28. lokakuuta 2012

oi elämää

Niin, ei ole meillä vielä lumi näyttäytynyt, kuulaat ja kirkkaat syysilmat ovat saapuneet vasta nyt... iltaisin tummat sävyt peittävät  taivaankannen upean auringonlaskun jälkeen. Täysikuu möllöttää taivaalla ja on mukavaa laitella kynttilät lyhtyihin, tyyneys leijailee ympärillä, ei tuulen henkäystäkään..


Se oli sitten taas aikaa/kelloa siirrettävä, tästä toimenpiteestä en kovin paljon nauti, minuun vaikuttaa tämä juttu nimenomaan syksyisin. Ajattelin, että asennoidunko jotenkin negatiivisesti asiaan mutta en usko... tänä aamuna oli niin pökkyräinen olo kun heräilin, olisihan sitä voinut nukkua pidempään mutta ei sekään luonnistu ja sitä paitsi illalla lämmitettyyn uuniin piti laittaa ruokaa tulemaan päivää varten...ihan mielelläni sen kyllä teen...Aamutuimaan lähdimme kuitenkin aamulenkille koirien kanssa ja ai että oli virkistävää ja niin hieno kirpakka pakkasaamu, jotain 7 astetta, ihanaa. Ruskovillan pitkistä, kalsaria ja paitaa vaan alle lämmikkeeksi niin kyllä pärjää...

Olen niin tyytyväinen kun sain eilen vihdoinkin kellaroitavat kasvit paikoilleen odottelemaan kevättä, kukkasipulit onneksi pariviikkoa sitten sain maahan. Ruukut olivat jo hieman jäässä ja nyt en tiedä ovatko juuristot paleltuneet. Se on kyllä sitten saamattoman emännän vika jos niin on. Tähän saakka on ollut niin sateista ja ei ole yhtään huvittanut nuo pihahommat...täytyy sanoa että on niin paljon kaikkea muuta sompailua että ei paukut ole riittäneet tuonne pihamaalle saakka... mutta sellaista se vaan aina on. Hieno syksy kuitenkin keikenkaikkiaan, työ ym. asiat ovat löytäneet uomansa ja nautin jokaisesta päivästä niin suunnattomasti... en osaa edes sanoiksi pukea tätä tunnetta... olen vaan niin sfääreissä...



Kuura kuorruttaa niin somasti noita hohtopiikkiputken kukintoja, jotka saa jäädä talveksi törröttelemään. Niin ja sitten Sussille :) alla toivomasi kuva niistä minun uusista popoista... hyvin ne ovat pelittäneet ja ruskea parkatakkikin on ollut käytössä ahkerasti...nyt pitäisi tekaista puikoilla vielä joku oranssin/terran/keltaisensävyinen tuubi kaulanympärille lämmikkeeksi niin sitten ois kaikki kohdallaan. Jotenkin niin seitkytlukulaista... :D


Mutta nyt täytyy alkaa kuorimaan pottuja ja salaatin tekoon... moikkelis vaan ja rinta rottingilla tulevaan viikkoon :)



21. lokakuuta 2012

syystunnelmia ja shoppailuukin...

Syksyinen kuulakas päivä oli tänään, pitkästä aikaa liirailin metsässä. Metsä on niin kostea ja pisarainen lähes ainaisten sateiden jälkeen.
Pihahommat alkavat olla lopuillaan mitä nyt joku ruukku odottaa kellariin viemistä ja sen sellaista, pihakuvat alkavat vaihtua muunlaisiin otoksiin. Tosin taitaa tuo aika mennä niin hupaseen ettei ehdi kuvailemaan paljonkaan mutta yritän ainakin joskus... Tänäaamuna maa oli kuurassa paikkapaikoin. Etsiskelin huopakumppareita jalkaani mutta olivat "lainassa" eli isännän auton takakontissa...jälleen kerran, se aina ryövää ne kun ovat niin näppärän kevyet, kuulemma. Ihmettelen vaan että 39 mahtuu neljäykkösen/ kakkosen jalkaan, vaikkakin olen ne nähnyt hänen jalassaan, hyvin näytti toimivan. Onhan niissä kyllä melkoisen avara malli, että sikäli. No aamulla tyydyin kuitenkin normi kumppareihin ja varpaathan sitten meinasi kylmää..hrr... onneksi oli villapitkiset jalassa ja pari villapaitaa takin alla, metsässä oli melkoisen viileää kun odottelin Olavi- koiraa jänisajosta. Se taas innostu touhuumaan siellä antaumuksella, mukavaa seurailla, puppelikin kaikessa rauhassa köksähteli eteenpäin, kas "ajaja" oli ainakin viisi minuuttia jäljessä ja lopulta puppeli saikin harhautettua Oltun kannoiltaan kokonaan. Nyt sitten ehkä"eläinystävät" kauhistelevat että hui kauheeta kun jänistä silleen...voin kokemuksesta kertoa että jänis on yleensä hyvän matkaa koiran edellä ja sen ei todellakaan tarvitse pinkoa kuin viimeistä päivää, hyvin harvoin koira saa kiinni jänistä ja pitkäkorva on aivan mahtava harhauttelija..ei koira pärjää sen taidoille. Itselläni ei ole ampuma-asetta, en siis metsästä niin senkin puoleen jussilla ei mitään hätää. Oma suhtautuminen metsästämisseen sinänsä on hyvin neutraalia, meillä kotitienoolla on aina miehet metsästäneet ja riista on syksyisin ollut lähes päivittäistä ruokaa, koen sen edelleen sellaisena ja en ollenkaan pidä pahana sitä että metsästetään ja käytetään riistan liha ruuaksi omassa taloudessa. Se on ihan luontevaa minulle , kuten muinoin vasikat ym. hyötyeläimet. No sepä siitä..


