24. marraskuuta 2013

lumikukkia

Vihdoinkin maa valkoisena, tätä olen odottanut, valoa, valoa...





... päiväkävelyä hieman kirpeässä kelissä, lumihiutaleiden leijuessa ympärillä...

Toivottavasti tästä lähtee tulemaan oikea talvi, ei enää yhtään synkän pimeää, sumun peittämää päivää, kiitos! Tänään oli niin ihanaa, kun aurinkokin pilkahteli taivaan rannasta, tuntui kuin ryhtikin olisi suoristunut monella sentillä, on se valo vaan niin  ihmeitä tekevää. No nyt kohti joulua, enää kuukausi aikaa. Joululeivonnaisten reseptien selaus voi alkaa, vähän perinteistä ja vähän uutta. Lehdet pursuavat mitä mielenkiintoisempia jouluvinkkejä, jos ei sitten toteudukkaan paljon mikään mutta kivasti niistä pääsee joulutunnelmaan kiinni. Siihen vielä muutamissa myyjäisissä ja joulumarkkinoilla käyntiä, niin avot, siinäpä se..
Nyt alan tästä laittelemman koirapojille ruokaa, kovin jo eräs vilkuilee tuossa, että alahan emäntä kilistellä ruokakuppia :) On näillä melkoiset tassukellot. Huomenna taas työviikko alkaa, luulenpa että siitä tulee taas mukavan puuhakas viikko ja mikäs on taas hommia tehdessä, kun on saanut ulkoilla ja rentoutua viikonlopun aikana.

Kiva, kun on tupsahtanut uusi lukija mukaan, tervetuloa Satu!

Mukavaa viikkoa!

17. marraskuuta 2013

myrskyinen sunnuntai



Eilen tintit istuskelivat vielä rauhassa pihapuussa tietämättä tulevasta Eino-myrskystä, joka saapui Suomeen viime yön aikana. Melläpäin myrsky ei ollut kovin paha, tänään iltapäivällä sähköt olivat poissa pari tuntia, vieläkin tuolla kilsan päässä "nautitaan" kynttilänvalosta, toivottavasti heille edes vesi tulee, sekin oli poikki vähän aikaa. Se on täällä paikalllisten vesiosuuskuntien alueilla aina tuo risi olemassa ettei vesi tule syystä tai toisesta, myrskyt ja ukkoset ovat pahinta myrkkyä, tai tekninen vika pumpuissa.
Ihanaa on ollut viettää pikkuinen lomanen tässä kaamosaikaan, vaikka en päässytkään luontoon kuvaamaan (..siis harjoittelemaan kuvausta...) enkä oikein ulkoilemankaan, sattui niin karmeat kelit, vettä tuli melkein kuin aisaa...  Eilen oltiin ystävän kanssa kaupungilla, aika hurahti jutellessa ja kahvitellessa, kauppiaiden kassa ei paljon karttunut meidän vierailusta oli niin paljon muuta mielenkiintoisempaa. Viikolla innostuin hieman leipomaan ja tänään aamulla hyödynsin taas puu-uunia ruokien valmistuksessa ensi viikkoa ajatellen, on taas mitä popsia poskeen ja ottaapa vaikka evääksi töihin...


Viime viikolla pirjo mökkipuutarhasta muisti minua haasteella kuusi kuvaa kesästä. Kiitokset Pirjo! Mietiskelin mitä kuvia laittaisi, kun minun tämän kesän otokset ovat vaan kukkia, en ole paljonkaan muuta kuvannut ja olen ollut kuin tatti, aina vaan kotona ja töissä, matsku on aika yksipuolista. Yritin etsiä sellaisia kuvia mitä en vielä ole laittanut aiemmin blogiini, no jokunen löytyi. Mutta parastahan tässä oli kuvien selailu ja kesän muistelu, järjestelin kuvat samalla kuukausittain kansioihin, siis oikein tarpeeseen tuli tämä haaste. En jatka haastetta eteenpäin erityisesti, ainakaan vielä... tämä on kuitenkin kiva muoto nostaa kesäfiiliksiä framille näin kaamoksen keskellä, suosittelen muillekin, olkaatten hyvä :)


ja nyt seuraa minun fiilistelyt...,,,

 minusta kesä taisi alkaa jo tästä, jouluruusun nupuista huhtikuun lopulla...

ai, ai ai.. odotan tätä sinistä, kevätkaihonkukan sinistä, toukokuussa..kesä taas askeleen lähempänä...

