27. joulukuuta 2013

tapanin jääkelit kastanjoiden ryydittämänä



Viikolla kaupassa käydessäni osui silmääni niin houkuttelevan väriset kastanjat, en ole koskaan ikinä ennen ostanut, en myöskään valmistanut saati maistellut noita... Muinoin Prahassa käydessäni juuri joulumarkkinoiden aikaan, niitä oli kojuissa ja Prahan linnan kupeella tarjolla, mutta en tullut maistaneeksi. Hyvää kuumaa viiniä siellä kyllä maistelin...Eilen vihdoin päätin tutkailla reseptejä, josko noista jotain saisi aikaiseksi. Kypsensin kastanjat löytämäni ohjeen mukaan, en suolapedillä mutta uunivuoassa, pienessä määrässä vettä, tiiviissä rykelmässä ja viillot asianmukaisesti tehtynä, lämpötila uunissa 225 astetta, 25 minsaa. Jäähdyttelin hieman ja kuorin, hmm..maistelin, no ei ihan vielä hinkua näihin tullut. Valmistin kypsistä kastanjoista maidon ja sokerin kanssa tahnaa, siitä tuli ihan mukavan makuista, hieman kuin mantelimassaa. Kyllä se toimii varmaan leipomusten täytteenä. Italiassa kastanjat ovat hyvinkin suosittuaj mm, sokeroidut sellaiset, niiden valmistus vaan on melkoisen monimutkaista, sikäli kun sain ohjeista oikean käsityksen. No tulipahan kokeiltua tällainenkin "herkku".
Tämän rupeaman jälkeen lähdimme tuohon epätavalliseen tapaninpäivän ilmaan peilikirkkaille jäille liukastelemaan. Varustauduin lenkille kävelysauvoin ja liukuestein. Tarpeen oli, vaikka paikoin jää oli sulanut tien pinnasta pois. On merkillistä, kun tähän aikaan purot virtaavat vuolaasti ja vettä satelee ihan jatkuvasti. Ei ole enää paljon  lunta maassa...


Siinä sitä mentiin kieli keskelllä suuta, koirakaverit täytyi jättää kotiin, ovat sen verran touhukkaita liikkeissään, ettei uskaltanut riskeerata, olisi saattanut tulla kokeiltua hiemen lähempääkin tuota peilikirkasta jään pintaa huonoin seurauksin. Hiekkakin vaan pyöri jalan alla.  Lämmintä oli noin 3-4 astetta. Tulee ne pakkasetkin vielä ja toivottavasti luntakin, että pääsee metsään lumikengillä haahuilemaan, sitä mie ootan...ja kevättä ja valoa!



22. joulukuuta 2013

Hyvää Joulua!



Sytytän kynttilöitä tänä jouluna
Ilon kynttilöitä surusta huolimatta,
Toivon kynttilöitä sinne, missä on epätoivoa
Rohkeuden kynttilöitä sinne, missä pelko on lähellä,
Rauhan kynttilöitä myrskyjen runtelemiin päiviin,
Armon kynttilöitä helpottamaan raskaita taakkoja.

Rakkauden kynttilöitä inspiroimaan kaikkea elämää,
Kynttilöitä, jotka palavat koko vuoden.

-Howard Thurman


24. marraskuuta 2013

lumikukkia

Vihdoinkin maa valkoisena, tätä olen odottanut, valoa, valoa...





... päiväkävelyä hieman kirpeässä kelissä, lumihiutaleiden leijuessa ympärillä...

Toivottavasti tästä lähtee tulemaan oikea talvi, ei enää yhtään synkän pimeää, sumun peittämää päivää, kiitos! Tänään oli niin ihanaa, kun aurinkokin pilkahteli taivaan rannasta, tuntui kuin ryhtikin olisi suoristunut monella sentillä, on se valo vaan niin  ihmeitä tekevää. No nyt kohti joulua, enää kuukausi aikaa. Joululeivonnaisten reseptien selaus voi alkaa, vähän perinteistä ja vähän uutta. Lehdet pursuavat mitä mielenkiintoisempia jouluvinkkejä, jos ei sitten toteudukkaan paljon mikään mutta kivasti niistä pääsee joulutunnelmaan kiinni. Siihen vielä muutamissa myyjäisissä ja joulumarkkinoilla käyntiä, niin avot, siinäpä se..
Nyt alan tästä laittelemman koirapojille ruokaa, kovin jo eräs vilkuilee tuossa, että alahan emäntä kilistellä ruokakuppia :) On näillä melkoiset tassukellot. Huomenna taas työviikko alkaa, luulenpa että siitä tulee taas mukavan puuhakas viikko ja mikäs on taas hommia tehdessä, kun on saanut ulkoilla ja rentoutua viikonlopun aikana.

Kiva, kun on tupsahtanut uusi lukija mukaan, tervetuloa Satu!

Mukavaa viikkoa!

17. marraskuuta 2013

myrskyinen sunnuntai



Eilen tintit istuskelivat vielä rauhassa pihapuussa tietämättä tulevasta Eino-myrskystä, joka saapui Suomeen viime yön aikana. Melläpäin myrsky ei ollut kovin paha, tänään iltapäivällä sähköt olivat poissa pari tuntia, vieläkin tuolla kilsan päässä "nautitaan" kynttilänvalosta, toivottavasti heille edes vesi tulee, sekin oli poikki vähän aikaa. Se on täällä paikalllisten vesiosuuskuntien alueilla aina tuo risi olemassa ettei vesi tule syystä tai toisesta, myrskyt ja ukkoset ovat pahinta myrkkyä, tai tekninen vika pumpuissa.
Ihanaa on ollut viettää pikkuinen lomanen tässä kaamosaikaan, vaikka en päässytkään luontoon kuvaamaan (..siis harjoittelemaan kuvausta...) enkä oikein ulkoilemankaan, sattui niin karmeat kelit, vettä tuli melkein kuin aisaa...  Eilen oltiin ystävän kanssa kaupungilla, aika hurahti jutellessa ja kahvitellessa, kauppiaiden kassa ei paljon karttunut meidän vierailusta oli niin paljon muuta mielenkiintoisempaa. Viikolla innostuin hieman leipomaan ja tänään aamulla hyödynsin taas puu-uunia ruokien valmistuksessa ensi viikkoa ajatellen, on taas mitä popsia poskeen ja ottaapa vaikka evääksi töihin...


Viime viikolla pirjo mökkipuutarhasta muisti minua haasteella kuusi kuvaa kesästä. Kiitokset Pirjo! Mietiskelin mitä kuvia laittaisi, kun minun tämän kesän otokset ovat vaan kukkia, en ole paljonkaan muuta kuvannut ja olen ollut kuin tatti, aina vaan kotona ja töissä, matsku on aika yksipuolista. Yritin etsiä sellaisia kuvia mitä en vielä ole laittanut aiemmin blogiini, no jokunen löytyi. Mutta parastahan tässä oli kuvien selailu ja kesän muistelu, järjestelin kuvat samalla kuukausittain kansioihin, siis oikein tarpeeseen tuli tämä haaste. En jatka haastetta eteenpäin erityisesti, ainakaan vielä... tämä on kuitenkin kiva muoto nostaa kesäfiiliksiä framille näin kaamoksen keskellä, suosittelen muillekin, olkaatten hyvä :)


ja nyt seuraa minun fiilistelyt...,,,

 minusta kesä taisi alkaa jo tästä, jouluruusun nupuista huhtikuun lopulla...

ai, ai ai.. odotan tätä sinistä, kevätkaihonkukan sinistä, toukokuussa..kesä taas askeleen lähempänä...

nyt on täydellistä kesää, Lumo kukkii, tätä ruusua rakastan... voiko olla kauniimpaa, niin herkän värinen ja terälehtien muoto ja asetelma on niin täydellinen...ja kirkkaan keltaiset heteet kontrastina...

heinäkuussa hiekkaa varpaiden välissä, ukkosmyrsky nousee taivaan rannassa, siis ei vielä talviturkkia heittämään... ja heittämättä jäikin, eipä tarvitse uutta...

muistot matkastani Alpeille vuonna 2009 saivat minut hankkimaan kevätatsalean, joka on ilokseni kehittänyt kaikkiin oksiensa päihin nuput, ihanaa odottaa ensi kevättä, saanko pinkkiä puutarhaani...kaveriksi täytyi tienkin istuttaa muutama muukin kasvi, tästä on kuva jo aiemmassa postauksessani hieman toisesta kulmasta..

 syyskuun sutinoita, lehtien ruskaa...tälläkertaa nappailin muistini avuksi kuvia, että vielä keväälläkin selviäisi mitä mukuloita on maahan tullut laittaneeksi...

No tässäpä oma leikkaukseni menneeseen ihanaan kesään, ilmoissa ei ollut valittamista, siksipä tämä syksy tuntuukin nyt kaksinverroin ankeammalta, mutta, mutta, sieltä se kevät hiipii pikkuruisin tontunaskelin vaikkei juuri nyt sitä uskoiskaan...kevät keikkuen tulevi ;)

Kivaa tulevaa viikkoa!!!
.

3. marraskuuta 2013

viikonloppu ja pyhäinpäivä

Eilen aamu vaaleni vaan hieman, oli niin harmaata, satoi pitkin päivää rankkoja sadekuuroja. Tänään on ollut selkeämpää ja pariin otteeseen aurinkokin pilkahteli. Eilen aamulla innostuin leipomaan pullaa, resepti sattui eteen kalenterin kupeesta, perus pullataikinaan lisättiin coctailkirsikoiden lientä ja pullan täytteeksi mantelimassaa ja coctailkirsikoita, aika maukasta tuli... mutta jäipä kuva ottamatta. Iltapäivällä vein isän haudalle kynttilän...



Isäni oli melkoisen taitava käsistään, sanotaan niin, että päässä syntynyt idea kulki juohevasti kohti toteuttavaa kättä ja materiaali muotoutui milloin kauniiksi tarve-esineeksi, milloin koristeeksi. Syntyipä joskus huonekalukin, jos sattui puute iskemään. Useimmiten materiaalina oli puu. Käsillä tekeminen on periytynyt suvussa ja pojan poika on ammattilainen, materiaali vaan on jämäkkää rauta. Ukki sai haudalleen taotun ristin graniittisen kiven seuraksi. Tekijä on kuulemani mukaan mukana Strömsöön jaksossa joulukuussa.

Tänään kiertelin pihamaata, mutta eipä siellä oikein enää kuvia osannut ottaa, buu.. verikurjenpolvet hehkuvat vielä punaisina, mutta muuten on jo niin ruskeata ja alakuloista. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä mutta yleisvaikutelma on jo niin odottava, lumipeite kaunistasi maisemaa kummasti. Olihan sitä lunta, mutta lämmin ilma on sulattanut kaiken pois. Lumen sulamisen myötä  minut itseni on vallannut joku selittämätön alakulo, en oikein osaa edes syytä miettiä, jotain asioita vaan tapahtuu ja aika-ajoin ne valtaavat ajatukset ja vievät normaalin positiivisuuteni jonnekin taustalle. 

Nyt on vaan pinnisteltävä ja yritettävä löytää iloa jokapäiväisestä eloksesta, sitä oli mm. sukulaistyttöjen vierailu eilen illalla. On tosi mukavaa sytytellä iltaisin kynttilät lyhtyihin ja linnuillekin sain laiteltua talipallot telineisiin puunoksille roikkumaan. Näyttää muuten maistuvan muillekin kuin tinteille, harakat ja tikka vierailevat haukkailemassa palasia palloista tinttien harmiksi. Niin,  ja onhan minulla pieni lomanenkin tiedossa...kyllä se siitä! :))

     Tämän pirtsakan kuvan myötä...

Mukavaa viikkoa kaikille, tunnelmoidaan kynttilän valossa ynnämuutakivaa...!!

19. lokakuuta 2013

maa valkoisena

Eilen aamulla olikin  maa valkoisena, osui sopivasti kun oli varattu jo aika auton renkaiden vaihtoon. Lunta oli satanut niin paljon ettei se sulanutkaan pois päivän aikana. Eilisen illan ja yön mittaan lunta on tullut hieman lisää, juuri äsken sateli oikein isoja, valkoisia hattaroita, lumipeite on jo viisitoistasenttiä paksu! Pihan kasvit lyyhistelevät lumen alla, siellä umpsukkelissa on parhaassa kukassa oleva syysasterikin. Lämmintä on luvassa ensiviikon loppupuolella, joten maa paljastunee vielä, ei siis vielä lumikenkiä kannata kaivella esiin varaston uumenista.


 Työviikko meni taas niin nopsaan ja työntäyteisesti, ettei ole ehtinyt eikä jaksanutkaan avata tätä blogimaailmaa ollenkaan, isot kiitokset kuitenkin kaikille kommenteista edellisessä postauksessa, kiva kun ne tulee puhelimeen, niin saa heti lukaista. Pihahommat ovat edelleen kesken osittain ja taitaa jäädäkin, onneksi tuo ukeli on nostellut ruusuruukut ym. suojaan kuistille niin saadaan ne jossainvaiheessa ennen isompia pakkasia kellariin.


Todella hienon näköistä on ulkona, koivunlehdet hohtavat keltaisena valkoisen maiseman keskellä. Täytynee lähteä hiippailemaan ulkosalle nyt kun ei sada, pakko saada hieman raitista ilmaa...

niin, yksi juttu vielä,sorruin jo joulutunnelmiin eräänä päivänä. Vanha sähköliike kaupugissa pitää loppuunmyyntiään, joka on sinänsä harmi, kun sieltä sai niin hyvää palvelua ja jos ei valikoimista löytynyt sopivaa lamppua niin se tilattiin, puhumattakaan pienten sähköprobleemien ratkaisemisesta...  eksyin sinne tutkiskelemaan jäljellä olevaa valikoimaa, jouluinen valokuusi osui silmiini ja pakkohan se oli pelastaa.. 


juuri nyt ulkona alkoi tuivertamaan hurja myrskyinen tuuli....

Mikähän tätä Bloggeria muuten vaivaa, jatkuvasti herjaa tallennusongelmista ja täytyy keskeyttää ja aloittaa alusta, ärsyttävää...hirveen hidasta..

Hyvää viikonloppua!

13. lokakuuta 2013

tulppaanien kavalkadi

Innostuin selailemaan kuvakansioitani, huh, tuota määrää, pitäisi oppia karsimaan satoa kovemmalla kädellä. Kuitenkaan noista ei tarvitse puoliakaan ja osa kuvista niin huonojakin...mutta tälläkertaa kokosin tulppaanikuvia vuosien varrelta yhteen kansioon ja laitan nyt viime kevään satoa tähän tämänkertaiseen postaukseen. Ihan kuin korvisssa kuuluisi kaikenlaisten pörriäisten surinaa ja alkukesän raikas ilma kutittelisi nenänkupeita...

 'Mondial' , se ainokainen mikä nousu maan uumenista :)
  viehättävän herkkä 'Shirley', joka muuttaa väriään kukinnan eri vaiheissa



 uljaan pitkäksi kasvava ja pitkään kukkiva liljatulppaani 'Marilyn'

 ihana lilan värinen tulppaani, en tiedä nimeä, tämän piti olla ihan jotain muuta..


  laventelinsininen 'Bleu Aimable'

ja vanha kunnon punainen, tämä ehkä ystävän Hollannin tuliaisia toissa kesältä

tästä se lähtee... pimeyden torjunta kuvien selailulla, heti virkistää mieltä ihanat kesäiset värit ja tunnelmat, jokainen kulunut päivä tuo kevään lähemmäksi...

mutta monta mukavaa hetkeä on kuitenkin vielä välissä, joulukin..ostinkin jo yhden jouluvalon eräästä sähköliikkeen loppuunmyynnistä :)

Kivaa viikkoa !


6. lokakuuta 2013

kuvia viikon varrelta

Tuuli tuivertaa, aallot loiskahtelevat rannan kivikoihin ja kaislikoihin Pyhäselän rantamaisemissa, pieni huvila ja sitäkin pienempi rantasauna... ja mitäs täällä tapahtuikaan 5.10.




ha, haa, pakko laittaa näin aluksi maininta huippuhauskoista syyspippaloista työporukan kesken. Vieläkin hykerryttää... illan mittaan saimme nauttia jos jonkinlaisista esityksistä,  löytyy sitä tutustakin porukasta monenlaisia kykyjä, kun on joku, joka oivaltaa vedellä oikeista naruista. Illan ehdoton ykkösesiintyjä oli kukapa muu kuin Leena Hefner os. Herppeenluoma suoraan Floridastaaaa! Upeassa leoparditrikoossaan ja valkoisessa nahkajakussaan, musta raita blondatuissa nutturahökötyksessä railakkaasti liehuen..ja..ja..ja.. hirvveen.. enpäs jatka enempää...

Olihan se kerrassaan hienoa, että hän vaivautui ilhduttamaan meitä rajaseudun raukkoja mahtavalla riimitelyllään siitä, kuinka eksyi meidän porukoihin... Miten onkaan sellainen tunne, että tämä persoona hahmon takana ei ole ensimmäistä kertaa asialla ja eikä varmasti viimeistäkään :) 

