16. syyskuuta 2012

kaikenlaista menoa ja haastetta...

Niin on taas viikko tai toistakin vierähtänyt viimeisistä päivityksistä. Aika menee niin nopsaan ettei meinaa perässä pysyä. Työjutut seuraa ajatuksissa kotiin ja olipa tuossa sisko ja velikin kyläilemässä. Olen sentään lueskellut blogejanne harva se ilta ja kovin on jo syksyiset meiningit. Kukkasipuleita ym. kivaa... Tähän blogiinkin on jokunen uusi lukija tupsahtanut..tosi mukavaa.. :D kiitos teille!


 Siskon kanssa eräänä päivänä saimme istutettua ne minun ruukussa olleet tuijat, pikku hortensiani sai ympärilleen eräänlaisen kehän... suunnittelin laittavani koko alueen katteelle ja jotain pikkukasveja sitten lisäksi, se on taas erijuttu että milloin...


En tiedä mitä tästä tulee...aina vaan laajenee nämä minu kyhäelmät... ja kun pitää muistaa olla varovainen, ettei käy ohraisesti jalkaan ja selkään...selitän AINA että p i k k u h i l j a a  r a u h a l l i s e s t i !! Mutta aika hyvin niin on mennytkin, pakkohan se on virkistäytyä pihapuuhissa :)

Sinne se kiipeää, CLEMATIS VITICELLA ’MME JULIA CORREVON’ tarhaviinikärhö, ostin keväällä Viherpeukaloilta kolmen pakkauksen ja suunnittelin yhden kasvavan vuorimännyn oksia pitkin...yksi sai kodin rakennetusta telineestä ja yksi kiipeilee lumipalloheisipuun oksilla, tosin aivan liian varjossa, ehkäpä siirrän sen tuon kuvassa olevan viereen. Pikkuisiahan ne vielä ovat mutta siitäpä ne sitten toivottavasti varttuvat.

Kauniisti alkaa puissa olla ruskan sävyjä, harmi kun ei ole ehtinyt metsäreissuille ollenkaan. Olisi niin kiva taas Olavi -koiran kanssa miihailla pitkin poikin saloja... mutta vielähän tuota ehtii..jospa saisin vaikka vihdoin sen uuden kamerankin hankittua. Se toisikin taas uuden säväyksen metsässä seikkailuun...Viimeviikon lauantaina meillä oli marttojen kanssa "Kuutamokaraoke" tapahtuma...hiiii...meikäkin ekakerran elämässään mikin varressa...huikeeta ja hirveän jännittävää...mutta selvittiin siitäkin hupaisesta touhusta. Tänään on sitten illanviettoa kesähiihtojen järjestäjille ja talkooporukalle, hyvää ruokaa, saunaa, musisointia ym. mukavaa yhdessäoloa. Ei kun sinne vaan tuossa kuuden maissa...

Olen saanut haasteenkin  blogista 'Saaripalsta' kiitos Saila! Haasteen tarkoitus on kuvata asioita, mitä keittiössä on. Hmm..hieman olin mietteliäs, että mitähän sitä laittaisi mutta sitten päädyin siihen mikä itselleni on merkityksellistä jollain mittarilla mitattuna... ei meidän keittiö nyt niin kummoinen mutta on siinä jotain juttua, että jos ei olisi vaikka uuni juuri tuo, niin sitten se ei olisi meidän keittiö..höö..ompa vaikeeta...Meidän koti on rakennetu 1991 ja kertaalleen ollaan keittiö uusittu juurimultineen, jos niin voi sanoa tuosta kohteesta. Entinen valkoinen, 90 -luvun trendi,  tympi niin perusteellisesti, halusimme ihan jotain muuta. Pidän lämpimistä väreistä ylensäkin.ja minulle on tärkeää, ettei ole paljon pikkutavaraa = laiska siivooja:) Johtolankana olikin sitten puu, metalli ja kivi, kotimainen sellainen, siis tuo kivi.. No sitähän sitä sitten tulikin... ja olen tykännyt vaikka tumma onkin, mutta meillä tulee valoa molemmin puolin, kun keitiön ja olohuoneen ikkunat ovat vastakkain ja ne ovat yhtä tilaa.


Tässä sitä hääräillään aika monta kertaa päivässä, aamutihrut silmissä kömmitään makkarista kahvinkeittoon ja siitä pöydän ääreen odottelemaan..lehti pitää hakea postilaatikosta oli sade tai pakkanen tai ihan aurinkoinen aamu..aina vaan... sitten jääkaapista vatsan täytettä... puuro mikrosta! Ylhäällä hyllyssä on ikivanha piimäkannu, sain äidiltäni ja hän oli saanut sen omasta kotoaan aikaoinaan..meillä lapsuudessa se oli jatkuvassa käytössä, Arabian tuotantoa, haljennut hieman mutta vielä siinä piimä pysyy :) ja arvo mitataan muistoissa...


Tuon hyllyn "vaadin" valoineen tuohon ihan noiden lasisten tavaroiden takia ja pidän tosi paljon siitä kun hehkuvat värit suorastaan loistavat lamppujen alla.


Jaa....onhan meillä kissakin... uuninpäällä...Tulikiilan tuotantoa, veljen poika ja yrityskaverinsa tekevät näitä rautajuttuja, nuo verhotangot ym. ja itse talon sydän tuossa alapuolella...en voisi olla ilman! Ihana lämpö hehkuu milloin hellasta milloin uunista, uunista tulee muhevat uuniruuat ja haa..uuninpäältä saa syksyisin edellisellä metsäreissulla kastuneet kengät lämpiminä jalkaan villatöppösten päälle, ihanaa... Hellan päälle mieheni laittoi paksun vuolukivilaatan, se varastoi tosi paljon lämpöä, kun polttaa hellassa vähäisenkin määrän puuta.Nyt pitää muuten sulkea välillä takan pelti...