Olavi katosi metsässä jonnekin, ei kuulunut pihaustakaan, tulin aikani odoteltani kotiin, ajattelin sen kumminkin perästä tulevan jossain vaiheessa. Pääsin pihatien päähän, niin pensaan takaa syöksyi mustankirjava olento päälleeni...hupsista..Olttuhan se siinä..hänpä olikin ollut nopeampi emäntäänsä ja tullut kotiin omine aikoineen..ja minä odottelin viluissani metsässä tosi kauan...no maistuipa sitten kahvi makoisalta ja Olaville ruoka kelpasi ihan ilman muikailuja...ja uni.


Eilen lauantaina viikkosiivouksen ja pyykinpesun jälkeen kävin pitkästä aikaa kaupungilla..oli hieman asiaakin, teki niin mieli uusia välikausikenkiä. Oikeastaan mulla ei entisiä olekkaa,n en ainakaan muista ;) Olin jo netistä verkkokaupoista selaillut mitä kauniimpia malleja..ah.. mutta eihän se aina helppoa ole löytää mieleisiä ainakaan pikkukaupungissa. Hakusessa oli hieman biker-tyyppiset tai bootsien tyyppiset... aika hyvin mielestäni onnistuin, ainakin sydänalassa muljahti mukavasti kun kaikkien Gaborien ym. perinteisten mallien jälkeen..joita empailin myyjälle että joo..aiikaa hyyvää, mutta...myyjä onnistui löytämään eräältä hyllyltä ihanan parin, Mjus- merkkiset, hieman kuluneen näköistä nahkaa, harmaamustat, varrensuussa ulkoreunassa  metallliketju ja pikkuruisia niittejä, sopivasti rouheat kengät parkatakin kanssa, siis pientä rehjua luukkia...nyt haluaa vaan tällaista, joskus täytyy sitten olla muuta, pukeutuminen on mukavaa leikkiä..Mistähän muuten johtuu se että kenkäkauppaan mentyäni, aina ekana esitellään kaikki Gabor- mallit, oliskohan tuo naaman luukki sen suuntainen että Gabor voisi olla hyvälestinen tuon kampuran jalkaan :D Kaikki kunnia Gaborille ja sen käyttäjille, mutta mulle liian kesyä ja piste. Ja onneksi ne ovat liian leveitä lestiltään miun koipeen. :D

No niin, uusi työviikko olisi edessä ja olis kampaajalla käyntiäkin..pikkujoulut lähestyy...hierojalla käyntiä ja äidin luona...siinäpä ne illat sitten hupsahtaakin, kun kaikkiin on aikaa vasta töiden jälkeen illalla. No uunia ehtii lämmittelemään vielä myöhemmälläkin ja saa nauttia tulen räiskeestä ja loimotuksesta pimeässä illassa ja vaikkapa kynttilöistäkin..löytyi taas kauniita oransseja, ehtii polttaa ennen joulun ajan valkoisia...

Hyvää tulevaa viikkoa kaikille lukijoille!






