17. kesäkuuta 2013

en saa millään tähän otsikkoa...

..siis vaan kaikenlaisia ajatuksia pyörii päässä...mutta voihan se olla että jonkinlainen pysähtymisen hetki on meneillään, vuodet ja aika vierii huomaamatta tai huomaahan sen, näistä kummallisista aatoksista ja ainakin kun peiliin katsoo! Selailin viimeisimpiä otoksia ja nyt on tunne, että  on seuraavien kuvien hetki...






ihana iltapäivän hetki Höytiäisen hiekkabiitsillä...juuri ennen ukkosta



hieman myöhästyin luonnonkukkien päivästä, siellä rannalla vanamot kurkottelivat jo kellojaan...



miten tulikin mieleen "rupsahda rauhassa rakkaani mun"



illan viimeiset pisarat...

omituinen juttuhan tästä tuli mutta onhan tämä elokin välillä hieman omituista...vuoristorataa, mutta ah niin ihanaa...:))



6 kommenttia:

  1. Sellaista juuri elämä on :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, seuraavassa postauksessa varmaan palataan tanakasti pihakuviin :B!

      Poista
  2. Jostain syystä en ole hetkeen nähnyt päivityksiäsi lukuluettelossani, mutta onneksi eksyin tänne muita teitä taas! Itsekin kastan varpaat Höytiäiseen jälleen puolentoista viikon päästä kun loma alkaa (sielläpäin tietty), vaikkakin se järvi on tuntunut turhan kylmältä tähän saakka :) Onko kuvat Vierevänniemeltä? Jotenkin tutunnäköinen maisema :)Toki tuossa järvessä piisaa rantoja.

    Kauniin herkkä Vanamo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa maisemiin, Terhi! Kuva on Saposen rannasta, Vierevänniemen naapurista. En ole vielä talviturkkia heittänyt:) ja voi jäädä heittämättäkin, ainakin Höytiäisen kylmään ja kirkkaaseen veteen.

      Poista
  3. Aina ei synny otsikkoa tai muitakaan sanoja. Silti postauksestasi tuli ehyt ja kaunis.

    VastaaPoista
  4. Hiekkaranta ja ruusuja, ihana, kesään kuuluva yhdistelmä.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Kiitän ja ilahdun kommenteista :)