Muutenkin viikko on sujunut mukavasti, ruoto on oiennut jo työkuntoon ja sain eilen kesäkukat siivottua pois. Sääli kyllä kukkivia pelargonioita, mutta en jää odottelemaan räntäsateita ym. hyisiä kelejä. Suojasin verkoilla muutamia pensaista, kääpiömanteli etunenässä, ruusuja varten täytyy ostaa korkeampaa verkkoa.
Viikolla kävin eräänä iltana kävelyllä kylän pinnassa olevassa yksityisessä arboretumissa. Siellä tulee merkillinen fiilis, olen saanut kuulla paikan historiikista alkuperäisiltä kylän asukkailta ja perustajan sukulaisilta. Nyt siellä kuljeksiessani tuntuu kuin tarinat heräisivät eloon. On ihmeellistä, miten asialleen vihkiytyneen harrastajan elämäntyö elää nuoremmille sukupolville, olen kuullut, että alue on nyt Yliopiston hoidossa ja onneksi näin, ettei mahtava työ valu hukkaan. Sieltä löytyy paljon erilaisia puita ja pensaita, osa sellaisia jotka ovat nyt tuttuja monille harrastajille, mutta silloin olleet vielä tuiki harvinaisia näillä seuduilla, kun ne on istutettu. Niinpä puiden ja pensaiden koko on jo päässyt aivan eriluokan mittoihin, mitä yleensä kotipihoissa nähdään, kasvupaikan ollessa vielä eteläinen, aurinkoinen rinnemaasto. Bongasin ainakin käärmekuusen, mantsurian jalopahkinän, tapionpöydän, paljon erilaisia, erikokoisia tuijia, kiinankärhö pitkin aitoja ja pensaita kiipeilemässä kuin viidakossa, omituisen pitkillä neulasilla oleva vuorimännyn kaltainen, osa sellaisia mitä en ollenkaan varmasti tunnistanut. Tämän arboretumin perustaja on muuten rakentanut pienen lentokoneenkin, joka on nyt Tikkakosken lentokonemuseossa esillä. Taisi olla niin, että sillä ei sitten lennetty kumminkaan... melkoinen seppä tämä mies..

 Mantsurian jalopähkinä peittää melkein asumattoman talon alleen mahtavalla lehvistöllään

 lehdet ovat tosi suuria




Tällaista tällä kertaa, tuli hieman maraton juttu, huomenna alkaa uusi työviikko ja edelleen on kohtalaisen lämmintä ilmaa luvannut meidänkin kulmille, odottelen josko sinikärhö vielä ehtisi nuppunsa availemaan. Ai niin vielä yksi kuva, valkoinen lehtikaktus aloitti kukintansa, siis on jotain kukkivaa joskus sisälläkin...


Hyvää lokakuista viikkoa!

1. lokakuuta 2013

mitä löytyy pihalta 1.10.

 oli siellä vielä vaaleanpunainen pensashanhikki

ja syyskatkeron nuppu

päivänliljan avautuva kukka ja  

amurinneilikkaa ja kukkimaton vitikiehkurio

ja valkoinen syysasteri ja sitten...
   
valkoinen albiinoukkoetana kavereidensa kanssa, niitä oli ainakin viisi.. otin kuvan pari viikkoa sitten

Olen ollut pihapaitsiossa puolitoista viikkoa ja myös blogipaitsiossa, en ole kuin ikkunasta kurkistellut pihamaalle ja harmitellut kaikkia tekemättömiä syystöitä. Pitäisi laittaa kärhöt ja muratit kellariin, kesäruukut kerätä ja puhdistaa, pitäisi ostaa jänisverkot että ensikesänä saisi nauttia kauniista ruusun kukista ym, ym. Nyt vaan täytyy maltaa ja olla "riehumatta" liikaa, että selviää normaalista arjesta ja työkuvioista.
Onneksi minulla on tuo duracel- puolisoni, jolla ei energia ihan heti lopu, tarjoutui jo avuksi mutta estelin vielä. Jotenkin haluasin niin tehdä syystyöt itsekseni, pikkuhiljaa mietiskellen ja muistellen hienoa kesää. Sitä ikäänkuin jättää henkiset jäähyväiset kesälle samalla kun kädet taittelee kasveja suojaan ja joillekin jättää lopulliset jäähyväiset lehtikompostin kupeella. onneksi on lupaillut vielä lämpimiä kelejä loppuviikoksi jospa sitten pääsisi jo puuhastelemaan pihalle.

Ihanaa on täällä sisällä lämmitellä uunia ja takkaa, katsella loimottavaa tulta. Pitäisiköhän kaivella esiin lisää kynttilöitä. Villalankakerätkin voisi ottaa esille pikkuhiljaa, taisi niitä jokunen jäädä viime talvelta...mitähän värejä siellä olikaan?