6. lokakuuta 2013

kuvia viikon varrelta

Tuuli tuivertaa, aallot loiskahtelevat rannan kivikoihin ja kaislikoihin Pyhäselän rantamaisemissa, pieni huvila ja sitäkin pienempi rantasauna... ja mitäs täällä tapahtuikaan 5.10.




ha, haa, pakko laittaa näin aluksi maininta huippuhauskoista syyspippaloista työporukan kesken. Vieläkin hykerryttää... illan mittaan saimme nauttia jos jonkinlaisista esityksistä,  löytyy sitä tutustakin porukasta monenlaisia kykyjä, kun on joku, joka oivaltaa vedellä oikeista naruista. Illan ehdoton ykkösesiintyjä oli kukapa muu kuin Leena Hefner os. Herppeenluoma suoraan Floridastaaaa! Upeassa leoparditrikoossaan ja valkoisessa nahkajakussaan, musta raita blondatuissa nutturahökötyksessä railakkaasti liehuen..ja..ja..ja.. hirvveen.. enpäs jatka enempää...

Olihan se kerrassaan hienoa, että hän vaivautui ilhduttamaan meitä rajaseudun raukkoja mahtavalla riimitelyllään siitä, kuinka eksyi meidän porukoihin... Miten onkaan sellainen tunne, että tämä persoona hahmon takana ei ole ensimmäistä kertaa asialla ja eikä varmasti viimeistäkään :) 

Muutenkin viikko on sujunut mukavasti, ruoto on oiennut jo työkuntoon ja sain eilen kesäkukat siivottua pois. Sääli kyllä kukkivia pelargonioita, mutta en jää odottelemaan räntäsateita ym. hyisiä kelejä. Suojasin verkoilla muutamia pensaista, kääpiömanteli etunenässä, ruusuja varten täytyy ostaa korkeampaa verkkoa.
Viikolla kävin eräänä iltana kävelyllä kylän pinnassa olevassa yksityisessä arboretumissa. Siellä tulee merkillinen fiilis, olen saanut kuulla paikan historiikista alkuperäisiltä kylän asukkailta ja perustajan sukulaisilta. Nyt siellä kuljeksiessani tuntuu kuin tarinat heräisivät eloon. On ihmeellistä, miten asialleen vihkiytyneen harrastajan elämäntyö elää nuoremmille sukupolville, olen kuullut, että alue on nyt Yliopiston hoidossa ja onneksi näin, ettei mahtava työ valu hukkaan. Sieltä löytyy paljon erilaisia puita ja pensaita, osa sellaisia jotka ovat nyt tuttuja monille harrastajille, mutta silloin olleet vielä tuiki harvinaisia näillä seuduilla, kun ne on istutettu. Niinpä puiden ja pensaiden koko on jo päässyt aivan eriluokan mittoihin, mitä yleensä kotipihoissa nähdään, kasvupaikan ollessa vielä eteläinen, aurinkoinen rinnemaasto. Bongasin ainakin käärmekuusen, mantsurian jalopahkinän, tapionpöydän, paljon erilaisia, erikokoisia tuijia, kiinankärhö pitkin aitoja ja pensaita kiipeilemässä kuin viidakossa, omituisen pitkillä neulasilla oleva vuorimännyn kaltainen, osa sellaisia mitä en ollenkaan varmasti tunnistanut. Tämän arboretumin perustaja on muuten rakentanut pienen lentokoneenkin, joka on nyt Tikkakosken lentokonemuseossa esillä. Taisi olla niin, että sillä ei sitten lennetty kumminkaan... melkoinen seppä tämä mies..

 Mantsurian jalopähkinä peittää melkein asumattoman talon alleen mahtavalla lehvistöllään

 lehdet ovat tosi suuria




Tällaista tällä kertaa, tuli hieman maraton juttu, huomenna alkaa uusi työviikko ja edelleen on kohtalaisen lämmintä ilmaa luvannut meidänkin kulmille, odottelen josko sinikärhö vielä ehtisi nuppunsa availemaan. Ai niin vielä yksi kuva, valkoinen lehtikaktus aloitti kukintansa, siis on jotain kukkivaa joskus sisälläkin...


Hyvää lokakuista viikkoa!

3 kommenttia:

  1. Tuo arboretum on mahtavan näköinen paikka, kuin unesta.
    Hyvää alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Todella kauniita paikkoja ja kuvia!

    Arboretumit ovat upeita paikkoja, ihana että joku luo metsän:) Eikä aina vain kaadeta puita...

    VastaaPoista
  3. Hienoja puita. Noissa alun kuvissa tuuli tosiaan tuivertaa, tulee ihan kylmä kuvia katsellessa.

    VastaaPoista

Kiva kun kävit! Kiitän ja ilahdun kommenteista :)