  tympi niin perusteellisesti, halusimme ihan jotain muuta. Pidän lämpimistä väreistä ylensäkin.ja minulle on tärkeää, ettei ole paljon pikkutavaraa = laiska siivooja:) Johtolankana olikin sitten puu, metalli ja kivi, kotimainen sellainen, siis tuo kivi.. No sitähän sitä sitten tulikin... ja olen tykännyt vaikka tumma onkin, mutta meillä tulee valoa molemmin puolin, kun keitiön ja olohuoneen ikkunat ovat vastakkain ja ne ovat yhtä tilaa.


Tässä sitä hääräillään aika monta kertaa päivässä, aamutihrut silmissä kömmitään makkarista kahvinkeittoon ja siitä pöydän ääreen odottelemaan..lehti pitää hakea postilaatikosta oli sade tai pakkanen tai ihan aurinkoinen aamu..aina vaan... sitten jääkaapista vatsan täytettä... puuro mikrosta! Ylhäällä hyllyssä on ikivanha piimäkannu, sain äidiltäni ja hän oli saanut sen omasta kotoaan aikaoinaan..meillä lapsuudessa se oli jatkuvassa käytössä, Arabian tuotantoa, haljennut hieman mutta vielä siinä piimä pysyy :) ja arvo mitataan muistoissa...


Tuon hyllyn "vaadin" valoineen tuohon ihan noiden lasisten tavaroiden takia ja pidän tosi paljon siitä kun hehkuvat värit suorastaan loistavat lamppujen alla.


Jaa....onhan meillä kissakin... uuninpäällä...Tulikiilan tuotantoa, veljen poika ja yrityskaverinsa tekevät näitä rautajuttuja, nuo verhotangot ym. ja itse talon sydän tuossa alapuolella...en voisi olla ilman! Ihana lämpö hehkuu milloin hellasta milloin uunista, uunista tulee muhevat uuniruuat ja haa..uuninpäältä saa syksyisin edellisellä metsäreissulla kastuneet kengät lämpiminä jalkaan villatöppösten päälle, ihanaa... Hellan päälle mieheni laittoi paksun vuolukivilaatan, se varastoi tosi paljon lämpöä, kun polttaa hellassa vähäisenkin määrän puuta.Nyt pitää muuten sulkea välillä takan pelti...

 Nyt taitaa tulla hirveen pitkä juttu...mutta ei voi mittää..

Kun on vielä oma Tivoli ja groove fm, mie tykkään...sunnuntain jazz aamu ja kaikkee...ja tietsikka...

tässä nytkin kirjoittelen.. miten lie tähän niin jumahtanut... Nyt kun oikein miettii, niin kyllä siinä keittiössä vaan on joitain juttuja, jotka erityisesti ovat tärkeitä, kaikissa keittiöissä, omalle porukalleen.
Niinkuin tuo yksi juttu, mihin siskoni kompastui :) kun oli meillä ja yksin puuhaili kun olin töissä. Ei löytynyt valokatkaisijaa keittiökulmauksen listavaloihin. Hmmm. siellähän se lymyää, liiketunnistimella oleva katkaisija...suosittelen kaikille leipurille ym. taikinasormille...ei ole nappula taikinassa kun huitasemalla valot kytkee, mutta äkkinäinen emäntä ei löydä

nappulaa jos ei muista opastaa :)

Mutta nyt kävi niin että onkin jo sunnuntaiaamu ja eilen jouduin keskeyttämään tämä maxijutun. Ihanat olivat iltakekkerit ja mikä rupattelu ja ilonen meininki. Musiikki oli mahtavaa, nuorista, osin kyläläisistä koostuva akustinen kokoonpano soitteli Adelea ym. mukavaa ja tosi upea ääninen on Oona solisti...Huippuhyvää suklaamoussekakkua ja pääruoka mahtavan maukasta "kanavan kanaa" emäntien kehittelemä resepti...
 Nyt on tosi hieno aurinkoinen aamu ja kävin Olttu -koiran kanssa kävelyllä, Veikko -koira lähti isäntänsä kanssa metsäreissulle. Punarinta hyppelee tuossa pihakäytävällä ja nappailee jotain evästä nokkaansa.  

Vuoden vanha rungollinen lamoherukka on jo saanut loistavan punaisen värinsä.

Keittiöhaastetta voisin jatkaa etenpäin, on aika mukava juttu välillä ihan miettiä, mikä on itselle tärkeää ja kertoo kai se aika paljon itsekunkin luonteenlaadusta.

Laitan haasteen Kanttorilan puutarhassa -blogiin Millanille ja mökkipuutarhassa -blogiin Pirjolle, olkaatten hyvät :) Jos olette jo saaneet tällaisen haasteen, ei se mitään...tämä on vaan tällainen hauska lisuke näihin blogijuttuihin...

Oikein hyvää tulevaa viikkoa kaikille ja pidetään syysflunssat loitolla, nautitaan kaikista mahdollisita aurinkoisista päivistä :D