29. maaliskuuta 2012

tunnustus



Sain tunnustuksen pirjolta, blogista mökkipuutarhassa, kiitos kaunis :) Mukavaa, kun blogiani luetaan ja tunnustus kyllä innoittaa jatkamaan tätä harrastusta. Tämäkin on eräänlaista luovaa puuhaa ja samalla hyödyllistä, tulee ongelma ja kas...kysäisempä blogikavereilta, löytyisikö ratkaisu probleemaan. Innoittaahan tämä puutarhailemaankin, kokeilemaan ja kasvattelemaan kaikkea ja iloitsemaan onnistumisista, kavereiden tai omista :) ja kamerat rapsuvat pitkin pihamaita :D

Sitten ne kolme kysymystä, joihin yritän sepustaa vastausta aivonystyröideni sopukoista:

1. Miten puutarhainnostus ja puutarhablogin pitäminen syntyivät?

2. Mikä on erikoisin, ihmeellisin, harvinaisin, tunnearvoltaan suurin tai kaunein lempikasvisi?

3. Millainen on puutarhafilosofiasi?

Ensimmäiseen kysymykseen sanoisin, että innostus on osaltaan kotiperuja, toistan itseäni nyt kyllä.. tarttuihan se, kun äiti lähetti hakemaan keväisin erivärisiä pelakuun (pelargonian) pistokkaita naapurin Olgalta. Hänellä kun oli niitä melkoinen valikoima tupansa ikkunalaudalla. Ujostutti, mutta tomerasti toimitin asian ja seurailin niiden kasvua pitkin kesää. Aikanaan sitten oma pihamaa sytytti lisäkipinän. Blogin pitäminen alkoi viime kesän alkupuolella hetken mietityäni asiaa ja tuntui, että olisihan se mukavaa tallentaa touhujaan ja valokuvia pihastaan, eräänlainen päiväkirja. Ehkäpä joku kaveri jopa haluaisi niitä katsella tai vaikka vieraampikin.. :) 

Toiseen kysymykseen on vaikeampi vastata... minulla on hieman taipumusta hurmaantua milloin mistäkin kasvista, taidan olla keräilijä ja aina uusimman kasvin kukka saa minut hurmoksiin. Viimeisimmäksi osansa sai kotkanakileija sinisyydellään ja tietenkin tarhajuoru erikoisilla terälehtien muodoilla. Pionit ovat rakkaita, niitä haluan paljon, paljon ja ruusuja tietenkin...niitä kans.. Tunnearvoa on valkoisella sireenillä ja hansaruusulla, jotka ovat peräisin lapsuuden kodistani.

Kolmas sitten... jos ei niin ei, ei väkisin...siis kasvin viihtyminen ja kasvaminen, löytyy niitä kasveja, jotka menestyvät ja aina kannattaa kokeilla uusia lajikkeita. En  kyllä ylenpalttisesti ala hyysäämään...

Paljonhan sitä olisi pohdittavaa näissä, jaaritella vaikka kuin...mutta nämä tällä erää...

Nyt on sitten aika heittää tunnustus eteenpäin parille blogille, joita mm. lueskelen...
viannalle blogiin Puutarhastelua, hauskaa tekstiä ja niin luontevaa innostusta...ja
inkiväärille blogiin Periferialife, mukavaa ja leppoisaa elämää useista aihepiireistä, koiristakin... kiitos teille molemmille ja monille, monille muille, jotka viihdytätte päiviäni teksteillänne ja kuvillanne :) ja kommenteillanne...

HYVÄÄ PALMUSUNNUNTAITA!

26. maaliskuuta 2012

onko vinkkejä tai kokemusta?



