28. huhtikuuta 2013

jouluruusu

Odotus palkitaan, jouluruusu (H. Orientalis) kukkii. Oikeasti pihani ensimmäiseksi kukaksi ennätti tänä keväänä jouluruusu. Kylmä viikko on takana ja se on sinnikkäästi yrittänyt avata nuppujaan. Tänään aurinko paistoi jo hieman lämpimämmin ja kukka avautui sen varran että hienot keltaiset heteet ovat näkyvissä.



Tämän jouluruusun olen istuttanut muhevaan maahan, jossa on pohjalla palanutta hevosenlantaa ja päällä tavallista puutarhamultaa. Paikka on puolivarjossa riippapihlajan katveessa, aamuaurinkoa se saa mutta iltapäivän puolella se saa olla varjossa. Ilmeisesti paikka on suotuisa, koska lehdet kasvoivat viimekesän aikana melko kookkaiksi ja nyt kukat ovat paljon isommat kuin silloin puolitostavuotta sitten joulun alla, kun sen ostin. Juuri löysinkin ihan kivan hoito-ohjeen jonka linkki tässä, jos kiinnostaa: http://www.info-helleborus.eu/fi/verzorgingstips
Samaisessa kevätpenkissä on tulossa kukkaan krookukset, kevätesikot, narsissit ja taitaapa jokunen tulppaanikin siellä seassa olla. Siispä seuravaksi niitä odotellaan...



21. huhtikuuta 2013

pieniä ilon pipanoita ja vähän muutakin


Ihana päivä tänään. Reippaan, aurinkoisen aamulenkin, pyykinpesun ja pienten nokosten jälkeen suuntana pihamaa, jes, jes! Aika roippeisen näköiset on kukkamaat, syksyllä jäi kaikki aivan retuperälleen, niinkuin kuvasta näkyy, ...en vaan jaksanut ja eikös se vettä losotellut koko syksyn, hyvä syy...höh, ja varjohiipparikin paikalla :)


Pupujussirusakko on sitten hoidellut osan kevätleikkuista jo talven aikana, minun ruusuni 'Lumo', yhyy.. ja 'Teresanruusukin' yhyy... ja pikkuiset myyrät ovat leikelleet 'Pikkusyreenin' yhyy..onneksi ei kovin pahasti ja onpa syyshortensiakin saanut tuta terävät jyrsinhampaat, yhyy... no ei ne ole onneksi niin pahasti purtuja etteivätkö selviäisi, ehkä.. Lumo ruusu harmittaa kun se tekee kukkaterttunsa ylös korkeisiin viimekesänä kasvaneisiin varsiinsa ja nyt ne on poikki.



Löytyi pihasta myös muutamia ilonaiheita ...


valkoinen hyasintti nousee sieltä niin vihreänä, kolme mukulaa..vaan.. istutin syksyllä, ehkäpä muutkin sieltä ponnistelevat ylös aikanaan. Yhdesti aiemmin olen hyasintin mukulan istuttanut mutta silloin ei noussut pintaan, olen nyt niin täpinöissäni tästä ihmeestä...

...kuten tästä ihanuudesta, valkoinen jouluruusu nuppuilee, ihanaa, tätä olen odottanut. Kyllä näköjään kannattaa rohkeasti kokeilla uusia kasveja, olen tästäkin vain haaveillut aiemmin... syksyllä istutin myös punertavan jouluruusun, sekin puskee lehtiä mutta ei kuki vielä.



Mukavan vihreänä nousevat myös korallikeijunkukat reunassa ja taaempana japaninkurjenmiekat, kiinanpionitkin pinnistelevät jo punaisine piipakkeineen, luntakin pihasta vielä löytyy mutta kovaa vauhtia hupenevat... oi, oi, on niin mahtavaa tämä kevään alkuaika... nyt pitää taas herätä aamuisin varttia aikaisemmin että ehtii kurkistaa kukkamaihin ennen töihin lähtöä, koska sehän on vaan tehtävä, JOKA AAMU :)))
..  haa, tulipas nyt mieleen, että pari kärhöä jäi nostamatta kellarista pois, no ehtii ne huomennakin .. nyt niin ramasee etten enää viitsi lähteä koluamaan kellariin... mutta päivä oli huisin ihana, lähes koko ajan ulkona...aurinko paistoi ja linnut sirkutteli, joku perhonenkin lepatteli kauempana...

Huomenna sitten autoon kesikset alle luottaen siihen ettei enää tulisi hirveän liukkaita kelejä, no sitten ajellaan vaan varovaisemmin...




