28. heinäkuuta 2013

vattuja, vaapukoita, vadelmia...

 Aamulla heräsin tunteeseen, että nyt on kaikki hyvin, vatsaa ei enää kivistänyt ja olo muutenkin hyvä, siis aamupalan jälkeen nuupit mukaan ja lenkille mukavan lämpöiseen ja kuulakkaaseen aamusäähän. Ja sitten vattuun, mars,mars.. Suunnistin aukolle ja siellähän niitä ja mitä parhaissa maisemissakin vielä..
 
superfuudia tämäkin, makea, aromaattinen tuoksu nousi kun kohotin vattupuskan oksia..


  Olihan siellä muitakin...vatukossa...


 kuin koru tai ainakin pukeutunut trenditietoisesti värikkääseen, en ole vielä selvittänyt ja en muista ulkoa, minkä perhosen kaunis toukka on kyseessä

 vähän rouheampi versio krouvimpaan, maanläheiseen tyyliin

  sankon kannella piiperrettiin sellaista kyytiä syksyn murretussa oranssissa

 ja tässä on muistona tämän kesän ehdoton trendiväri, reunoilla kyllä pilkistää syksyn uusi väri fuksia...no tämä muodin värikartoista...

viitisen litraa keräsin herkkuja, hiki virtasi pitkin ohimoita kun aurinko porotti lähes paljaalta taivaalta, mitä nyt korppiperhe yksi kerrallaan  ronkkuen ylitti taivaan kannen

  on se siellä se korppi, kun tarkkaan katsoo :D, oikein kuvaajan taidonnäyte, keskellä kuvaa musta piste

Lämpötila oli varmaan kolmekymmentä, koska kotona varjossa oli 24 astetta. Äänistä päätellen samoilla apajilla oli muitakin kyläläisiä, aukko oli sen varran laaja että emme törmänneet toisiimme vaikka mukavaahan se olisi ollut..


Näihin kuviin, kivaa viikkoa, kuka lomilla, kuka töissä tai missäkin.
Oi, onpa yksi ihana uusi lukijakin tupsahtanut mukaan, tervetuloa Marietta!



27. heinäkuuta 2013

räpsäytyksiä pihamaalta


Aurikoinen päivä tänään ja niin lämmin, onneksi kesä vielä jatkuu. Aamuisin on jo loppukesän tunnelmaa pihamaalla ja paljaissa varpaissa tuntuu mukava kirpakka viileys, aurinko luo varjojaan jo hieman matalammalta. tuuli heiluttelee sinikämmenen lehtiä ja saa ne näyttämään huikean vihreältä valoa vasten kääntyessään.

Sinikämmenen siemenpähkylä on todella kuin olisi kämmenellä noustessaan pienen varren nokassa keskeltä lehteä.

 kuvauskierroksella näyttää sattuvan kaikenlaista kameraa säädellessä :)

 ...mihinlie värit kadonneet kukasta, ei ollut ihan tarkoitus tällaista :)


Syysvuokko on sitten päättänyt alkaa kukkimaan jo heinäkuussa, tämäkin yksilö on vielä suht pieni ja jos alkaa hyvin kasvamaan, täytyy siirtää toiseen paikkaa, hieman on ahdasta tuossa. Taustalla sinikärhö heleän vihreänä, ei taida ehtiä kukkaan meilläpäin ollenkaan. Pari kesää vanha istutus, nousee keväällä aika myöhään, kukintakin sitten siirtyy. Mutta mielestäni hyvin kauniit lehdet. Joten olkoon vaan tuossa vaikkei kukkisikaan...