Minulla on nyt pieni pulma, sain Hollannin tuliaisina tulppaanin mukuloita, joissa näkyy pienet alut. Olisiko nämä nyt viisainta laittaa vaan hiekansekaiseen multaan ruukkuun? Ja jos, niin laittaisinko niin että pinta näkyy vai syvemmälle? Syksyisinhän näiden kanssa on tullut puuhasteltua ja onnistuvat hyvin mutta kevätistutuksesta ei ole yhtään kokemusta. Haluaisin todella näiden säilyvän koska väri on kuulemma erikoisempi tumma lila. Näissä ei näy mitään merkintää pussissa, kun siellä oli ollut laaritolkulla näitä myynnissä.
Kuvassa pilkistävän kauniin metallisen rasian sisällön suhteen ei ole ongelmia, nam..nam..  ;D

24. maaliskuuta 2012

kesäajan kunniaksi



Lunta on satanut koko päivän, taivas on harmaa, aamurusko enteili oikein. Toisilla on onni ihastella puutarhamessujen antia, toiset vaan täällä...no kesäaikaan siirrytään siitä huolimatta ensi yönä. Ihan sen kunniaksi hieman väri-iloittelua kesältä 2010.





Nimeä en tiedä tälle päivänliljalle, se on peräisin viime vuosituhannelta, silloin en ymmärtänyt laitta muistiin hänen nimeään, pidän siitä tosi paljon ja viime kesänä jaoin sitä useampaan paikkaan.




Saivat juurakosta naapuritkin osansa, kovin olivat pikkuiset alut tykättyjä:)


'Frans Hals' on ollut minullajo sekin vuosia, välillä hieman jo katselin, että eipä tuo kummoinen, mutta kyllä se paikkansa on sekin ansainnut toisten joukossa. 


..siellähän pikkuinen kukkakärpänenkin on linssiluteena :)



Viime kesänä istutin monia uusia päivänliljalajikkeita, innolla odotan, millaisia kukkia sieltä tuleekaan, pitäisi olla ihan kirkkaanpunainenkin päivänlilja siellä.
Summertime.....jee....ja hyvää sunnuntaita!


23. maaliskuuta 2012

haaste

Tämä aamu sitten valkeni aivan hirveessä rönttis-ränttiskelissä, 5 cm:n paksuudelta taas uutta lumen kaltaista seosta on laskeutunut maan pinnalle...No asiassa on hyväkin puolensa, hiihtokisat kylällämme kesäkuun lopulla mahdollistuvat päivä päivältä, talkooporukka valmistautuu koneineen ja lapioineen ym. vempaimineen lumen keräykseen..ilman luntahan hanke luisuu kuin vesi hanhen selästä...

Sitten haasteeseen Seitsemän random -faktaa itsestäsi, sain sen eilen Tiinalta Pionihulluutta ja puutarhaunelmia -blogista, lämmin kiitos <3 ! Tartunpa syöttiin ja yritän kaivella seitsemän random-faktaa itsestäni tai jotain sen suuntaista...ylipäätään jotain kulmakohtia elämässäni..

7 asiaa, lapsuuden ja aikuisuuden vaiheita liittyen kasveihin ja luontoon...