11. lokakuuta 2012

mukulat maahan






No nyt ovat vihdoinkin mukulat maassa, siis tulppaanii, narsissii, kevätkurjenmiekkaa, pari liljasorttii, hyasinttii... ja jotain muutakin. Paketti tuli sen verran myöhään että saa nähdä onko ensi keväänä istutuksista tulosta. Koko viikon olen jahkannut mukulaoiden kanssa ja aina ehtii tulla pimeää tai sataa vettä yms. Eilen illalla ennätin juuri ennen synkkää pimeyttä istuttaa jouluruusun taimen ja päivänliljan juurakot, sitten totesin ettei noita pienempiä sipuleita ihan käsikopelolla saa maahan. Olisihan se tietysti taskulamppu, mutta väkisinkin veti suupieltä ylöspäin kun kuvittelin rouvan kykkivän istuttamassa kukkasipuleita taskulampun valossa ja vieläpä vesisateessa... No olishan ne pihavalot jos muistaisi joskus ne päälle laittaa ulos lähtiessä, sitä kun pitäisi kömpiä takaisin sisälle niitä sytytttelemään ja juuri kun on saanut ahterinsa siihen asentoon että sipuleiden istuttaminen on ylipäätään mahdollista.
Jouluruususta puheenollen, ostin sellaisen viime joulun aikaan ja siitä tuo kuva. Keväällä istutin sen sitten kukkapenkkiin ja siellä se on lehtiä puskenut koko kesän ja..oi, oi, tänään olen huomaavinani siinä NUPPUJA =) kyllä sydänalassa läikähti jos se läikähdys ei nyt sitten ollut jotain muuta närästystä... Nyt täytyy pitää sitä tarkkaan silmällä, yritin ottaa nupusta kuvaa, mutta valo oli jo niin vähissä ettei siitä tullut kunnollista. Jospa sitten jos kukka on joskus tulevaisuudesssa auki. Uusin hankintani on 'Helleborus orientalis' hieman punertavakukkainen, toivottavasti menee talven yli.Hyvänlaatuinen taimi tuli Korpikankaalta.
Tuo 'mukulat' sana on äidin peruja, hän puhuu useimmiten kukkamukuloista. Ihana sana minusta.
Nytpä pääsee iltaa viettelemään levollisin mielin, siis kun lupailivat lumisateita jo koht'sillään ja sitten on aika inhaa pyllerehtiä pihahommissa. Takka on tulilla ja kynttilät lepattelevat pöydillä. keräsin vielä maljakkoon viimeisiä kukkasia pihalta, syysasteria ja amurinneilikkaa, somistavat nyt siinä iltakahvipöytää, jahka ukeli tulee kotiin työhommistaan.



 


7. lokakuuta 2012

sunnuntaisutinoita



Kaksi viikkoa hurahti taas viimeisestä käynnistä, miten voi olla... no, aina vaan ei ehdi. Vielä on pihassa jokunen kukkapiipake, syysasteri, kerrottu valkoinen yrittää availla nuppujaan, kosmoskukkien nuput mätänivät paikoilleen. Onneksi ehdin kuvata ne jotka ehtivät aueta. Vaahteroiden lehdet ovat valuneet jo maahan, ruusupensaat hehkuvat keltaisina. Pitäisi varmaan alkaa leikkelemään pionin lehdet pois ja paljon muutakin tehtävää olisi. Muunmuassa nämä jutut jotka tulivat Korpikankaalta, mukuloita, jouluruusun taimi, sipuleita...mukana oli hieno istutuslapio, ihan metallinen ja puuvarrella, vanhaa mallia, aika ihan yllätys.


Tämä aamu valkeni sumuisena, mutta siitä sumu hälveni ja lähdin sitten hieman aamulenkille, kävin naapurissa makselemassa tilaamani Tupperin leikkuulaudan. Siellä oli vastassa kolme iloista koiraveijaria, nuttu hieman nuhraantui kun ne hyppivät mutta sepä ei minua haittaa. Hauskoja ovat nuo mainiot olennot:) Tullessa nappailin harjoituskuvia mahdollisella uudella kameralla, en vielä ole päättänyt ostanko, se on myynnissä eräällä tuttavan tuttavalla, hän ostaa uuden ja saisin ostaa vanhan, joka on alle vuoden ikäinen, sitten häneltä. Ihanhan tuo pelitti...



Kuvasin myös meidän omat koiruudet, ylinnä Olavi Piiparinen ( se on niin pieni) ja alempana meidän Veikko Veikkuli :)



Nää ovt sellaisia löhöpoikia...nojatuolit ja sohva ovat usein varattuja heille, ei hennota kieltääkään., Olttu tosin tykkää nukkua usien tuolla rouhetäytteisellä tyynyllään, siihen saa muotoiltua ikäänkuin pesän... olen tullut siihen tulokseen että laitan hyvät suojat, ettei päälikankaat tuhraannu ja ne on sitten kätevä pesaista tarpeen tullen. Meidä pojat ovat kumminkin päivät omassa kotonaan tuolla ulkona, kun olemme töissä, siellä pötkötellään vallan tyytyväisenä Ruti-Rexien seassa. Sisälle ei näitä sankareita voi jättää yksin ollenkaan, on nimittäin sekin testattu, pojilta unohtuu käytöstavat, kaikki tavarat ovat saaneet uuden järjestyksen ym. mukavaa. 


Jaa... luuraakos tuolla joku...aika hyvä suojaväri on tällä kaverilla...



 Nyt juuri tulee vettä kuin aisaa.. meillä täällä ison mäen päällä ja muutenkin korkeilla tienoilla ei ole onneksi tulvavaaraa, ikäviä uutisia sen sijaan on tuolta Kauhajoen seuduilta, ennätystulvat koettelevat seutua. Toivotaan että sateet hellittävät siellä ja vesi alkaa laskemaan. Onhan se ihan hirveää kun joutuu kotoaan pois lähtemään ja kaikki on pilalla, ja entäs peltotyöt ja kaikki... perin ikävää...

Mutta mahdollisimman hyvää tulevaa viikkoa ja palaillaan! :D