22. syyskuuta 2012

aamusumua...


Olipa tänään aamulla melkoinen sumu koko kylän tienoolla noin puoli seitsemän aikaan. Lähdin Olttu -koiran kanssa kävelylle varhain, otin kamerankin mukaan että jos jotain sattuisi eteen...no räppäsin tälläisen otoksen. Siitä pikkuhiljaa auringonvalo lisääntyi ja sumu katosi ylös taivaalle. Oli tosi mukavaa ulkoilla, puolilta päivin jo hieman sataa ripotteli. Innostuin pesemään ikkunoita , kun se kuulemma on tapoina näin syksyisin ;9 tosin oli kyllä aihetta pesuun...vielä jäi muutama pikkuikkuna mutta ne nyt äkkiä sipaisee...tai ei sittenkään..on vaan aika tylsää puuhaa tuo... kaikki  vempaimet kaivella..ja sillee..en tykkää...mutta aika mukava on sitten kummiskin katsella pihalle kirkkaista ikkunoista...siellä näkyy nyt nuo kosmoskukatkin kukkivan..



...ja teresanruusu yrittää sinnitellä sateita vastaan, ei kovin onnistu, niin on alakuloinen olemus...

 
Veikko -koira on ollut minulla ikkunanpesukaverina..ottaa välillä tirsoja ja välillä seuraa, että mitä se emäntä oikein heiluu, ja vielä lähellä keksikaappia...hmmm...ei tästä kaverista saa kyllä terävää kuvaa kuin nukkuessaan..:)

 
Hyvää viikonloppua kaikille!!!

16. syyskuuta 2012

kaikenlaista menoa ja haastetta...

Niin on taas viikko tai toistakin vierähtänyt viimeisistä päivityksistä. Aika menee niin nopsaan ettei meinaa perässä pysyä. Työjutut seuraa ajatuksissa kotiin ja olipa tuossa sisko ja velikin kyläilemässä. Olen sentään lueskellut blogejanne harva se ilta ja kovin on jo syksyiset meiningit. Kukkasipuleita ym. kivaa... Tähän blogiinkin on jokunen uusi lukija tupsahtanut..tosi mukavaa.. :D kiitos teille!


 Siskon kanssa eräänä päivänä saimme istutettua ne minun ruukussa olleet tuijat, pikku hortensiani sai ympärilleen eräänlaisen kehän... suunnittelin laittavani koko alueen katteelle ja jotain pikkukasveja sitten lisäksi, se on taas erijuttu että milloin...


En tiedä mitä tästä tulee...aina vaan laajenee nämä minu kyhäelmät... ja kun pitää muistaa olla varovainen, ettei käy ohraisesti jalkaan ja selkään...selitän AINA että p i k k u h i l j a a  r a u h a l l i s e s t i !! Mutta aika hyvin niin on mennytkin, pakkohan se on virkistäytyä pihapuuhissa :)

Sinne se kiipeää, CLEMATIS VITICELLA ’MME JULIA CORREVON’ tarhaviinikärhö, ostin keväällä Viherpeukaloilta kolmen pakkauksen ja suunnittelin yhden kasvavan vuorimännyn oksia pitkin...yksi sai kodin rakennetusta telineestä ja yksi kiipeilee lumipalloheisipuun oksilla, tosin aivan liian varjossa, ehkäpä siirrän sen tuon kuvassa olevan viereen. Pikkuisiahan ne vielä ovat mutta siitäpä ne sitten toivottavasti varttuvat.

Kauniisti alkaa puissa olla ruskan sävyjä, harmi kun ei ole ehtinyt metsäreissuille ollenkaan. Olisi niin kiva taas Olavi -koiran kanssa miihailla pitkin poikin saloja... mutta vielähän tuota ehtii..jospa saisin vaikka vihdoin sen uuden kamerankin hankittua. Se toisikin taas uuden säväyksen metsässä seikkailuun...Viimeviikon lauantaina meillä oli marttojen kanssa "Kuutamokaraoke" tapahtuma...hiiii...meikäkin ekakerran elämässään mikin varressa...huikeeta ja hirveän jännittävää...mutta selvittiin siitäkin hupaisesta touhusta. Tänään on sitten illanviettoa kesähiihtojen järjestäjille ja talkooporukalle, hyvää ruokaa, saunaa, musisointia ym. mukavaa yhdessäoloa. Ei kun sinne vaan tuossa kuuden maissa...