1. Lapsuus maatilalla, pienellä sellaisella, lehmät, vasikat, kanat ja kaikki pihan elämä kasveineen olivat arkipäivää, onnellisesti tietämättömänä muusta maailmasta siinä sitten hyöriskelin. Auttelin touhuissa, jopa liiankin innokkaasti:) Isälläni oli tapana tehdä koeviljelyä viljojen siemenien itävyydestä, no, kerran sitten hänellä oli koeviljely tuvan ikkunalaudalla, muistan, kuinka mieltäni askarrutti mullan vähäisyys kylvölaatikossa, minäpä nappasin laatikon ja tamppasin kasvimaalta kaivamaani multaa tiukasti kukkuroilleen koko laatikon, mitä se jos jo itäneet viljanalutkin peittyivät mullan alle. Arvatkaapa, oliko joku iloinen...hmm..että se siitä kylvöksestä..onneksi isää ensiharmistuksen jälkeen näytti lähinnä huvittavan aivoitukseni, tämä ensikosketus taimikasvatukseen.
2. Ritariperhonen, harakankellot ja auringonpaiste turnipsikuopan reunalla. Keto-orvokit kypsyvän viljapellon reunassa ja ohran korsien välissä..Nämä kuvat ovat piirtyneet lähtemättömästi valokuvamaisena näkynä sieluni syövereihin. Kuopan reunalla tapasin elämäni ensimmäisen ritariperhosen aurinkoisena kesäpäivänä kaikkien ketokukkien kukkiessa pitkin pientareita, tulevista muista "ritareista";) autuaasti tietämättömänä. Kiitos äitini, jolla oli aina tovi aikaa kiireidensä keskellä havannoida ja kertoa ympäröivästä luonnosta, tunnistin perhosen. Turnipsipellon harventaminen ja kitkeminen olivat se pakollinen kesätyö, se ei ehkä kovin mieluisaa ollut, mutta siitä sai palkinnoksi loman,  joka tarkoitti ihania kesäpäiviä serkkujen luona kesämökillä, uimista, soutelua ja muuta kesäpuuhaa....vesilintujen seurailua mm.
3. Luonnon tuntemusta ja ymmärrystä, biologian tunnilla kasvien ja eläinten tunnistamistehtävät olivat huippumieleisiä, niissä olinkin hyvin vahvoilla, ope tuskaili, että mitä hän sulle antaisi, kun tunnet kaikki. Vähänkö olin  ylpeä itsestäni..ja luontoretket open opastamana..jes..niitä ei ollut koskaan liikaa. Ilmankos tekee yhä mieli haahuilemaan metsän siimekseen.
4. Kasvoin aikuiseksi ja tapaamani "ritarin" <3 kanssa asuimme kerrostalossa kaupungissa...joo parvekepuutarhailua..epätoivoista hommaa minusta, laitoin sitten ne pakolliset kukat parvekkeen kaiteelle, onneksi tuli "Pomo" ja lenkkeily, löytökoira ja elämäni valo...kaipailen haikeasti vieläkin. Oli se vaan melkoisen vihmerä yksilö ja ihana lenkkikaveri poluilla ja metsissä...
5. Viimein rakensimme keltaisen omakotitalon maalle... mikä hurmio, kun sai pihan, jota laittaa... paljon, paljon erilaisia kasveja ja kokeiluja, lisäksi metsään pääsi tuosta noin vaan, ajokoiriakin ilmaantui Pomon seuraksi. Tällä hetkellä meillä on kaksi suomenajokoiraa, Veikko ja Olavi.
6. Ja sitten...oijoi.. en ehtinyt ja jaksanut, työ vei voimia...trendeistä, trendeihin...sinnittelin kasvien kanssa mutta sitten päätin, että olkoon, en jaksa..piha vaan "rullalle ja pakettiin" ja kasvakoon mitä kasvaa, pensaita vaan ja sellaista, päätin...mutta...ei se kerran syttynyt kipinä sammunut millään joten...
7. Nyt sitten ollaan tässä... muutaman vuoden jälkeen uusi kasvihurmio päällä...mutta  pikkuhiljaa hoitelen pihaa ja olen vihdoin oppinut kuuntelemaan kehoani ja itseäni, minkä verran milloinkin jaksan hommailla. Löysin bloggailun ja tässä on parasta te kaverit ja samalla päiväkirjakin! On hienoa päivitellä piha- ja kasvikuulumisia sellaisten kanssa, jotka ovat varmasti kiinnostuneita aiheesta. Tarkoitan sitä, ettei tule paahdetuksi näistä hommista sellaisille henkilöille jotka lähinnä vaivaantuvat, jos kerron esim. että miten hieno jonkun kukan keskusta onkaan, kun siinä on ne kellertävät heteet ja näiden päissä utuiset pompulat ja sitten se pullakka omenanvihreä emi ja miten hienosti värit lähtevät liukumaan kohti terälehtien reunoja ja...miten silkkisesti värit taittuvat terälehdissä valon mukaan ja..ja..plaa..plaa :D


Siinä jotain faktoja itsestäni ja elämästäni... halutessasi voit jatkaa haastetta eteenpäin enintään viidelletoista blogille, joita lueskelet tai pidät erityisesti. Itse seuraan tosi monia, KIITOS, että olette olemassa :) kaikki niin mukavia. Hirveän vaikeaa on valkata, kelle lähettäisi haasteen, voi olla, että joku haasteen saaneista on jo osallistunut, mutta eipä se haittaa...Siis silmät kiinni sormitökkäyksellä arvoin saajat.. :D

Näille kivoille blogeille ja bloggaajille lähtee...

