30. heinäkuuta 2014

26. heinäkuuta 2014

hehkuu, polttaa...




 
  
aurinko nostaa kuuman väreen karrelle palaneen nurmen pinnasta...tyyntä, puiden lehdet eivät värähdäkkään...heinäsirkka sirittää, kimalainen kaivutuu kukan uumeniin kumeasti muristen...
 


22. heinäkuuta 2014

rajatonta riemua perennatarhassa ja muuta mukavaa


Olipa lauantaina ihana päivä käydä jokakesäiseksi muodostuneella perennaretkellä Tommolan tilalla. Aurinko paistoi ja lämmin tuuli puhalteli ylhäällä perennarinteellä. Tommolan tilalla saimme jälleen kerran aivan valtavan hyvää opastusta ja meille esiteltiin tuleviakain uutuuksia, jotka ovat vielä kasvatuksessa. Suuret kiitokset siihen suuntaan. Muutamia uusia hankintoja lähti mukaan auton takakonttiin, jokunen laji päivänliljoja, kurjenmiekkoja ja pikkuruinen valkoisin kukin kukkiva kuunlilja 'Snow Flakes', sitten yksi kummallinen 'Miss Marble' piikkiputki ym. ym. Kukkakaverillani lienee ollut vieläkin valtaisampi lajikirjo ja eihän retki siihen päättynyt vaan suunnistimme tuon jälkeen Viherlandiaan ja siellä auton perä täyttyi aivan etupenkkejä myöten. Aivan ihania keijunkukkia viittä eri sorttia ja Rockin pioni...ja pari muuta pionia, siinäpä sitä taas uutta hoivaamista.

 Nyt on ehkä liian kuumaa ryhtyä istutuspuuhiin mutta hyvin taimet viihtyvät varjossa omissa ruukuissaan, kun muistaa kastella riittävästi.
On aivan ihanaa ja jännittävää taas seurata uusien kasvien kehitystä, varsinkin tuo pioni kuuluu siihen joukkoon. Toivottavasti osaan istuttaa sen kerralla oikein. 



 Kesään kuuluu muutakin...







Lämpimästi tervetuloa uudet lukijat, Minna, Pinuski ja KesKukka!



 


13. heinäkuuta 2014

ihanan helteinen viikonloppu!

On tätä odotettukin, vihdoinkin koko viikonlopun ajan on ollut todella lämmintä ja aurinkoista. Tällainen ilma saa mielen virkeäksi ja energiaakin tuntuu jostain löytyvän vaikka perjantaina työviikon jälkeen on niin poikkiolo. :) Lauantaina siivousten jälkeen käväisin taas äidin luona, siellä oltiin terassikahveille valmistautumassa, en sitten viipynyt siellä kovin kauan. Mummeli oli nyt hieman alavireinen ja liikkuminen alkaa olla jo tosi hankalaa. Hieman tuli apea olo vierailun jälkeen, voi kun voisi auttaa, mutta eipä siinä ole paljon tehtävissä, ikä alkaa hänellä painaa. Iltapäivän puolella ajelin sitten sukulaismöksälle. Siellä oli järvimaisema parhaimmillaan, joutsenet lipuivat poikasineen läheisen luodon kupeella ja kuikkakin hoivaili poikastaan lähellä mutta kuitenkin kameran ulottumattomissa. Noilla vesillä vedimme vuosia sitten hyvin ahkerasti uistinta, tuli lohta ja taimenta... kuhaa ja niitä haukiakin...oi niitä aikoja...komeita aamuyöllisiä auringonlaskuja, hiljaisuutta, välillä hurjia myrskyjäkin...eipä silloin ollut kameraa völjyssä...
 


 Edellinen viikonloppu sujuikin Tampereen, oikeammin Lempäälän suunnassa, harvemmin olemme sielläpäin ajelleet, olikin ihan mukavaa katsella sen suunnan maisemia. Kaunista kumpuilevaa peltomaastoa ja niin vehreää. Silloinkin osui kelit kohdalleen, ei vain ollut niin kumaa kuin nyt, mutta eihän kuumuuskaan nykyautoissa haittaa, kun on ilmastoinnit ja pelit. Ensi lauantaina sitten pitäisi lähteä kukkakaverin kanssa Leivonmäen suuntaan, minnepä muualle kuin Tommolan tilalle, vielä puuttuu jokunen viehättävä päivänlilja valikoimasta tai joku muu mukava kasvi...ken tietää mitä hurmaavaa sieltä löytyykään takakonttiin.