Ensimmäinen työviikko loman jälkeen on takana, mukavaa oli taas palata kuvioihin. Torstaina ei sitten enää ollut oikein hyvä päivä, sain varmaan jonkun vatsaviruksen, hirveän huono olo ja vatsassa tuntui olevan ihan jalkapallo, joka ei liikahtanut mihinkään. Aivan tiltissä joka puolelta. Perjantain kituuttelin puoliteholla ja vieläkin on outo kivistys mahassa. Päätäkin särkee, ei ole oikein veksissään tämä olo, mut jospa se siitä, tänään olen ravinnut itseäni  kevyellä keitolla ja marjoilla.. ja olen tosiaan ihmeissäni kun minulle, oikein kahvikissalle, ei nyt kahvi maistu ollenkaan. Edellisen postauksen pensashankinnat odottelevat vielä istutustaan, en ehtinytkään viime viikonloppuna enkä viikollakaan. Piti eräskin ilta käydä suunnittelemassa kaverin luona betonikurssia, joka aiotaan pitää elokuun puolella ja sitten kaikkee muutakin tuli eteen... no kyllä ne odottelee tuolla. Eihän siitä huomisesta tiedä jos vaikka.. 
mutta sinne vatukkoonhan minä huomenna aioin, pitäis herkkuja saada pakastimeen ja lähimetsässä niitä on runsain mitoin...josko vatsa olisi jo aamulla kunnossa..

No tämä tällä erää, täytyy käydä vielä amppelit kastelemassa ja sittenpä sitä joutaa vaikka telkkua katselemaan, jos sieltä jotain mielenkiintoista tulisi.

Niin ja TERVETUOA LUKIJAKSI, VIANNA!!! Nähdäämpä palstoilla :)

Hyvää viikonloppuuuuuu!



19. heinäkuuta 2013

taimiaddiktia ilmassa

Viimeisen virallisen lomapäivän aamuna heräsin ja ajattelin, että pakko se on...on se vaan pakko...käydä taimistolla. Timanttituijien ja syyshortensian välit ovat sen verran harvat että siihen saisi mahtumaan kevätatsalean ja uuden tuttavuuden kapealehtikalmian. Pitäisi viihtyä meilläkin IV vyöhykkeellä, kukkii keskellä kesää vaaleanpunaisin  kukin. Siis tuumasta toimeen, auton keula kohti paikallista taimistoa, josta alunperin sain vinkin kyseiseen kasviin viikolla muissa asioissa siellä käydessäni.

Ja tulihan sieltä matkaan myös  vasemmalla oleva kääpiömanteli 'Prunus tenella', keskellä kapealehtikalmia Kalmia angustifolia 'Rubra' ja oikealla kevätatsalea 'Rhododendron x fraseri'. Vielä kun ehtisi istuttaa ne paikalleen viikonloppuna ennen töiden alkua. Tiheät, rankat vesikuurot haittaavat istutuspuuhia.
Nappasin kuvia myös juuri kukkivista kasveista, niitä ei olekaan kovin paljon, tai onhan niitä, tosin ei parhaassa kukassa.


Viinikärhö  Clematis vit. 'Madame Julia Correvon' availee nuppujaan, toinen yksilö kiipeilee vuorimännyn oksilla, mutta on vasta nupulla.


Mantsuuriankärhö on vielä pikkuinen.


Tässä kuvassa pilkistää tämän kesän ehkä erikoisin hankinta, vitikiehkurio 'Morina longifolia' , kasvi on kotoisin Himalajan suunnalta karuilta vuoristoseuduilta, kukkii vaaleanpunaisin pitkulaisin pystykukin. Kasvaa noin metrin korkuiseksi, lehtien reunat
hieman piikikkäät kuin ohdakkeilla. Tähän sorruin ihan hauskan nimen ja eksoottisen ulkonäkönsä ansiosta, jännittävää seurata mitä tästä tulee kasvaessaan. Edessä amurinneilikkaa, joka on omaa siemenitä kasvattamaa sorttia.

Jokohan nyt uskaltaisi sanoa, etten enää mene taimistolle enkä muualtakaan osta yhtään kasvia tänä kesänä ja syksynä, mene ja tiedä, tuntuu että loputon on tämä 'tarve' mutta keksin tässä oivan selityksen: voin laittaa kasveihin ne rahat mitkä menisi jos harrastaisin vaikkapa veikkausta joka viikko ;) seli, seli....

Ihana loma alkaa olla lopuillaan, kolme viikkoa takana ja monenlaista on ehtinyt puuhata, tavata ystäviä pitkästä aikaa, puuhailla kasvien kimpussa ja siivoilla peräkomeroita ylimääräisestä roinasta, mutta mikä parasta, työasiat ovat väistyneet jonnekin kaukaisuuteen oikein tehokkaasti, nyt jaksaa maanantaina tarttua toimeen uudella energialla.

