27. joulukuuta 2014

joulun ajan tunnelmia


Makeat poskissa ja kinkut mahassa...ainakin minulla, tuli pidettyä yksin huoli meidän perheen syömäpuuhista. Meillä oli sitten perinjuurin hiljainen joulu, ukeli aivan hirveässä flunssassa ja ketään ei tohtinut edes kylään pyytää tartuntariskin vuoksi, itse onneksi ainakin vielä olen säilynyt oireettomana. Jo joulupäivänä suuntasin droppien ostoon Joen kaupunkiin. Pakkanen paukkui parissa kymmenessä ja sormien paleltumisen uhallakin kuvailin hiljaista kaupungin keskustaa. Ylhäällä kuva typötyhjältä kävelykadulta.
 Koiran kanssa kävin lenkeillä joka päivä ja aattoiltana onnistui kaveri vetämään pannan päänsä yli ja sehän tiesi sitten kolmen ja puolen tunnin reissua metsän uumeniin pilkkopimeässä, koiralle, ei minulle sillä pannatttoman, vietin viemän koiran kiinni ottaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi pakkanen oli lauhempi kuin joulupäivänä.

Alla lisää otoksia joulupäivän kaupunkireissulta:

 Joensuun taidemuseo, ent. Joensuun lyseo, poikalyseo, tyylisuunta uusrenesanssi, valmistunut 1894, suunnitellut arkkitehti Theodor Decker.
Kun tästä käännyin ympäri toiseen suuntaan, nk. Sinisen virran toisessa päässä on kaupungintalo, joka pitää sisällään mm. kaupungin keskushallinnon, ravintolan ja Euroopan unionin itäisimmän ammattiteatterin, Joensuun kaupungin teatterin. Kaupungintalon on suunnitellut Eliel Saarinen, valmistunut vuonna 1914. Tyyli edustaa myöhäisjugendin ja kansallisromanttisen tyylin yhdistelmää. Hieman jää julkisivu puiden katveeseen, vaikka näkymää on käsittääkseni jo avarrettu. Kaupungintalon takana virtaa vuolas Pielisjoki.


Kaupungin historiaan tuo kivan lisäviitteen vasta tämän syksyn aikana keskuskujalle rakennettu Vesikioskin nimeä kantava kioskirakennus, johon on kesällä tulossa mm. kahvilatoimintaa. Joulun alla eräänä iltana sieltä sai ihanaa lämmintä glögiä. Vesikioskin nimi ja tyyli on peräisin oikeista 1900 -luvun alussa toimineista vesikioskeista, joita on ollut puistoissa eripuolilla kaupunkia.



Minusta on tosi ilahduttavaa, kun on henkilöitä ja tahoja, jotka jaksavat kaivella arkistoja ja suunnitella uutta ja toimivaa nojautuen perinteeseen. Tällainen toiminta virkistää kaupungin ilmettä ja tuo uskoa ja pontta pinnistellä eteenpäin vaikeampanakin aikana. Näkyvä uudistus ja rakentaminen on paikallaan kaiken sen tavalliselle kansalaiselle näkymättömän työn rinnalla, mitä kaupungin johtoelimissä tehdään.
Myös aivan uutta ja modernia on rakenteilla kaupungin keskustassa; valtaisa Osuuspankin pankkitalo ja liikehuoneistoja sekä melkoisen kovahintaisia asuntoja monissa asuinkerroksissa.


.. ja joku vaan odottelee seuralaista kainaloonsa uusi kaulaliina kaulassaan, lienee yksi kuvatuimmmista joensuulaisjulkkiksista...näitä kavereita löytyy muuten nykyisin elävänä suorastaan lähimetsistä...

 
Kotimatkalla pyörähdin vielä uudenuutukaisen Sirkkalan sillan kautta kuvaamaan jokimaisemaa.


Taustalla näkyvät uusi Penttilän asuinalue sekä Suvantosilta, etupuolella vanha Itäsilta. Kaupungintalo jää vasemmalle, oikealla Kimmelinpuistoa. Kuva Sirkkalan sillalta. Taaimmaisena näkymättömissä on vielä kävelysilta, Ylisoutajan silta, joka avattiin kesäkuussa. Pielisjoen yli on vielä Pekkalan silta ja rautatiesiltakin, jossa on myös kävelykaista, että siltoja Joensuussa riittää, mikä on ihan hyvä.