Lauralle/ kukkapajalla ja omalla pihalla, pinealle/ juolavehnän seassa, pionille/ Anun puutarha, millalle/ SOL13, minnalle/Talo maalla, intopiille/ Talikko ja taikasauva,
sussille/ Föörmaaki ja puutarha ja maikille/ Maikkila

Tämä haaste toimii siis siten, että linkität sen blogin omaasi, josta sait haasteen ja sitten laitat linkit niihin, joihin lähetät haasteen.

Oikein hyvää loppuviikkoa ja lumien sulamista ja itämyksiä odotellen...:D



21. maaliskuuta 2012

ruukutushommia

Aurinkoinen ja tosi lämmin, tyyni ilma ulkona ja minä uppouduin ruukutushommiin. Keltakaunokit saivat isommat ruukut, kuten muutamat kellokukatkin, aika vauhtia kasvavat. Minun pelargonioistani ei taida tulla kesään mennessä mitää tolkullista, ruusut onneksi ovat rehevästi ponkaisseet vauhtiin. Kärhökylvökset, jotka olivat lumihangessa, nostin sulamaan ja vien autotalliin odottelemaan itämistä, kokeilua niiden kanssa. Ja niin..ajattelin suunnistaa kuntosalillekin mutta pihassa olikin lumihommia sen verran että sali saa jäädä huomiseen...tai ylihuom...Nyt on jotenkin tyhjä olo, ei kulje hommat...ajatukset pyörivät ympyrää...voi kun olisi kristallipallo, josta voisi kurkata ees pikkuisen...
No olenhan taas vaihteeksi muokannut blogin ulkoasua...jotain ees, mutta siitäkään ei tule koskaan valmista :D Taidanpa alkaa katselemaan kesäisiä kukkakuvia menneiltä vuosilta, kukkaterapiaa...siitä se iloksi muuttuu..tämäkin päivä :)

15. maaliskuuta 2012

kylvöpuuhia

Täytyypä ihan laittaa muistiin näitä kylvöksiään, että voi tutkailla sitten myöhemminkin. Kylvin tänään timjamia,  eilen ostettua limen väristä isoa zinniaa  'Envy' ja samettikukkia, joiden siemenet keräsin viime kesänä omista kasvattamista kukista. Niin ja sitten minä sorruin ostamaan hirssin siemeniä, ihania tupsupäitä, siemeniä oli kokonaista kymmenen kappaletta pussissa ja sitten kun aukaisin pussin, ne liimautuivat sähköisinä pussin muovikalvoon (siis viheliäinen siemenpakkaus!) kiinni ja olivat niiiin pikkuriikkisiä...en ole yhtään varma, osuivatko kylvöastiaan päinkään, kun niitä kosteilla sormenpäillä sinne päin yritin usuttaa, no jää nähtäväksi ;) Jaloakileijat pääsivät ulos kuistille mullassaan ja tummaa 'Black Barlow'ta kylvin toisen satsin. Persiljat ja sarviorvokit koulitsin ja osan jätin kylvöastioihin, kun niitä oli niin paljon.
 
Kellarista nostin toiseksi viimeisen asukin eli äidin ruusun valoon, kärhö sai jäädä odottelemaan...
Siinäpä se aamupäivä sujuikin rattoisasti....kunnes päiväposti toi ..joo..oo.. siemenluettelon vuosimallia 2012!! Voi apuaaa...kuka pitää minut irti siitä...  etten saa enää tilata yhtään pussukkaa...on vielä aika monta huhtikuun kylvöjäkin odottelemassa :D


JOY  Ilo siemenestä  :) mukavaa iltalukemista..
saa kai sentään...