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA!
 

16. heinäkuuta 2013

visiitti Itämeren perukoille



 Lomavisiitti Oulun seudulle on takana ja se sujuikin vallan mallikkaasti. Ilmat suosivat, tosin ei ollut niin lämmin kuin mihin olen tottunut täällä kotiseudulla mutta ei tarvinnut villahousuja jalkaan ja tarkeni ihan kesätamineissa. Menomatkalla piipahdin Oulujoen taimistolla tutustumassa valikoimiin, mutta en saanut takakontin täytettä paljonkaan. Ruusujen taimia siellä on myynnissä hyvä valikoima mutta näytepuutarhassa kukinta oli mennyt jo ohi ja osin kukinta oli puutarhurin mukaan epäonnistunut, luontohan se määrää nämä asiat. Ostin yhden pionin 'Buckeye Belle', oikein tummanpunaisen väriltään ja valkoisen siperiakurjenmiekan, kerrankin pääsin siis 'hurahtamatta' jatkamaan matkaa kohti kyläilypaikkaani. Haluaisin pihaani jotain matalakasvuista ruusua mutta en nyt sitten oikein mieleistä löytänyt tällä kertaa. Mutta tulee niitä vastaan vielä. Ylläolevassa kuvassa olevan ruusun lajiketta en tiedä, nimilaput puuttuivat suurimmaksi osaksi, josta pientä miinusta puutarhalle, olisihan ne kysymällä tietenkin selvinnyt mutta oli muitakin ostavia asiakkaita niin en viitsinyt vaivata henkilökuntaa, kun oma ostaminen oli hyvin epävarmaa. Oli siellä eräs hurmaava ruusu, tosin voi kasvaa 2 m korkeaksi, 'Louise Bugnet' , täytyy odotella ensikesään että taimet on myyntikuntoisia, siis jonon hännille.


Matka jatkui Kellon Kiviniemeen, iltakävelyllä kävimme paikallisessa kalasatamassa, on tullut jo vuosien saatossa tavaksi mennä katselemaan merimaisemia. Harmillista on kauniiden vanhojen aittojen katoaminen rantamaisemasta mutta maisema muuttuu, ennen oli paljon kalastusaluksia mutta nykyisin laiturit täyttyvät huvikäyttöön tarkoitetuista moottori- ja purjeveneistä. Onneksi on vielä hiekkarantaa jäljellä, nykyajasta kertovat myös horisontista nousevat sähköä puskevat tuulivoimalat.



Perjantaina suunnistimme Oulun keskustaan, torin ympärillä on vielä nuo mainiot pikkuaitat, joissa on monensorttista liiketoimintaa, mm. vanha kenkäkauppa, jonka hyllyt ja pöydät notkuvat suomalaisten jalkinetehtaiden jäännöspareja alkuperäisissä kellastuneissa ja hieman ajan patinaa saaneissa laatikoissaan. Voi kun en tohtiunut ottaa kuvaa kaupan sisältä, oli se kyllä melkoinen nähtävyys :) Ja se pannukakkukauppa, siellä oli aikomus käydä seuraavana päivänä, mutta aikeeksi jäi, koska suunnistimme Oskarin Kellarin luonaspöytään ja siellä oli niitä räiskäleitä jälkkäriksi. Toiste sitten....



Tälläkertaa lounastimme kiinalaisravintola Beijingssä, teimme keskustassa "hieman" ostoksia ja nautimme rotuaarilla ihanat mansikkaleivokset. Iltapuoli oli jo tulossa ja siellä viriteltiin soittimia illan esiinyjiä varten Rotuaari Piknikillä, mm. Anna Puu,Irina, Mariska ja Pahat Sudet, emme jääneet katselemaan meininkiä, olimme jo niiiiiin sippi...