Sirkkalan silta on korkea, avattava silta, valmistui marraskuussa. Kaupungin puoleisessa päässä on liikenneympyrä, jota koristaa valtava kaareva rautainen taideteos, Kranssi nimeltään. Näitä liikenneympyröiden taideteoksia on tulossa yhteensä kuusi kappaletta sitä mukaa, kun uusia liikenneympyröitä rakennetaan keskustan alueelle.

Sillan kupeessa on upea vanha tyttölyseon rakennus. Rakennusvuosi 1911, myöhemmin siellä on toiminut pääkirjasto ja nykyisin konservatorio.


Kotimatkalla alkoi aurinko luoda valoaan taivaanrannassa.


ja omasta pihastakin näkymä oli talvisen kaunis



 Hyvää viikonloppua!


29. marraskuuta 2014

luonnonpuu tarhassa












Tänään ei ole ollut niin valoisaa, kuin ylläolevissa kuvissa, jotka ovat joltain aiemmalta päivältä, kun lunta edes jonkunverran oli. Viime yönä oli tosin satanut hieman lumenhärmää, maa on edelleen valkoisena. Siinä, että lunta ei ole lähes mitään, on etunsa, metsäpoluille pääsee vaivattomasti matalavartisilla kengillä ja liikkuminen on helppoa. Odotan kuitenkin innolla niitä lumikenkähankia, koska viimetalvenkin saivat lumikengät levätä varastossa ihan rauhassa. Olisi niin ihanaa rämpiä metsän uumenissa ja saada syke mahtavaan vimmaan ja villapipo tirisemään hikikarpaloista:)


Huomenna taidetaan pitää pienet kotipikkujoulut, kynttilät palamaan, hieman hyvää ruokaa, leipomusta ja jos vaikka glögiä jo maistelis. 



Lyhyestä virsi kaunis, sanotaan, joten hyvää viikonloppua!





14. marraskuuta 2014

kuusi kuvaa kesästä... jatkuu...

Sain  Mökkipuutarhasta haasteen valita kuusi kuvaa kesästä, kiitokset Pirjo! Haaste kuului näin:

Haasteessa on tarkoitus valita kuusi kuvaa viime kesästä. Aihe on tottakai täysin vapaa, kunhan vain kuvat ovat viime kesältä. Siispä, suosikkikasveista, kesän projekteista, onnistumisen ilosta, reissuista tai vaikka vain kauniista valokuvista on haasteenne tehty.

Yritän kantaa korteni kekoon ja ryhdyin tuumasta toimeen heti aamusta. Kivaa onkin plarailla menneen kesän kuvia ja huomasin, että edelleen kuvailen pääsääntöisesti vaan pihani kasveja. Kai ne ovat minulle, joka nautin suunnattomasti värien vivahteista, muodoista, tuoksuista ja kasvamisen eri vaiheista, niin tärkeitä, ettei mikään mene niistä edelle, no kai jotain menee, mutta niistä asioista ei saa kuvia MUTTA niistä asioista voi siirtää tunnelmia valokuviin, hieman vaikeasti avautuvia juttuja vieraille, mutta itselle niin selviä:)


Omasta vinkkelistä ajatellen, minun kesäni piti sisällään mm. :
  
odotusta ja riemua,


ystävyyttä ja kuohuntaa,


lämpöä, onnea ja luottavaisuutta,
rakkautta ja kiintymystä,

kestävyyttä ja pysyvyyttä,

...myös luovuttamista ja luopumista.

Niinkuin Pirjo heittää haasteen lopuksi, että pannaan kesäkuvat kiertämään niin olisi hienoa jos saisin sinut 
- Tarja  Parasta aikaa
- Minna  Mama's garden
- Emilie Hurahtanut
mukaan kuvien kierrättämiseen!