Olen saanut haasteenkin  blogista 'Saaripalsta' kiitos Saila! Haasteen tarkoitus on kuvata asioita, mitä keittiössä on. Hmm..hieman olin mietteliäs, että mitähän sitä laittaisi mutta sitten päädyin siihen mikä itselleni on merkityksellistä jollain mittarilla mitattuna... ei meidän keittiö nyt niin kummoinen mutta on siinä jotain juttua, että jos ei olisi vaikka uuni juuri tuo, niin sitten se ei olisi meidän keittiö..höö..ompa vaikeeta...Meidän koti on rakennetu 1991 ja kertaalleen ollaan keittiö uusittu juurimultineen, jos niin voi sanoa tuosta kohteesta. Entinen valkoinen, 90 -luvun trendi,  tympi niin perusteellisesti, halusimme ihan jotain muuta. Pidän lämpimistä väreistä ylensäkin.ja minulle on tärkeää, ettei ole paljon pikkutavaraa = laiska siivooja:) Johtolankana olikin sitten puu, metalli ja kivi, kotimainen sellainen, siis tuo kivi.. No sitähän sitä sitten tulikin... ja olen tykännyt vaikka tumma onkin, mutta meillä tulee valoa molemmin puolin, kun keitiön ja olohuoneen ikkunat ovat vastakkain ja ne ovat yhtä tilaa.


Tässä sitä hääräillään aika monta kertaa päivässä, aamutihrut silmissä kömmitään makkarista kahvinkeittoon ja siitä pöydän ääreen odottelemaan..lehti pitää hakea postilaatikosta oli sade tai pakkanen tai ihan aurinkoinen aamu..aina vaan... sitten jääkaapista vatsan täytettä... puuro mikrosta! Ylhäällä hyllyssä on ikivanha piimäkannu, sain äidiltäni ja hän oli saanut sen omasta kotoaan aikaoinaan..meillä lapsuudessa se oli jatkuvassa käytössä, Arabian tuotantoa, haljennut hieman mutta vielä siinä piimä pysyy :) ja arvo mitataan muistoissa...


Tuon hyllyn "vaadin" valoineen tuohon ihan noiden lasisten tavaroiden takia ja pidän tosi paljon siitä kun hehkuvat värit suorastaan loistavat lamppujen alla.


Jaa....onhan meillä kissakin... uuninpäällä...Tulikiilan tuotantoa, veljen poika ja yrityskaverinsa tekevät näitä rautajuttuja, nuo verhotangot ym. ja itse talon sydän tuossa alapuolella...en voisi olla ilman! Ihana lämpö hehkuu milloin hellasta milloin uunista, uunista tulee muhevat uuniruuat ja haa..uuninpäältä saa syksyisin edellisellä metsäreissulla kastuneet kengät lämpiminä jalkaan villatöppösten päälle, ihanaa... Hellan päälle mieheni laittoi paksun vuolukivilaatan, se varastoi tosi paljon lämpöä, kun polttaa hellassa vähäisenkin määrän puuta.Nyt pitää muuten sulkea välillä takan pelti...

 Nyt taitaa tulla hirveen pitkä juttu...mutta ei voi mittää..

Kun on vielä oma Tivoli ja groove fm, mie tykkään...sunnuntain jazz aamu ja kaikkee...ja tietsikka...

tässä nytkin kirjoittelen.. miten lie tähän niin jumahtanut... Nyt kun oikein miettii, niin kyllä siinä keittiössä vaan on joitain juttuja, jotka erityisesti ovat tärkeitä, kaikissa keittiöissä, omalle porukalleen.
Niinkuin tuo yksi juttu, mihin siskoni kompastui :) kun oli meillä ja yksin puuhaili kun olin töissä. Ei löytynyt valokatkaisijaa keittiökulmauksen listavaloihin. Hmmm. siellähän se lymyää, liiketunnistimella oleva katkaisija...suosittelen kaikille leipurille ym. taikinasormille...ei ole nappula taikinassa kun huitasemalla valot kytkee, mutta äkkinäinen emäntä ei löydä

nappulaa jos ei muista opastaa :)

Mutta nyt kävi niin että onkin jo sunnuntaiaamu ja eilen jouduin keskeyttämään tämä maxijutun. Ihanat olivat iltakekkerit ja mikä rupattelu ja ilonen meininki. Musiikki oli mahtavaa, nuorista, osin kyläläisistä koostuva akustinen kokoonpano soitteli Adelea ym. mukavaa ja tosi upea ääninen on Oona solisti...Huippuhyvää suklaamoussekakkua ja pääruoka mahtavan maukasta "kanavan kanaa" emäntien kehittelemä resepti...
 Nyt on tosi hieno aurinkoinen aamu ja kävin Olttu -koiran kanssa kävelyllä, Veikko -koira lähti isäntänsä kanssa metsäreissulle. Punarinta hyppelee tuossa pihakäytävällä ja nappailee jotain evästä nokkaansa.  