Launataina oli taas kaupunkikierros edessä, mutta onneksi hillittimen hihnat oli jo napakasti kiinni peukalohankasessa ettei kovin paljon kukkarolle käynyt. Tulomatkalla piipahdimme katselemassa Nallikarin hiekkabiitsejä, upeat ne ovat..ei ihme että norjalaiset siellä viihtyvät, Eden vielä täydentää tarjontaa. Nyt hieman pilvinen ja tuulinen ilma verottivat rantaporukkaa, joku urhoollinen siellä kuitenkin viritteli purjelautaansa.





Sunnuntaina käänsin autonkeulan kohti kotia ja sain matkaseuraa sukulaisesta, joka lähti puolestaan omalla kyydillä lomaansa viettämään ihanaan, lämpöiseen Itäsuomeen :) nytkin parhaillaan paistaa aurinko ja on niin lämmin, tuuli on hyvin leppoisaa ja lämmintä...




...siellä hän huristelee..kyllä kuvaaminen ja autolla-ajo sujuu ihan hyvin yhtäaikaa :), oli komiat pilvet taivaanrannassa. Tie oli melko hiljainen, koppakuoriaisia (*) oli vaan ohiteltavana melkoisesti, olisivatkohan lakkareissuiltaan olleet tulossa. 
(*) = asuntoautoja ja -vaunuja.



10. heinäkuuta 2013

paljon mukavaa tänä päivänä

On ollut niin vaihtelevan mukava lomapäivä tänään että täytyy ihan tänne kirjoitella :) Aamuvarhain koirien hoitoruutiinien jälkeen ja terassilla auringonpaisteessa huilailun jälkeen päätin tekaista pullaa piiitkästä aikaa, kimmoke siihen oli naapurin tulo päiväkahville mailmanparannusrupeemaan.


 Pullat paistuivat meheviksi ja sokeriakin(hihii..) oli tarpeeksi. Pullanpaiston jälkeen suunnistin kaupunkia kohti, sillä olin saanut tekstarin että arskani olivat valmiina, ne monitehoiset vai oliko se monitoimiaurinkolasit ;) Ei muuten tule enää mitään, koskee silmiin tuo auringon killotus, joka sinsänsä ihan hyvä juttu, ja ilman hyviä tehoja ei varsinkaan autoilu onnistu enää turvallisesti.
Mukavasti siinä naapurin kanssa rupatellessa aika hurahti, maailmakin taisi parantua humauksessa, hänen lähdettyään laitoin keiton porisemaan, ovikello sanoi taas plim, plom ja sielläpä toinen naapuri olikin mustikkakippo sylissään, ihanaa, hän toi meille juuri keräämiään mustikoita. Mahtava juttu, kun itse en pysty niitä keräämään, suuret kiitokset hänelle, tuikkasin vastalahjaksi pullapussin kotiin viemisiksi. Mukavaa tällainen naapuriapu, maanantaina olimme heillä hieman pihahommassa auttelemassa, heidän pihasta kaadettiin nimittäin valtaisa pihapuuvanhus, raivasimme kaatosavotan roippeet yhdessä. 

Pakko oli napata kuva naapurin tuomista pulleista mustikoista jotka laitoin oikeaan retrokulhoon, taikinakulho vuodelta 1978 :) hyvin on palvellut mutta huomasin taannoin ettei ole konepesunkestävää laatua kuten ei sen ajan muovituottet yleensäkään, hieman on nyt epätasainen pohja. Kukkakimppu toiselta naapurilta hänen omasta kukkapenkistään ja oma tekemät pullat...ja kunnon voisilmällä, nam...

Minun kukkamaistani ei muuten löydy tuota punaista väriminttua enää, oli joskus 90-luvulla kylläkin...

Niin olihan se vielä yksi vieras lokoisasti pihakiikussa iltapäivänokosilla, naapurin suloinen kissimirri käy joka päivä tirsoilla, kuten myös hänen kaverinsa, joskus ovat jopa yhdessä. Joskus istumme ja "tarinoimme" kaikki yhdessä.

Eilisen illan tarmonpuuskan tuloksia..


aloin hieman putsailemaan ja kävi niin että eräs kovasti leviävä salvia sai kyytiä, taitaa ennakoida sitä että ajelen huomenna pohjoisen suuntaan Ouluun ja Oulujoen Taimisto sattuu sopivasti matkanvarrelle, täyttöä koloon löytynee, luulen...eiks tuohon sovi useampikin taimi?? Nukkapähkämöt jo odottelevat kivellä...