Olen pienellä minilomalla parhaillaan ja olen panostanut erityisesti ulkoiluun ja kävelyyn metsäpolkuja pitkin. Toissapäivänä aikaa vierähti kolmisen tuntia ja eilen pari tuntia, tänäänkin on suunnitelmissa jonkinlainen maastolenkki. Miten mahtavaa onkaan lenkkeillä päivänvalossa, taidan tästä lähtien aina ottaa lomasen tähän marraskuuhun. Nyt osuivat kelitkin kohdilleen, vaikka sehän on vaan paljolti pukeutumis- ja asennekysymys.
Eilen tuli uusi Kotipuutarha -lehti ja siinä oli hyvä artikkeli jouluruusuista, miten paljon lajeja onkaan. Mistä vaan löytäisi noita tummanpunaisia ja muita kauneuksia, kesällä Tommolan tilalla oli jotain erilaista, mutta siinä päivänliljamaniassani en sitten tullut sitä ostaneeksi. Minulla on tällähetkellä valkoinen ja vielä kukkimaton vaaleanpunaisen vihertäväkukkainen. Auts, mikä sanahirviö...
No joka tapauksessa jouluruusuja haluan lisää ja oikeastaan paljon muutakin, kun olen mietiskellyt istutuksiani tässä marraskuun hämäryydessä. Ajatella, kohta on joulu käsillä, piparit ja glögit tuoksuu ja sittenpä siitä on enää huraus parempaan valoon ja kaikki on taas reilassa;)

Oikein hyvää ja energistä loppuviikkoa!


6. marraskuuta 2014

rauhallista meininkiä

Ihan nyt vaan oleskellessa menee nämä pimeät illat, villalankoja jo plarailin, mutta eipä siitä sen enempää tullut silläkertaa. Mutta vielä joku päivä tulee...
Nyt on aikaa mietiskellä asioita ja suunnitella tulevia kesäprojekteja, niin ja musiikki taas vetää puoleensa, se on lähes jokasyksyinen ilmiö pihapuuhien jälkeen. Hapuilen huomaamatta youtuben suuntaan ja selailen musiikkivideoita. Kesällä tarttui usein korvaan pehmeärytminen Waves, mutta nyt löysin tällaisen ainakin minun korviani hivelevän version..

Hyvää loppuviikkoa näiden pehmeiden sointujen kera...

26. lokakuuta 2014

syksyn pimeyden valaisee kesän muistot ja muut mukavat

Viikonloppu on lopuillaan, huomenna alkaa taas uusi työviikko. Eilen laittelin kynttilälyhdyt ulos ja samalla virittelin kukkakaareen pihavalot. En tiedä onko liian aikaista, mutta kun pikkujoulukausikin lähestyy ja illat on niin pimeitä, niin minusta on jo ihan ok. Ja vielä kellotkin siirrettiin talviaikaan, joka minusta on ihan pöllön hommaa, mutta minkäs sille, kun isot herrat määrää niin tehtäväksi.

Puutarhan puoli on visusti ohuen lumipeitteen alla, tosin taittaa lumi sulaa pois, jos on säätietoihin uskominen. Lämmintä ja vesisadetta tulossa. Nassupallot virittelin pensaihin ja luumupuuhun rusakoiden kauhuksi, jos nyt sitten niitä säikähtävät. Varmaan vaan hieman nyrpistävät nenäänsä ja iskevät talttahampaansa kiinni makoiseen kuoreen. Hankalaa on verkottaa jo isoksi kasvaneita pensaita. Pihalla liikuessani muistelin, mitä uusia perennoja olin istutellut kesän aikana, miten ne tuppaa unohtumaan heti, kun ei ole näkyvissä. 

Ainakin piikkiputki 'Mrs Marble', kiva kirjavalehtinen versio piikkiputkista


laitoin hiekkaa lehtien ja lehtiruusukkeen juureen, ettei keväällä sulessaan lahoaisi juuresta.

 Pioneja laittelin myös, aika montakin uutta, niistä tarkemmat tiedot on pionit -sivulla, pionien etualalle laitoin kameleonttilehden taimia, joita alkuperäinen, parivuotta vanha istutus on tehnyt runsaasti ympärilleen. Hauska kasvi, putkahtelle milloin mistäkin kohtaa ja värimaailma vaihtelee runsaasti, lehdissä on punertavia, punakirjavia, valkovihreitä ja ihan kononaan vihreitä, mitä ihmeellisimpiä versioita, siis oikea kameleontti:) Taustalla näyttää olevan valmis kuoppa vielä yhdelle pionille, siihen muistaakseni tuli Itoh hybridi 'Callie's Memory'.