Vuoden vanha rungollinen lamoherukka on jo saanut loistavan punaisen värinsä.

Keittiöhaastetta voisin jatkaa etenpäin, on aika mukava juttu välillä ihan miettiä, mikä on itselle tärkeää ja kertoo kai se aika paljon itsekunkin luonteenlaadusta.

Laitan haasteen Kanttorilan puutarhassa -blogiin Millanille ja mökkipuutarhassa -blogiin Pirjolle, olkaatten hyvät :) Jos olette jo saaneet tällaisen haasteen, ei se mitään...tämä on vaan tällainen hauska lisuke näihin blogijuttuihin...

Oikein hyvää tulevaa viikkoa kaikille ja pidetään syysflunssat loitolla, nautitaan kaikista mahdollisita aurinkoisista päivistä :D



2. syyskuuta 2012

Snow Apparation, päivänlilja

 
 
Siellä se piskuinen päivänlilja 'Snow Apparation' pilkistää kaikkien ispmpiensa keskellä. Yllättävän suuri kukka kumminkin, erottuu joukosta. Kukka ei ole ihan valkoinen, avautuu kellerävänä ja vaalenee sitten kerman väriseksi, keskusta jää kellertäväksi. Unohdin laittaa sen kuvan aiemmin aamulla, mutta eipähän tuo haitanne toinen postaus samalle päivälle. :) Tässä kuvassa näkyy osa penkistä, johon kuvittelen näiden liljojen sitten pikkuhiljaa levittäytyvän. Nyt siellä on siemenistä kasvaneita kukkia ja tuo iso sinivihreä hujoppi on parimetriseksi venynyt ruusu 'Lumo'.

syyskuun eka sunnuntai


Eilen lauantaiaamuna, oli maa kuurassa ensimmäistä kertaa. Olikin niin kylmä, että lenkille lähtiessä piti laittaa hanskaa ja pipoa, että tarkeni. Kellohan olikin vasta kuusi... aurinko mukavasti pilkisteli.
Nappasin samalla kuvan tuosta 'Luxury Lace' päivänliljasta, joka ei kyllä ole se. Nyt on sitten tämän nimi hakusessa, nätti kumminkin oli auringon säteiden siihen osuessa. Päivä lämpesi mukavasti ja oli niin raikas ilma puuhailla.




Tänään on sitten tuttua harmaata ja kosteaa...Liekö viileä ja pimeä kesä syynä, että nyt vasta alkaa siemenkylvökset kukkimaan, ihan hirveän myöhässä miun mielestä...eikä oikein mikään kukka ole päässyt siihen loistoonsa, mihin ne kykenisivät, jos olisi aurinkoisempaa. Teresanruusukaan ei jaksa kukkiaan aukoa kunnolla, nuput vanhenevat ennen kuin kukka aukeaa..ja rups, rups, sinne menee...no sehän on niinkuin oma naama...rups, rups.. painovoima vetää puoleensa. Vai pitäiskö sanoa niinkuin muinoin entinen naapuri kotopuolesta. Mies oli kyllä melkoinen vääräleuka muutoinkin. Hänellä oli todellakin hyvin syväuurteiset kasvot, niin hän velmuili, että eihän hänellä ole kuin yksi ryppy, mutta se on melkoisen pitkä... No ehkä onneks ei ihan itse vielä olla yhden syvän rypyn vaiheessa, mutta..aika monta pientä uutta taas on ilmaantunut.. mutta haitanneeko tuo...




Silkkikukat ovat hujahtaneet hyvin korkeiksi ja tuossa etualalla kukkii maitokello, kasvatin siemenistä keväällä, ja on monivuotinen. 



Vielä ilmaantuu nuppujakin, siemenpussin kyljestä luin, että nämä kuuluisivat punakosmokselle, jolla olisi muka upea, kerrottu ja puhtaanvalkoinen kukka. Saapas nähdä, kerkeekö näistä tulla sellaisia tämän syyskesän aikana, toivottavasti. 

Jaahas, se olisi taas uusi viikko edessä ja viiden päivän työrupeama. Viikot menevät nyt sellaista vauhtia, ettei voi uskoa todeksi. Nyt olen käynyt kalevalaisessa jäsenkorjauksessa, josko tuo kroppa taipuisi paremmin ja ei tulisi kramppeja. Ensiviikolla alkaa vesijumppakin, sinnekin meinasin ehtiä... ja kampaajalle huomenillalla, ja mitähän sitä muuta...niin, kaverin kanssa kahvillekin töiden jälkeen... et vilkasta on..hyvä niin...

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille!