29. heinäkuuta 2012

tropiikkia ja ötököitä


No niin, nyt nautitaan heinäkuun trooppisesta ilmastosta, lämmin, kostea, raskas ilma kietoutuu ympärille, kun kässehtii pihamaalla, välillä sataa vettä ja välillä aurinko paistelee..ihanaa.. Kimalaiskuoriainen on kovin ihastunut hohtopiikkiputken kukintoon, jöpöttää siinä ja mikään ei häiritse. Tuossa kukassa saakin olla rauhassa, on niin kovaa ja piikikästä tekoa, ettei viitsi hyvin sormeilla, kaunis on kyllä katsella.




Jaa..muuten...etteikö näitäkin taas ole vaan kaksittain tuossa...hmm..


Auringontähden kukat näyttävät myös vetävän puoleensa kaikenlaisia perhosia ja kimalaiset vallan jäävät nukkumaan yöksi näihin kukintoihin.


Ja sitten..ettei nyt olisi yhtä ruusuilla tanssimista...näin käy mustialanruusun kukkanupuille sadekesänä...harmittaa..nyt kukinto jää melko pieneksi, vaikka olisi poutapäiviäkin. Sade pehmittää ja lahottaa nuput ikävästi, mutta sellaista se on ...on vaan toivottava, että ensikesänä kukinto taas onnistuu..eipähän ehdi kyllästymään, kun ei joka kesä saa nautiskella tämän upean ruusun kukista ja tuoksusta. Pitäisi varmaan kehitellä joku katos, jonka saisi kätevästi suojaksi sadepäiviksi...


Himalajankurjenpolvi aloittelee aukaisemaan hohtavan sinisiä kukkiaan, tämän pitäisi kukkia myöhään syksyyn. Toivottavasti saan syksymmällä sen omalle paikalleen havuryhmän kupeeseen, siinä sen kukat tulisivat hienosti esille. Sen sitten näyttää aika, jaksaako miten punkaa uusia kasvualustoja nyt syksyllä.Nyt se on aivan asiallisesti istutettuna, ettei kuoleennu ja säilyy siten vaikka ensikesäänkin tuolla paikalla.

Lopuksi lisään kuvan, jossa on taivas pääosassa, erään iltakävelyn tuotoksia lähitienoolta...


Näin se viikko on taas takana ja uusi mielenkiintoinen edessä... oikein mukavaa viikkoa!!! 

ps. taidanpa huomenna (on pari vapaa päivää vielä edessä) suunnistaa katselemaan kanttarellipaikkoja, olisko siellä mittää vai joko joku muu on ennättänyt kerätä :))


22. heinäkuuta 2012

sininen sunnuntai



Hyvä päivä tänään, aurinkokin muisti lämmittää säteillään aivan kuin havahtuneena hoitelemaan tehtäväänsä, kaiken synkistelyn jälkeen. Luottamus häneen on ollut koetuksella ja tänään vaivasi epäusko tilan pysyvyydestä. Sadetta, edes ukkosmyrskyä, ei ole tullut, epänormaalia. Lämpö saa  maasta nousemaan  muhevan, märän heinän ja mullan tuoksun, kosteus vallitsee kaikkialla ja purot lirisevät. Lierot tanssivat notkeaa, viipyilevää tanssiaan kostean mullan uumenissa, pinnalle eksyneen nappaa vikkelä västäräkki pyrstöään iloisesti lekutellen. Harmaasieppo sieppaa sinne tänne singahtelevan pikkuperhosen. Luonnossa kukin jatkaa omaa tehtäväänsä lämmöstä nautiskellen.







Tästä tuli sitten sinisten päivä, jostain syystä minulle on kertynyt aika paljon sinisiä sävyjä, nyt täytynee hieman tarkkailla valintojaan. Onneksi on tullut sekaan sentään joitain valkoisia, kuten tuo yllä oleva laukka, Viherlandiasta mukaan lähteneet mukulat ovat vihdoin pinnistelleet avautumaan, ja nyt on jo lupa odotella päivänliljojen kukintaa, sieltä on luvassa värien tykitystä, semminkin jos kirkkaan punainen 'Eruption' avaa jo pullistelevat nuppunsa, en ole koskaan nähnyt vielä luonnossa, joten odottelen mielenkiinnolla. Alempana kärhö 'Arabella' kukkineen nojailee rennosti tukikehikkoonsa, jonka sai tämän kesän alussa ympärilleen, mikäs siinä on nojaillessa... 

En taija nyt enempöä jaksoa kirjutella, kun on semmonen  tunto, ettei lennä sanansäilä eikä aigomus virkkeeksi tokene!!!

BLoggaillaan!!
  

15. heinäkuuta 2012

ruusumaratoni


 




Ruusujen aikaa mennään ja yläpuolella on kuvia uutuudestani, lajiltaan Rosa puistoruusuihin kuuluva 'Lumo'sta. Kasvaa mahdollisesti parin metrin korkuiseksi tanakkavartiseksi pensaaksi. Ostin kylläkin mielestäni pienehkönä pysyvän ruusupensaan mutta eipä tuo haittaa, jos tulee isompikin. Kuvat ovat ihka ensimmäisestä nupusta ja tänä aamuna se olikin auennut täydellisesti. Eikun vaan tuonne sateeseen kuvaamaan,  niin ihastuttavan söpöoli hän. Alinta kuva on sitten muokkailtu, että sitä ei pidä ottaa vakavasti olemoisinkaan...







 Patioruusukin alkaa availemaan nuppujaan ja myös punaiset äidiltä saadut viimekesäiset äitienpäiväruusut, jotka talvehtivat kellarissa.





Hansaruusu Rosa 'Hansa' on kotipaikkani peruja, se kasvaa keittiön ikkunan alla niinkuin kotipaikallanikin, halusin sen jotenkin näkösälle samoin kuin muinoin kotona oli, keittiössä touhutessa osuu kivasti silmään ja sisältää myös oivan annoksen nostalgiaa.


Nukkeruusu, Rosa Nitida 'Kebu', jos nimi on nyt oikein, viihtyy hyvin aurinkoisella paikalla talon päädyssä, kasvaa ehkä liiankin vinhaa vauhtia ja puskee juuriversoja aivan mahdottomasti. Talon isäntä pelkää että tunkeutuu sokkelin alle mutta versot näyttävät menevän melko lähellä maan pintaa. Saa siinä hauistaan kokeilla, kun niitä repii irti. Kaunis kukka ja huumaava tuoksu. Istutin näitä aikoinaan kaksi pensasta vierekkäin ja toisessa on aivan yksinkertainen kukka ja toisessa osittain kerrottu ??, ovat nyt suloisesti sekaisin.


Valamonruusut ovat kasvaneet tuolla taustalla melkoiseksi pöheiköksi, reippaasta leikkelystä huolimatta tai innostuneena, ne raajaavat pihan reunaa maantielle päin ja niiden takana on maapläntti, jota hyödynnän isommille joutokasveille ja joille en keksi paikkaa pihasta tai en halua pihaan. Kuvassa etualalla on nukkeruusua. Teresanruusun kuvia olikin jo edellisessä postauksessa ja vielä kurtturuusu on kuvaamatta mutta eiköhän tässä ole ruusumaratonia kylliksi. Neidonruusuihin kuuluva Mustialanruusu kehittelee vasta nuppujaan ja pahoin pelkään ,että,jos on näin sateista, niistä ei tule kunnollisia ja eivät ilahduta tänä kesänä emäntäänsä...

Tämä on lähes parasta aikaa kesästä, kun on niin paljon katseltavaa mutta ei muuten enää kuunneltavaa, luonto on jo jo hiljennyt melkoisesti ja linnut poikueineen ovat ruokailemassa pihoissa ja pelloilla. Eräs poikanen oli lentää kopsahtanut terassin oven ikkunaan ja oli ihan pökerryksissä. Nostin sen kivelle, siitä se näytti virkoavan ja oli hävinnyt matkoihinsa päivän aikana...ellei naapurin kissakaverit hoidelleet sitä parempiin suihin.. :(




Tässä hän jo selvästi virkeämpänä kurkistelee suuntaa, mihin lähtisi...

Tällaisia tällä erää..jatkellaan taas joskus..vaikka ensiviikonloppuna. 
Oikein hyvää tulevaa viikkoa, blogikamut!




















8. heinäkuuta 2012

sekameteliä viikonlopulta


Pionit ovat pioneja :) aina niitä jaksaa ihastella, vaaleanpunaiset jostain syystä ovat innokkaimpia avaamaan kukkiaan. Aika tummat kuvat tuli jostain syystä... Nämä ovat niitä meidän ukelin lempilapsia, kas kun hän on aikoinaan kaivanut  niille sen kasvupenkin. Hän ei ole mitenkään innostunut puutarhailusta mutta käy sentään joskus katselemassa. Taitaa vaan nuo rakennuspiirustukset yms. olla hänestä jotenkin helpompia tulkita kuin kasvien maailma. Mutta ei passaa sanoa että eihän ne kaupunkilaispojat tälläisisä ymmärrä... Hei, tunnistaako joku tuon pionin, en muista lajiketta, kun istutus oli jo 90- luvulla.Silloin se oli joku uutuus mutta nyt jo varmaan hyvin yleinen. Se aiemmassa postauksessa ollut mystery-kasvi on osoittautunut neidonkieleksi ja en ole ollenkaan varma, haluanko säilyttää sen, on kuulemma ahkera siementäjä, eikä niin kovin erikoinen ole kukinnaltaankaan.


Sunnntai, oli aikaa kierrellä pihassa ja nappailin kuvia mm. teresanruususta. Eilen meillä oli hieman huiskepäivä, tietysti pakollinen..äöh... viikkosiivous, sitten kaupassa käyntiä, äidin luona visiitillä ja sitten kotiin ja seuraavaksi oli ohjelmassa koirien asumuksen suursiivous ja itse hugenottien pesukin. Olavi-poika ei oikein pitänyt pesuhommasta, mutta totesi kait sitten että pakkohan se on kun kylkiä myöten jo vesi valuu. 
Veikko ymmärsi jo kokemuksesta viisastuneena, että nyt ei ole mukavaa puuhaa tiedossa, kun näki minulla kädessä pesuvehkeitä. Kun aloin pesemään, niin seisoa jäpötti aivan liikkumatta paikallaan, no mikäs sitä sitten oli homma hoidella. Pesun jälkeen hän aloitti hirveän haukunnan ja meluamisen ja ihmettelin, mistä on kyse. Viimein ymmärsin, että ressukka halusi kuivauksen froteepyyhkeellä, kuten yleensä aina, kun tulee metsästysreissultakin. Kyllä sitten oli niin mielissään, kun sai kuivatella pyyhkeeseen. Emäntänsä kun meinasi vaan enimpiä painella pois ja jättää auringon tehtäväksi kuivauspuuhan, olihan lämmintä lähes 30 astetta. No nyt kiiltää pojilla turkit ja saivat vielä punkkiliuoksenkin niskaan, joten passaa heidän.. Illalla jo tää meikäläisen kroppa ilmoitteli koirien lenkityksen jälkeen, että pitää rauhoittua ja aikisin painuinkin pehkuihin...ei jaksanut edes elokuvan voimalla valvoa. 




Tulipunainen verihanhikki, pelastettu muinaisista istutuksista rappujen pieleen, missä näyttää viihtyvän erinomaisesti.

Tänään on ollut pilvisempi, mutta tosi lämmin ilma, ukkosen tuntua, mutta ei ole kuulunut jyrinää, pari pisaraa vettä huiskaisi  iltalenkillä käydessä. Tuntuu suorastaan omituiselta, kun ei ole ollut rankkasateita viikkoon. Kukkien kannalta hyvä, koska nyt niin monet lajit aloittelevat kukintaansa tai sitten ovat parhaimmillaan. Pioneille pyöräytin väliaikaisesti tukilangat puukeppien kautta,  minun veljenpoikani Sami- seppä tekee raudasta paremmat tuet, saan ne sitten ensiviikolla.
Laitampa tuohon alle kuvan siitä, miten rauta on pehmeän näköistä ja miten taitava seppä saa sen taipumaan kauniisti. Jaksan aina ihastella aurinkokellon yksityiskohtia, harvoin on niin kiire, ettei silmä osuisi niihin.


Joo, hyvä huomio, kirjoitteluni on nyt tosi pompahtelevaa ja hajanaista, mutta  eipä tuo haitanne :), en jaksa olla nyt yhtään looginen... Tulikin juuri mieleen, että pikkusyreenistähän minun piti myösk kuva laittaa, sen istutin  viime kesänä ja meni talven yli aika mukavasti, muutamia pikkuruisia kukkaterttujakin väsäsi ja tuoksuivat ..ah..niiiin sireenille, että... tosi voimakkaasti tuoksuivat varsinkin illalla. Olisi tosi ihanaa jos tämä kasvaisi pikkupenssaaksi kukkapenkin päähän.



 Nyt oikein lokoisaa ja toisille rentouttavaa ja toisille mukavan työntäyteistä lomaa tai työviikkoa seuraavan kuvan saattelemana :D ..voiskos tuon monimutkaisemmin sanoa..




5. heinäkuuta 2012

kukkia,kukkia




mooseksenpalavapensas



 japaninkurjenmiekat availevat kukkiaan pikkuhiljaa

ritarinkannukset ovat päättäneet kurkoitella taivaaseen saakka...

pionin pallerot avautumassa


loistokurjenpolvi 'Johnsson Blue' lumipalloheisipensaan katveessa


nukkeruusu pääsemässä vauhtiin kukinnassaan ja huumaa tuoksullaan koko pihamaan...aamulla ihana ohittaa autolle mennessään, jää töihin lähtiessä niin mukava tuoksumuisto leijumaan mielen syövereihin...


..ja sitten tämä..en kyllästy koskaan tämän lajin muotoiluun...voiko olla herkempää ja taidokkaampaa luomusta..no voi tietysti mutta on tää parhaimpia omassa lajissaan...näitä haluaa lisää...lisäää..

Miten sitä ei nyt meinaa ehtiä päivittelemään tätä blogiansa ollenkaan..taisi olla noin vuosi sitten, kun aloitin tämän puuhan...silloin oli aikaa...aikaa...nyt on ollut kaikenlaista vipinää, uudet työt ja kesähiihtojen järjestelyjuttuja ja mukavaa kyllä..kesävieraitakin oli muutaman päivän..oikein tervetullutta vaihtelua olikin, koska enimmäkseen täällä kotona ukelin kanssa kahdestaan pyörimme... koirapojat meitä yrittävät virkeinä pitää :) no kyllä ne sellaisia mussukoita ovatkin... Nyt on mukava katsella niiden uusien kukkalajikkeiden kasvua, joita istutin viime kesän aikana, pikkuhiljaa näkee, miten piha muotoutuu oman suunnitelman mukaisesti siihen suuntaan , mitä mielessäni kuvittelin...hiljaa hyvä tulee...vielä muutama potti odottaa istutustaan, mutta kyllä ne ehtii syksymmälläkin...