Vielä tämän illan näkymä, maitokellon kukka vesipisaroilla kyllästettynä...toivottavasti pilvet väistyvät aamuksi, kivempi ajella....


...jorinat jatkuu sitten ensiviikolla, mitähän sieltä takakontista löytyykään...


5. heinäkuuta 2013

se on loma nyt ja kukkaviikot kans

Ensimmäinen lomaviikko alkaa olla takana ja miten onkaan kivaa olla tähän aikaan kotosalla, pihalla on katseltavaa yllinkyllin. Aamuvarhain saa hipsutella kostealla nurmella, kahvikupponen kourassa, maailman paras tunne varpaissa joka kiirii tuonne aivolohkojen syövereihin saakka, oi, oi...Työkiireet ovat painuneet taka-alalle ja unikin on maistunut niin että...Vähitellen ns. välttämättömaät kotihommatkin ovat takanapäin ja pääsee suunnittelemaan tulevia tekemisiä, en mielelläni laita asioita lukkoon, aamulla katson mitä päivä tuo tullessaan ja mitä huvittaa sitten touhuta.
 Ilmat on täälläpäin maata olleet hyvin vaihtelevat, tosin lämmintä on ollut vähintään parikymmentä lähes koko ajan, välillä sade on ropsutellut oikein sopivasti ajatellen kukkamaita. Eipä ole tarvinnut kastella kuin kuistien suojissa olevia kesäkukkia.
Pihapuuhia on piisannut ja mukava niitä onkin askaroitsea, ilahduin suunnattomasti kun
 miljoona, miljoona ruusua puhkesi kuitenkin kukkaan myrskyn jälkeen, vaikka pelkäsin pahinta. Valamonruusut villiintyvät pihan reunassa kohta liiankin kanssa, syksyllä täytyy taas pensaat laittaa ruotuun oksasaksien kanssa, ikävä homma tehdä mutta pakko..Ostin järeän oksasilppurin että saan pistettyä palasiksi kaikki piikikkäät oksat...


onkohan tämä nyt sitten keijunruusua, en ole satavarma kun muinoin ostin nukkeruusuna kaksi pensasta, toinen on sitten tämän näköinen.

teresanruusu ja sininen jalokärhö komppaa toisiaan..taitaa olla jonkinlainen otos jo edellisessäkin postauksessa mutta laitanpa vielä...

kuvassa etualalla sininen maitokello, siemenestä kasvattelin ihan ite :D

 suloisen suven aloitti juhannusruusu tavallista aikaisemmalla kukinnallaan...

jostain maanuumenista on vuosien jälkeen putkahtanut valkoinen sormustinkukka...

 
mustialanruusun herkän vaaleanpunaiset kukat ovat avautuneet, toisin kuin viiime kesänä, jolloin sade tuhosi kukinnan...



 'Lumo' ruusu on pinnistellyt muutaman kukan ilokseni, kun ne pihkuran pupujussit silppusivat talvella juuri ne oksat poikki, joilla se olisi kukknut tänä kesänä, täytynee ensitalveksi viritellä näihinkin verkot ympäriinsä. Kelien vaihtelu näkyy muuten hyvin kuvissa, on pisaroilla ja ilman...


pihassa tuoksuu huumavasti mansikalle, syyllinen on pikkujasmike, siitä tulee elävästi mieleen lapsuuden ahomansikat pellonpientareilla ja samalla nostaa kaihon pintaan...

 pioniunikkoa viimekesäisistä siemenkylvöksistä

 tarhajuoru näyttää menestyvän oikein hyvin ilman talvipeittoa

 
eräänä aamuna aurinko läpivalaisi  'Black Barlow' akileijat jotka muuttavat väriään auringon valon mukaan näyttäen välillä lähes mustilta ja välillä kuulaan viininpunaisilta.
Nyt jään odottelemaan viinikärhöjen avautumista, siellä on pari nuppua jo melkein auki, samoin mantsuriankärhö, päivänliljoissakin on jo nuppuja nousemassa, siis niitä odotellessa loma jatkukoon :D