23. kesäkuuta 2012

syreenikiitäjien juhannus


Juhannuspäivän aamukierroksella havaitsi tämän upean pariskunnan, eipä näyttänyt häiritsevän kameralla sihtailuni :) En silloin vielä osannut tunnistaa muuta kuin että kiitäjiä ovat. Tosi isoja, siivet ovat vähintään 5 cm pitkät.


Myöhemmin puolen päivän jälkeen auringonpaiste sai toisen hiukan raottamaan siipiään ja silloin varmistui että syreenikiitäjistä on kyse. Siipien raosta pilkisti pinkkiä karvaa. Siellä ne ovat edelleen ja yöaikaan varmaan sitten lehahtavat siivilleen ja jatkavat matkaansa. Syreenikiitäjien toukkia olen aiemmin tavannut mutta on hienoa, kun näkee ihan luonnossa aikuisia yksilöitä ja saa vielä kuvankin räpsäistyä. Nämä rakastavaiset eivät anna minkään häiritä, katsojia on jo käynyt useita ja siinä ne vaan uskollisesti lähes liikkumatta jatkavat tärkeää toimitustaan. Ehkäpä tämän tuloksena ensi kesänäkin saa nähdä näitä upeita kiitäjiä pihallaan...tuppaavat tietojen mukaan olemaan jonkin verran paikkauskollisia...munivat samoille tienoille, missä ovat toukkina majailleet...


Aika mukavia juhannuspörriäisiä nämä, kaikkien muiden pörriäisten lisäksi....

Hyvää juhannuspäivän ehtoota ja hyvää tulevaa viikkoa! Ja hyvää lomaa sille ken sellaisen aloittaa tai jo on... sitten vielä tervetuloa lukijaksi, Amalia :)

15. kesäkuuta 2012

pari kärhöä ja jotain muuta


ruttuinen ja ryppyinen nuppu..


...hieman jo antaa värinsä pilkottaa...


..ja siinä 15.06. kokonaan auki...ensimmäinen kukka...Fujimusume'... 14-15 cm halkaisija...ja nuppuja aika paljon lisää tulossa...


Ja sitten Clematis 'Pointy'...viime kesän istutuksia...


nuokuttaa kukkasiaan alaspäin..eipäs kurkita..sanoakseen...sisäpuoleltaan kermaisen valkoinen...


rönsyleimu pörhistelee kukkapenkin reunassa, tämä sai tästä kohtaa uuden kodin ja viihtyy huomattavasti paremmin kuin kuivassa aurigon puolen penkissä

kukahan osaisi kertoa, mikä tästä tullee, sain kukkakaverilta viime kesänä purppuratulikukan taimen, jonka katveessa tämä kasvaa, on nyt jo valtaisa 70 cm leveä ja saman korkuinen ja hyvin tiheä puska...


Rönsytiarella sievistelee utuisilla harsomaisilla kukillaan ja..


..tämä yksi lemppareistani eli japanin akileija 'Alba'...ihanan näköinen illan varjossa, kun kukat alkaa hehkumaan valkoisena, päivävalon aikaan suorastaa aneemisen värinen...

Tällaista tämä on..kukat kasvavat huimaa vauhtia ettei perässä pysy ja tännekin tulee sitten tällaisia maratonjuttuja... mutta haitanneeko tuo...

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!


7. kesäkuuta 2012

iltakierros pihalla



Voi tuota vihreyttä, mikä ympäröi joka puolella, runsaiden sateiden jälkeen kaikki hulmahtaa kasvamaan hurjaa vauhtia, myös pahuksen rikkaruohot. Tein iltakatsauksen koirien lenkittämisen jälkeen pihamaalla, hieno tuoksu vesisateen jälkeen ja nyt paistaa aurinkokin..voiko  olla parempaa.. Taivas selkeytyy ja yöksi näyttää tulevan kuulakas ilma. 
Nappasin aiemmin jo ylinnä olevan nuppukuvan höyhenpensaasta 'Velho'sta, luulin syksyisiä latvan ruskehtavia pulpuroita kuolleiksi kukan aihioiksi, mutta ne alkoivatkin vihertää ja muotoutuivat hauskasti nupuiksi. Nyt on muutama nuppuja auennut pienessä  pensaassa ja somat kukinnot koristavat melkein kaljua pensasta. Lehdet näyttävät kasvavan hyvin hitaasti. Hauskaa seurata tällaisen uuden tulokkaan kasvamista..on kuulemma pupujen herkkua tämä pensas, mutta toivottavasti saa olla meidän kylän ristiturvilta rauhassa.



Pikkuhiljaa olen saanut perennojen taimia maahan ja salaatit ym. ovat taimella, kesäkurpitsat nyykähti ja tsinnian taimet söi istutuksen jälkeen joku ötökkä ja loput tuhosi naapurin kissat kaivellessaan k..paikkaa.. no sille ei voi mitään..siinä melskeessä taitaa mennä myös ison samettiruusun taimetkin...ei jaksa verkkoja ihan joka puolelle laitella esteeksi. Viherpeukaloilta tulleet kärhöt sain maahan ja näyttävät juurtuvan ihan mukavasti. Pikkuinen lumikärhökin sinnitteli talven yli ja pontevasti kurkottelee kohti kiipeämispaikkaa. Sinikärhökin muuten nousi vihdoin taimelle, vaikka pelkäsin sen kuolleen talven aikana.

Pihalla tapahtuu nyt niin paljon, ettei meinaa pysyä perässä...ja uuden työsavotan vuoksi ei ehdi tarkkailla niin paljon kuin aiemmin luonnon muutoksia... no se on vain sopeuduttava ja muistettava, ettei ota paineita näistä pihahommista:)

Nytpä on kohta aika painua pehkuihin ja lupsauttaa nahkat silmille... että jaksaa taas huomenna olla virkeä ja hyvillä mielin...