nyt on täydellistä kesää, Lumo kukkii, tätä ruusua rakastan... voiko olla kauniimpaa, niin herkän värinen ja terälehtien muoto ja asetelma on niin täydellinen...ja kirkkaan keltaiset heteet kontrastina...

heinäkuussa hiekkaa varpaiden välissä, ukkosmyrsky nousee taivaan rannassa, siis ei vielä talviturkkia heittämään... ja heittämättä jäikin, eipä tarvitse uutta...

muistot matkastani Alpeille vuonna 2009 saivat minut hankkimaan kevätatsalean, joka on ilokseni kehittänyt kaikkiin oksiensa päihin nuput, ihanaa odottaa ensi kevättä, saanko pinkkiä puutarhaani...kaveriksi täytyi tienkin istuttaa muutama muukin kasvi, tästä on kuva jo aiemmassa postauksessani hieman toisesta kulmasta..

 syyskuun sutinoita, lehtien ruskaa...tälläkertaa nappailin muistini avuksi kuvia, että vielä keväälläkin selviäisi mitä mukuloita on maahan tullut laittaneeksi...

No tässäpä oma leikkaukseni menneeseen ihanaan kesään, ilmoissa ei ollut valittamista, siksipä tämä syksy tuntuukin nyt kaksinverroin ankeammalta, mutta, mutta, sieltä se kevät hiipii pikkuruisin tontunaskelin vaikkei juuri nyt sitä uskoiskaan...kevät keikkuen tulevi ;)

Kivaa tulevaa viikkoa!!!
.

3. marraskuuta 2013

viikonloppu ja pyhäinpäivä

Eilen aamu vaaleni vaan hieman, oli niin harmaata, satoi pitkin päivää rankkoja sadekuuroja. Tänään on ollut selkeämpää ja pariin otteeseen aurinkokin pilkahteli. Eilen aamulla innostuin leipomaan pullaa, resepti sattui eteen kalenterin kupeesta, perus pullataikinaan lisättiin coctailkirsikoiden lientä ja pullan täytteeksi mantelimassaa ja coctailkirsikoita, aika maukasta tuli... mutta jäipä kuva ottamatta. Iltapäivällä vein isän haudalle kynttilän...



Isäni oli melkoisen taitava käsistään, sanotaan niin, että päässä syntynyt idea kulki juohevasti kohti toteuttavaa kättä ja materiaali muotoutui milloin kauniiksi tarve-esineeksi, milloin koristeeksi. Syntyipä joskus huonekalukin, jos sattui puute iskemään. Useimmiten materiaalina oli puu. Käsillä tekeminen on periytynyt suvussa ja pojan poika on ammattilainen, materiaali vaan on jämäkkää rauta. Ukki sai haudalleen taotun ristin graniittisen kiven seuraksi. Tekijä on kuulemani mukaan mukana Strömsöön jaksossa joulukuussa.

Tänään kiertelin pihamaata, mutta eipä siellä oikein enää kuvia osannut ottaa, buu.. verikurjenpolvet hehkuvat vielä punaisina, mutta muuten on jo niin ruskeata ja alakuloista. Joissakin pensaissa on vielä lehtiä mutta yleisvaikutelma on jo niin odottava, lumipeite kaunistasi maisemaa kummasti. Olihan sitä lunta, mutta lämmin ilma on sulattanut kaiken pois. Lumen sulamisen myötä  minut itseni on vallannut joku selittämätön alakulo, en oikein osaa edes syytä miettiä, jotain asioita vaan tapahtuu ja aika-ajoin ne valtaavat ajatukset ja vievät normaalin positiivisuuteni jonnekin taustalle. 

Nyt on vaan pinnisteltävä ja yritettävä löytää iloa jokapäiväisestä eloksesta, sitä oli mm. sukulaistyttöjen vierailu eilen illalla. On tosi mukavaa sytytellä iltaisin kynttilät lyhtyihin ja linnuillekin sain laiteltua talipallot telineisiin puunoksille roikkumaan. Näyttää muuten maistuvan muillekin kuin tinteille, harakat ja tikka vierailevat haukkailemassa palasia palloista tinttien harmiksi. Niin,  ja onhan minulla pieni lomanenkin tiedossa...kyllä se siitä! :))

     Tämän pirtsakan kuvan myötä...

Mukavaa viikkoa kaikille, tunnelmoidaan kynttilän valossa ynnämuutakivaa...!!