Pihassa alkaa olla jo monenlaisia kukkia avoimina, mielenkiinto kohdistuu tietenkin eniten uusimpiin istutuksiin ja niiden kukkien avautumista odotan aina niin jännityksellä. 

Ruusut ovat päässeet jo vauhtiin, uusimpana kanadalainen pensasruusu 'Morden Centennial', joka viihtyy jopa V-vyöhykkeellä saakka. Se kasvaa noin metrin korkuiseksi ja saman levyiseksi, passeli ruusu pienempäänkin pihaan.

 


Toinen ihanuus on valkoinen tertturuusu 'Schneewittschen', sen viihtyminen on varmaan niin talvesta kiinni ja miten jaksaa syksyllä suojailla mutta käsittääkseni ei niitä arimpia.



 'Mariendol' availi myös ensimmäisen kukkansa, tämä on sitten ihan tuurin kauppaa, onko enää ensikesänä hengissä. Hienosti se on alkanut tummanpunaisia versoja kasvattelemaan. Ihana kukka...

Valamonruusut ovat juuri parhaimmassa kukassa.
 


Ihanaa aikaa tämä, kun saa kuljeksia pitkin pihamaata ja aina on jotain katseltavaa ja ihmeteltävää. On kaikenmaailman pörriäisiä ja niiden hauska surina on melkein musiikkia korville. Harakan poikaset käyvät päivittäin puhdistautumassa altaassa, siellä näyttää olevan ihan jonotusvuorot.

Nukkapähkämö kurkkii vaatimattomasti kurjenmiekkojen välistä, jossain kehotettiin leikkaamaan kukkavanat pois, kun niillä ei ole koristearvoa, minusta ne ovat ihan söpöt kaikknenpikkuisine kukkineen ja hempeä nukka peittää vielä avautumattomia nuppuja. Lehtiruusukkeet ilmeisesti vahvistuisivat leikkauksen myötä.

 Sininen kellokärhö 

 Kapealehtikalmiassa on hurjan tiheät kukkarykelmät oksien latvoissa. Oikeat pallerot, yksittäinen kukkakin on aika jännän mallinen.

 Pajunkissojako...ehei... vaan ääpiömantelin "hedelmä", en ole maistellut tätä karvaista kovaa palloa, lieneekö mitä siellä sisällä...? Tulee mieleen mielleyhtymä, karvasmanteli. Kukinta oli aika runsasta ja näitä palleroita ilmaantui pitkin pensasta oksanhankoihin. 

Vielä täytyy laittaa kuva kärhösekamelskastaasta, vanha 'Fujimusume' ja uusi tuttavuus purppuranpunainen 'Huvi' seurustelevat keskenään samassa tuessa. Toisaalla 'Piilu' pn henkitoreissaan, kuivatti lähes kaikki oksansa ensimmäisten kukkien jälkeen. Samoin kävi osittain 'Omoshirolle' ja nyt vielä se ns. valkoinen kuivatti oksan, vaikka siinä on kasvustoa ja jokunen uusi nuppukin. En ole vielä sille nimeä saanut, mikä sitten lieneekään... 


Sittenpä vaan taas kuulumisiin ja oikein hyvää viikkoa, olipa kyseessä sitten loma- tai työviikko!

Moikka!

9. heinäkuuta 2014

voihan pijjooni!

Aikansa jumittuaan viileiden ja sateisten ilmojen vuoksi, pionit vihdoin pääsivät aukaisemaan kukkansa. Aurinko nyt taas hellii kukkien nuppuja ja kasvustoja....nyt ulkona jo 23 astetta, ihanaa...






Tällainen pikainen kuvapläjäys, nyt täytyy kiiruhtaa töihin... Moikka!!