9. maaliskuuta 2012

huhuu..kellarista pois....



Tänään kävin talvehtijoita ylös kellarista. Tämä yllä oleva muratti tosin vietti talvensa "autotallissa", sehän ei ole enää autotalli vaan n. 15 asteinen tila jossa voi mm. askarrella tai säilytellä kaikkea esim. näitä kasveja. Aika hyvin viihtyi muratti siellä, huoneissa sisälläkin on pari murattia mennyt talven yli.



Vasemmalla on patioruusu, kaunis vaaleanpunainen, nostin senkin jo valoa saamaan ikkunan lähelle.

Oikealla on siemenviljelyksiä.
Näistä mainitsin jo aiemmassa postauksessa, nyt sain räpsäistyä kuvan ohi kulkiessa. Niin terhakasti amurinneilikatkin ponnistelevat kasvuun tuolla ihan takana. Etualalla ne itäneet keltakaunokit, välissä on pari kellokukkalajia ja ihan edessä akileijaa, niisä ei vielä näy muuta kuin hiemen pullakoituneita siemeniä:)



 Prinsessalilja oli kellarissa tällä kertaa, viime vuonnahan se "unohtui" autotalliin ja kuivui liikaa, mutta sain sen virkoamaan kesällä, ei ehtinyt kylläkään kukkimaan mutta hyvän juuriston kasvatti ja viihtyi sitten kellarin viileydessä tämän talven, aika mukavat alut on jo piipottamassa, josko kukkisi tulevana kesänä, sitkeä kaveri tuntuu olevan. Vielähän sinne keltsuun jäi kärhö ja äidin äitienpäiväruusut, ruusut pitää varmaan ensiviikolla nostaa autotalliin. Ja ne daalian mukulat laittaa multiin. Tuijan peittelin, mutta ei oikein hyvin onnistunut, kun tuulee niin hirveästi ettei saanut kiinni verkkoa, täytyy korjailla kunhan tyyntyy.

Huomenna onkin tiedossa retki Ruunaalle kyläilemään, koskien äärelle, tosin jäässähän se joki nyt on..olisi vaan aurinkoinen ilma... valitettavasti ei onnistu hiihto eikä lumikenkäilykään, menee kahvitteluksi ... mutta raikasta ulkoilmaa kumminkin:) 




                             

7. maaliskuuta 2012

nimi vaihtuu..





Ettei nyt vaan liian helppoa olis tää kirjoittelu, niin päätin sitten vaihtaa blogini nimen, koska tuntuu, että puutarhajutut ovat kuitenkin se materiaali, millä nämä sivut täyttyvät. Täällähän sitä pihoilla ja pientareilla tulee pyörityksi enimmäkseen, mitä tuo mehtä välillä kutsuu haahuilemaan..

Pitää lähteä kohta pallotuijaa peittelemään, ettei aurinko polta sitä..nyt se vielä nököttää runkonsa päässä tuolla hangen alla osittain, Sarin puutarhat- blogi varoittelikin jo asiasta, minullakin "Sininen kartiovalkokuusi"  'Sander's Blue' on uhassa saada liikaa aurinkoa, nyt sillä on vielä valkoinen lumivaippa niskassaan. Ja voi ihme sitä rusakon papanoiden määrää, mitä kuutamoyönä on kylvetty hangelle, on siinä tanssahdeltu piiriä...

Oli muuten kiva huomata kylvämissäni keltakaunokin siemenissä jo itämistä, vaikka vasta maanantaina laitoin ne pellettimötikkään ikkunan eteen..aika nopsaa...ja autotallin sarviorvokit täytyy kohta koulia..miten sitä nyt kaikkeen ehtii, kun pitää niitä oikeitakin hommia etsiskellä.. no, kaikki aikanaan..

Hyvää aurinkoista loppuviikkoa!