17. helmikuuta 2013

lumimetsän lumo

Pikaiset kuulumiset tässä iltatuimaan. Palaan paremmalla aikaa saamaani tunnustukseen ja kuvalliseen lempiasia-haasteeseen.
Tänään pidin oikein kunnon ulkoilupäivän, aamulla kävimme koko porukka, siis mie, ukeli ja koirat aamulenkillä, lunta tiputteli hiljalleen pimpeli pom, pikkunallen varpaille, pimpeli pom..tulee tuo runo mieleeni aivan tietyn tyyppisistä kevyistä lumihattaroista, jotka leijuvat hiljalleen kohti maassa  olevia kavereitaan kohti..lenkki toimikin mainiona herutteluna kohti seuraavaa ponnistusta. Lumikengät odottelivat varaston nurkassa silmänsä vinkaten kävelijäänsä... siitäpä sitten innostuneena talvisesta maisemasta nappasin ne kainalooni ja pihamaalla kahden silmäparin porautuessa tekemisiini, survoin vempaimet jalkoihini. Silmäparit oitis menettivät terävyytensä kun huomasivat etteivät nyt pääse mamman mukaan metsäretkelle. Olin kopaissut hangen pintaa sen verran että tunsin muutaman sentin syvyydessä jääkerroksen joka saattaa olla tosi tuhoisa suomenajokoiran käpälille. Viikko sitten sunnuntaina täällä satoi ihan vettä joka heti jäätyi lasimaiseksi kerrokseksi.
Pari viikkoa sitten kävin kenkäilemässä ja satutin reittini vanhoille jäljille osittain, mutta sitten tulevia reissuja varten innostuin puhkisemaan jälkeä umpihankeen. Maisemat olivat niin hienot, talviset puut pistävät nyt parastaan.



 Löytyihän sieltä naapureidenkin tekemää reittiä, mutta eihän sitä niin helpolla halunnut päästää itseään. Hiki virtasi ja sydän löi tuhatta ja sataa. Pakko oli välillä pysähtyä henkäisemään ja katselemaan ihmeellisen kaunista lumista metsää. Tikkakin nakutteli puuta innoissaan kunnes aavisti jonkun asiaan kuulumattoman olevan lähettyvillä. Kaipa se kuunteli meikäläisen epätoivoista ähellystä ja puuskutusta... Se jähmettyi ihan paikalleen, ei hievahtanutkaan vähään aikaan, kunnes lajitoveri lennähti jostain paikalle ja yhdessä lähtivät etsimään uutta toukkapuuta.
Halkaistuani umpimetsän saavuin sähkölinjalle, jossa oli aiempi reittini kotia kohti. Tullessani bongasin vielä hauskan luontojäljen, notkea saukkopoika/tyttö oli sujutellut mäkeä  mättäiden lomassa siirtyessään purolta toiselle... 
Ajallisesti tämä rupeama kesti kaksi ja puoli tuntia, jalat oli hapoilla, kas kuntoni on melkoisen rapistunut näiden jalkakongelmien vuoksi ja akillesjänteet olivat melkoisen kivistävät kun pääsin kotiin. Mutta oi sitä ihanaa nirvanaa kun pistelin kuuma keittoa napaan ja kahviakin ja siihen mitä makoisimmat päivätirsat päälle..tää se oli kulkaa oikea sunnnuntai..sielun ja ruumiin ravintoa tämä... Huomenna taas töihin ja kyllähän tällaisen päivän jälkeen jaksaakin taas pakerta hommia tsuit, tsait...

Hyvää viikkoa kaikille ja kiva kun taas on uusia lukijoita mukana, kiitos teille! Niin ja kommenteistanne! Muuten tänään jo mietin että mitähän kellarin talvehtijoille kuuluu...kohta täytyy kurkata kannen alle, ruusut ja kärhöt..hmmm...trallaa..mut palaillaan taas...
  Kiitos eräälle blogikaverille ruusukirja vinkistä..se on jo plakkarissa ja kohta hiirenkorvilla sivut!! :)

9 kommenttia:

  1. Teillä on enemmän lunta kuin täällä meillä, ainakin puissa. Kauniita kuvia; kyllä metsä on vaan aina ihana paikka!

    VastaaPoista
  2. Ai miten ihania ja tunnelmallisia kuvia.

    VastaaPoista
  3. Onpa hienoja kuvia! Ulkoilu kevättalvella on nautinnollista:)

    VastaaPoista
  4. Varmaan hyvää kuntoilua tuo lumikenkäily!

    VastaaPoista
  5. Kauniita metsäkuvia. Kenkäily on mukavaa,-kunto nousee! Kuntoa tarvitaankin kun kevät hulinat puutarhassa alkaa *wirn*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sitähän varten minäkin treenailen...että jaksaa kuokkaa heiluttaa:9

      Poista
  6. Voi kun tulee näistä kuvista mieleen lapsuuden lumiset metsät! Nostalgisia kuvia siis minulle, vaikka ovatkin nykypäivää. Meillä täällä rannikolla ei ole puut noin lumisia, kun hyvin usein se tuuli tuiskuttaa suurimman osan lumen pois puista.

    Lumikenkäilystä tulee mieleen oman lapsuuteni kävelyt nahkapohjaisilla sukilla hankikannoilla kevätauringon paistaessa. Hienoja hetkiä nekin.

    Herkullista sunnuntaita ja mukavaa tulevaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ..ja keväisistä hankikeleistä tulee mieleen kun pikkulikkana "sahattiin" hankiaisella lumikannesta erikokoisia kiekkoja ja kisailtiin kenen kiekko menee kauimmaksi mäkeä alas...:)pienet oli huvit silloin...

      Poista

Kiva kun kävit! Kiitän ja ilahdun kommenteista :)