3. marraskuuta 2013

viikonloppu ja pyhäinpäivä

Eilen aamu vaaleni vaan hieman, oli niin harmaata, satoi pitkin päivää rankkoja sadekuuroja. Tänään on ollut selkeämpää ja pariin otteeseen aurinkokin pilkahteli. Eilen aamulla innostuin leipomaan pullaa, resepti sattui eteen kalenterin kupeesta, perus pullataikinaan lisättiin coctailkirsikoiden lientä ja pullan täytteeksi mantelimassaa ja coctailkirsikoita, aika maukasta tuli... mutta jäipä kuva ottamatta. Iltapäivällä vein isän haudalle kynttilän...



Isäni oli melkoisen taitava käsistään, sanotaan niin, että päässä syntynyt idea kulki juohevasti kohti toteuttavaa kättä ja materiaali muotoutui milloin kauniiksi tarve-esineeksi, milloin koristeeksi. Syntyipä joskus huonekalukin, jos sattui puute iskemään. Useimmiten materiaalina oli puu. Käsillä tekeminen on periytynyt suvussa ja pojan poika on ammattilainen, materiaali vaan on jämäkkää rauta. Ukki sai haudalleen taotun ristin graniittisen kiven seuraksi. Tekijä on kuulemani mukaan mukana Strömsöön jaksossa joulukuussa.

Tänään kiertelin pihamaata, mutta eipä siellä oikein enää kuvia osannut ottaa, buu.. verikurjenpolvet hehkuvat vielä punaisina, mutta muuten on jo niin ruskeata ja alakuloista. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä mutta yleisvaikutelma on jo niin odottava, lumipeite kaunistasi maisemaa kummasti. Olihan sitä lunta, mutta lämmin ilma on sulattanut kaiken pois. Lumen sulamisen myötä  minut itseni on vallannut joku selittämätön alakulo, en oikein osaa edes syytä miettiä, jotain asioita vaan tapahtuu ja aika-ajoin ne valtaavat ajatukset ja vievät normaalin positiivisuuteni jonnekin taustalle. 

Nyt on vaan pinnisteltävä ja yritettävä löytää iloa jokapäiväisestä eloksesta, sitä oli mm. sukulaistyttöjen vierailu eilen illalla. On tosi mukavaa sytytellä iltaisin kynttilät lyhtyihin ja linnuillekin sain laiteltua talipallot telineisiin puunoksille roikkumaan. Näyttää muuten maistuvan muillekin kuin tinteille, harakat ja tikka vierailevat haukkailemassa palasia palloista tinttien harmiksi. Niin,  ja onhan minulla pieni lomanenkin tiedossa...kyllä se siitä! :))

     Tämän pirtsakan kuvan myötä...

Mukavaa viikkoa kaikille, tunnelmoidaan kynttilän valossa ynnämuutakivaa...!!

12 kommenttia:

  1. Verikurjenpolvi onkin mainio kasvi, kun kukkii niin pitkään ja syksyllä on vielä liekehtivän punainenkin.
    Upea rautaristi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä minun verikurjenpolveni on tuotu muuten alunperin saaristosta :D, tykkään tosi paljon kasvista juuri sen monimuotoisuuden vuoksi ja miten ahkera kukkija onkaan..

      Poista
  2. Mukavaa viikkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kivasti on viikko mennytkin ja huomenna jo perjantai..!

      Poista
  3. Monille tämä pimeys tuo mukanaan kaamosmasennuksen. Aina ei edes tiedä, miksi tuntuu niin saamattomalta ja tyhjältä, kunnes päivä pitenee ja valon määrä lisääntyy. Kevättä kohti ollaan menossa, seuraavaa kevättä. Niin se vain on ajateltava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta! Valon puutehan se on suurin syy tähän fiilikseen, olo kuin karhulla :) mutta hujauksessa sitä ollaan voiton puolella ja sitten taas tarmoa riittää..

      Poista
  4. Mukavaa viikonjatkoa myös sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tarja! Nyt vasta palasin koneen ääreen sitten postauksen :) terhakan ulkoilun jälkeen jaksaa..

      Poista
  5. Rautainen risti on komea, taitavaa jälkikasvua! Toivottavasti aurinko näyttäytyisi, se piristäisi kummasti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksikin kirkkaampi päivä tekee ihmeitä, ja vielä kun vaan jaksaa raahata itsensä ulos lenkille:)

      Poista
  6. Blogissani on sinulle haaste:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo! Täytyypä käydä kurkkaamassa, mitä on luvassa:)

      Poista

Kiva kun kävit! Kiitän ja ilahdun kommenteista :)