17. helmikuuta 2013

lumimetsän lumo

Pikaiset kuulumiset tässä iltatuimaan. Palaan paremmalla aikaa saamaani tunnustukseen ja kuvalliseen lempiasia-haasteeseen.
Tänään pidin oikein kunnon ulkoilupäivän, aamulla kävimme koko porukka, siis mie, ukeli ja koirat aamulenkillä, lunta tiputteli hiljalleen pimpeli pom, pikkunallen varpaille, pimpeli pom..tulee tuo runo mieleeni aivan tietyn tyyppisistä kevyistä lumihattaroista, jotka leijuvat hiljalleen kohti maassa  olevia kavereitaan kohti..lenkki toimikin mainiona herutteluna kohti seuraavaa ponnistusta. Lumikengät odottelivat varaston nurkassa silmänsä vinkaten kävelijäänsä... siitäpä sitten innostuneena talvisesta maisemasta nappasin ne kainalooni ja pihamaalla kahden silmäparin porautuessa tekemisiini, survoin vempaimet jalkoihini. Silmäparit oitis menettivät terävyytensä kun huomasivat etteivät nyt pääse mamman mukaan metsäretkelle. Olin kopaissut hangen pintaa sen verran että tunsin muutaman sentin syvyydessä jääkerroksen joka saattaa olla tosi tuhoisa suomenajokoiran käpälille. Viikko sitten sunnuntaina täällä satoi ihan vettä joka heti jäätyi lasimaiseksi kerrokseksi.
Pari viikkoa sitten kävin kenkäilemässä ja satutin reittini vanhoille jäljille osittain, mutta sitten tulevia reissuja varten innostuin puhkisemaan jälkeä umpihankeen. Maisemat olivat niin hienot, talviset puut pistävät nyt parastaan.



 Löytyihän sieltä naapureidenkin tekemää reittiä, mutta eihän sitä niin helpolla halunnut päästää itseään. Hiki virtasi ja sydän löi tuhatta ja sataa. Pakko oli välillä pysähtyä henkäisemään ja katselemaan ihmeellisen kaunista lumista metsää. Tikkakin nakutteli puuta innoissaan kunnes aavisti jonkun asiaan kuulumattoman olevan lähettyvillä. Kaipa se kuunteli meikäläisen epätoivoista ähellystä ja puuskutusta... Se jähmettyi ihan paikalleen, ei hievahtanutkaan vähään aikaan, kunnes lajitoveri lennähti jostain paikalle ja yhdessä lähtivät etsimään uutta toukkapuuta.
Halkaistuani umpimetsän saavuin sähkölinjalle, jossa oli aiempi reittini kotia kohti. Tullessani bongasin vielä hauskan luontojäljen, notkea saukkopoika/tyttö oli sujutellut mäkeä  mättäiden lomassa siirtyessään purolta toiselle... 
Ajallisesti tämä rupeama kesti kaksi ja puoli tuntia, jalat oli hapoilla, kas kuntoni on melkoisen rapistunut näiden jalkakongelmien vuoksi ja akillesjänteet olivat melkoisen kivistävät kun pääsin kotiin. Mutta oi sitä ihanaa nirvanaa kun pistelin kuuma keittoa napaan ja kahviakin ja siihen mitä makoisimmat päivätirsat päälle..tää se oli kulkaa oikea sunnnuntai..sielun ja ruumiin ravintoa tämä... Huomenna taas töihin ja kyllähän tällaisen päivän jälkeen jaksaakin taas pakerta hommia tsuit, tsait...

Hyvää viikkoa kaikille ja kiva kun taas on uusia lukijoita mukana, kiitos teille! Niin ja kommenteistanne! Muuten tänään jo mietin että mitähän kellarin talvehtijoille kuuluu...kohta täytyy kurkata kannen alle, ruusut ja kärhöt..hmmm...trallaa..mut palaillaan taas...
  Kiitos eräälle blogikaverille ruusukirja vinkistä..se on jo plakkarissa ja kohta hiirenkorvilla sivut!! :)

6. helmikuuta 2013

Moikkelis!

Nythän sitten on niin että homma meni hankalaksi :(  miun läppäri sanoi piks, poks ja juuri kun olin miettinyt "pirjon" haasteeseen vastaamista..kuvatkin jo tsekkasin..en nyt tykkää tästä. Nyt kai on tunnustettava että olen blogiriippuvainen vaikka en ole sitä myöntänyt aiemmin edes unissani...ne periaatteet..hmmm. 
Enhän mie muuten, mutta kun olette te blogikaverit ja kun jossain takaraivossa on tunne että pitäisi se viikottainen annos kuulumisia tai jotain muuta laukaista ilmoille kavereiden luettavaksi ja lukea teidän hauskat juttunne.. Siis hui..en olisi uskonut että näin käy...no nyt on marssittava sinne missä on joku innokas ja ammattitaitoinen myyjä ja osaa myydä mulle KUNNON PELIN !!
Hei muuten... TERVETULOA lukijaksi "pivi" eri kiva juttu on se..
Kuulemisiin ja näkemisiin, palailen jahka saan koneen ikioman ja en tarvitse kisata ukelin kanssa tämän työkoneen käyttöajasta..

terkuin,

             kuva eräältä menneeltä vuosikymmeneltä kotiväkeni mullien seurassa..hii:)