13. huhtikuuta 2013

sadepäivän kuvajaisia

Kerrankin voi sanoa että ihana sade! Tietää lumien väistymistä, ainakin jos tulee niin lämmin viikko kuin säätiedotus on lupaillut. Letkeän lauantain ratoksi selailin viimekesän kuvia ja osui silmiini joitakin pisaraisia otoksia.


särkynytsydän  Lamprocapnos spectabilis


patioruusu jonka nimi ei ole tarkemmin tiedossa


hansaruusu Rosa 'Hansa'


teresanruusu Rosa 'Thérèse Bugnet'





 mustialanruusu Rosa 'Minette'


purppuratulikukka 'Verbascum phoeniceum'


Tulevaan kesään en ole kovin paljon valmistautunut, tänään kävin kellarista talvehtijoita pois, mutta en ole laittanut yhtään siementä potteihin, en ole edes gladioluksia laittanut kasvamaan. Turvaudun nyt niihin kukkasipuleihn mitä syksyllä upottelin maahan, odotan innolla mitä sieltä sitten nousee. Olen ajatellut, että tulevana kesänä täytyy laitella lavasta perennantaimia penkkeihin ja tehdä näiden olemassa olevien kasvien kanssa enemmän hommia. Taimiakin on melko runsaasti, saa jonkusen kuokaniskun nakata multaan ennekuin kaikki on paikallaan. Hiljaa hyvä tulee, en halua mitään pakkotyöleiriä perustaa pihamaalleni. Täytyy sitä elämästä muutenkin nauttia, ensimmäisenä retki Ruunaalle siinä vaiheessa kun sulamisvedet ryöppyää parhaimmillaan koskissa. Ja rentukankukkaretki lähimetsään on ehdottomasti listalla:))
Tällaisia tuumailuja tällä kertaa, kuvien epätarkkuus suokaa anteeksi, säädöt ei pokkarilla aina osu kohdalleen.... Huomenna aion käydä äitiä moikkaamassa ja ehkäpä Pielisjoen rantamaisemia samalla tiirailen, jos ei sada ihan kaatamalla.



5. huhtikuuta 2013

ja taas iltahaahuilua






Metsässä olisi hyvin hiljaista,
jos vain ne linnut laulaisivat
jotka parhaiten osaavat.
Henry van Dyke



3. huhtikuuta 2013

iltakävelyllä

Olipa ihana iltalenkki, aurinko vielä pilkotteli taivaanrannassa ja tienpinnan sulamattomat jäälaatat käänsivät auringonsäteet suoraan silmiin niin että tuntui suorastaan sokaistuvan. Karvakuonoilla oli vauhti päällä jälleen kerran, liekö taas tyttökoiria olleet edelliset kulkijat. No pojat on poikia...
Nyt kyllä voin väittää että kevät tuoksui ilmassa ja tienvarren aurinkoisen puolen  pikkukoivuissa oli silmut jo selvästi pullistuneet. Erään talon kohdalla havahduimme erikoiseen ääneen ja ukeli virkkoi että mikähän ääni tuo on. No joku viisas (siismie ;)  että sellainen tuuliropeli se varmaan tuon talon pihassa kalkattaa. Siitä äänestä tuli vaan sellainen mieleen. Ihan kuin kuiva, sileä puu kalkattaa, sellainen jännä, tiedättehän ne sellaiset räksälintuja varten tehdyt propellit, ainakin minun isä rakenteli sellaisia..noo..en osaa tarkemmin selitää näin sanojen voimalla. Jatkoimme matkaamme enemmän ajattelematta asiaa, käännyymme kotiin päin ja lähestyimme paikkaa missä äänen kuulimme, hups,,, sähköpylvään päähän lennähti joku hieman kookkaampi lintu, haukka...eikun pöllöhän se olikin. Haa.. siinäpä se kalkattaja, ukeli yhdisti...harmi vaan kun emme pystyneet ihan varmaksi tunnistamaan lajia, kovasti tutkaili päätään pyöritellen meitä ja koiria. Siitä lennähti kauemmaksi ja kalkatus alkoi jälleen...niin keväistä...
Iltakävelymme aikana varjot venyivät jo pidemmiksi ja haalistuivat näkymättömiin, nyt on niin raukean mukava olo, uni varmaan voittaa ihan pikimmiten. Kyllä jaksaa taas aamulla virkeänä lähteä töihin ja sehän on jo loppuviikko käsillä, perjantain pidän jo lomaa ja sitten vielä maanantain ja tiistainkin..kivaa...tai no yksi etäpäivä on joukossa, mut  silti..

Hyvää yötä! :)