 Yläkuvassa vasemmalla kerrottukukkainen verihanhikki 'Potentilla atrosanguinea', kukka kuin tulenpunainen pikkuruusu:) toivottavasti ensikesänä pääsen ihailemaan edes yhtä kukkaa. Keskellä valkoinen punalatva  'Eupartorium aromaticum'. Oikealla koreahohdekukka. Taustalla vielä jo toisen kerran ostamani päivänsilmä, jossa on ihanat täyteläisen  keltaiset kukat tummanpunaiset varret. 

Tulihan sitä paljon muutakin uutta istutettua, kun nyt tarkemmin alkaa muistelemaan, mutta täytynee jatkaa muisteloita myöhemmin. Vielä kuitenkin muutama ruusukuva, joista en koskaan saa tarpeekseni, mm.  'Louise Bougnet'




'Lumo'

 ja 'Ritausma'

 Nyt täytyy orientoitua huomiseen, kuinkahan tuo herääminen onnistuu, syksyinen kellonsiirto on minulle jotenkin vaikuttavampi kuin keväällä. Ehkä keväällä energiat on muutenkin kohdillaan, tää syksy meinaa olla hieman raahustamista. Mutta kerronpas vielä tähän loppuun jutun, josta saan ihan ite olla ylpee... tänään sain valmiiksi villapaidan, jonka aloitin syksyllä 2012, jee, nyt se on vihdoin valmis ja pääse lämmittämään husbandin hartioita. Ei se ollut kiinni kuin viimeistelystä, sivusaumojen ompelusta, pääntien neulomisesta ja höyryttämisestä, en vaan saanut jotenkin aikaiseksi, iski jonkinlainen jumi. Se on aina uhkana näissä isommissa käsitöissä. Mutta nyt  on valmis ja käyttäjälleen mieluinen.

Hyvää viikkoa!

 



18. lokakuuta 2014

mitäs nyt sitte..




Tähän on tultu, ihan kuin pieni haikeuden väre tuolla sisimmässä liikahtelisi. Syksy ja ensimmäiset kunnolliset pakkasyöt. Pihan kasvit saavat kuuran pintaansa. Nyt ei sitten enää tarvitse pahemmin kyykkiä kukkapenkeissä. Jonkinlainen joutilaisuuden kammo on nyt päällä, en oikein tiedä mitähän tässä seuraavaksi alkaisi puuhaamaan, kaivaisiko neuleet esille vai mitä... illat on niin pimeitä, lenkkeilykään ei oikein innosta, mutta jotain kivaa pitäisi tehdä. Onhan niitä kotitöitä ym. mutta eihän niistä niinsanotusti mitään kicksejä 
 saa..ei sellaista hurmaantumista kuin siitä, kun keväällä joku kasvi alkaa puskea maasta ylös, varsinkin jos kyseessä on uusi tuttavuus kukkapenkissä. Tai kun saa möyhentää kevään tuoksuista muhevaa multaa niin, että sormien nivelet kihelmöi.. No kyllä se tästä uomansa etsii tämäkin syksy, kuten kaikki menneetkin syksyt ovat tehneet:)


Ruusu se vaan jaksaa sinnitellä syksyn keskellä, tänään se oli jo hieman nuupahtaneempi, kun oli varmaan toistakymmentä astetta pakkasta viime yönä ja päivälläkin lukemat pysyivät pakkasen puolella. Huomiseksi on luvassa vettä ja räntää.

 Tässä postauksessa on osaksi  kuvia, jotka ovat jo tuolla facebookin puolella, mutta kerrataan, ei haitanne.. 
Siemenkotia ja haituvia löytyy vähän sieltä sun täältä ikäänkuin viimeisenä tervehdyksenä, ennen kuin lumivaippa peittää ne alleen.


  Se kukka, joka ei sitten koskaan ehtinyt..valkoinen, kerrottu syysasteri 

ja sitten tämä pikkukukkainen 'Sweet Summer Love', ihan omaa syytäni, kun keväällä töpeksin sen istutuksessa


Tänään aamulla oli niin kirkas auringonpaiste, että piha kimmelsi mitä monimuotoisimmista kuurankukkasista, kukkiahan ne nekin.





 On sitä sentään jotain pientä hykerryttävääkin ilmaantunut, kevätatsalea on kehitellyt kaikkiin latvoihinsa pikkuiset kukka-aihiot kevättä varten

Näihin näkymiin, oikein hyvää viikonloppua kaikille ja sydämmellisesti tervetuloa uudet lukijat, Linda ja Tarja A !