 Nyt taitaa tulla hirveen pitkä juttu...mutta ei voi mittää..

Kun on vielä oma Tivoli ja groove fm, mie tykkään...sunnuntain jazz aamu ja kaikkee...ja tietsikka...

tässä nytkin kirjoittelen.. miten lie tähän niin jumahtanut... Nyt kun oikein miettii, niin kyllä siinä keittiössä vaan on joitain juttuja, jotka erityisesti ovat tärkeitä, kaikissa keittiöissä, omalle porukalleen.
Niinkuin tuo yksi juttu, mihin siskoni kompastui :) kun oli meillä ja yksin puuhaili kun olin töissä. Ei löytynyt valokatkaisijaa keittiökulmauksen listavaloihin. Hmmm. siellähän se lymyää, liiketunnistimella oleva katkaisija...suosittelen kaikille leipurille ym. taikinasormille...ei ole nappula taikinassa kun huitasemalla valot kytkee, mutta äkkinäinen emäntä ei löydä

nappulaa jos ei muista opastaa :)

Mutta nyt kävi niin että onkin jo sunnuntaiaamu ja eilen jouduin keskeyttämään tämä maxijutun. Ihanat olivat iltakekkerit ja mikä rupattelu ja ilonen meininki. Musiikki oli mahtavaa, nuorista, osin kyläläisistä koostuva akustinen kokoonpano soitteli Adelea ym. mukavaa ja tosi upea ääninen on Oona solisti...Huippuhyvää suklaamoussekakkua ja pääruoka mahtavan maukasta "kanavan kanaa" emäntien kehittelemä resepti...
 Nyt on tosi hieno aurinkoinen aamu ja kävin Olttu -koiran kanssa kävelyllä, Veikko -koira lähti isäntänsä kanssa metsäreissulle. Punarinta hyppelee tuossa pihakäytävällä ja nappailee jotain evästä nokkaansa.  

Vuoden vanha rungollinen lamoherukka on jo saanut loistavan punaisen värinsä.

Keittiöhaastetta voisin jatkaa etenpäin, on aika mukava juttu välillä ihan miettiä, mikä on itselle tärkeää ja kertoo kai se aika paljon itsekunkin luonteenlaadusta.

Laitan haasteen Kanttorilan puutarhassa -blogiin Millanille ja mökkipuutarhassa -blogiin Pirjolle, olkaatten hyvät :) Jos olette jo saaneet tällaisen haasteen, ei se mitään...tämä on vaan tällainen hauska lisuke näihin blogijuttuihin...

Oikein hyvää tulevaa viikkoa kaikille ja pidetään syysflunssat loitolla, nautitaan kaikista mahdollisita aurinkoisista päivistä :D



10 kommenttia:

  1. Kivi on ilmeisesti kotimaista graniittia? Komean näköistä.

    VastaaPoista
  2. Voi että, enpä arvannut, kun haasteen sinulle pykkäsin, miten ihanan keittiön tulet esittelemään! Ihan mahtava juttu, että uuteenkin taloon on rakennettu puuhella ja -uuni, juuri nuo mainitsemasi puolet siinä on niin ihania... ja kahvit saa keitettyä vaikka olisi sähkökatkos, toissapäivänäkin meillä oli lähes myrskytuulen takia poikki kolme ja puoli tuntia. Kyllä siinä ajassa jo ehtii talo kylmetä ja nälkä tulla.
    Ihania ratkaisuja, tuo valaistu lasiesinehylly on todella kiva! Ja lämpimästä pesämäisestä tunnelmasta tykkään minäkin, se valkoinen kylmyys ei ole kovin kiva... Siis niin kaunis ja tunnelmallinen keittiö! Kiitos esittelystä :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hella on tosi tarpeellinen meillä, sähköt menee usein poikki jos on kovempi myräkkä, ja vettä pitää varata myös koska ei tule sitten virtaa pumppaamollekaan,,, ollaan varautumisen mestareita:)...ollaan pahimmillaan oltu puoli vuorokautta ilman sähköjä.

      Poista
  3. Ooh, miten ihana uuni! Toivon että joskus asuisin talossa josta löytyy oikea puulämmitteinen uuni ja hella. Kerrassaan aivan mahtava!

    Ja kiitoksia kivasta haasteesta, täytyy tässä joku päivä laittaa postausta ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan:) uunin tekee vielä rakkaammaksi se että rakennusaikaan itse lohkoin joka ainoan tiilen mikä tuli tuon uunin ulkopintaan, menihän siinä jokunen tovi...mutta tahto oli kova silloin :)

      Poista
  4. Kaunis keittiö. Tuo puuhella ja -uuni on aivan ihana! Tuollainen oli tosi mukava omistaa!

    VastaaPoista
  5. Välitilassa ja tasoina oleva kivi on kaunista, kiva keittiö ja ilmeisesti aika kovassa käytössä:)
    Itsekin puuhellan omaavana pidän sitä luonnollisena osana keittiötä.

    Upea väri tuossa lamoherukkapuussasi!

    VastaaPoista
  6. Tämäpäs oli hauska haaste. Kiitos. Tai ainakin oli hauskaa nähdä teidän tunnelmallinen keittiönne. Tykkään tuommoisista lämpimistä puun sävyistä paljon enemmän kuin valkoisesta, jota viime vuosina on näkynyt kaikkialla.. ja nuo rautaesineet on ihania.

    Meidän huushollissamme keittiö on huone, josta pidän vähiten. Yritän kuitenkin huomenna saada vastattua tähän haasteeseen.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Kiitän ja ilahdun kommenteista :)