27. joulukuuta 2014

joulun ajan tunnelmia


Makeat poskissa ja kinkut mahassa...ainakin minulla, tuli pidettyä yksin huoli meidän perheen syömäpuuhista. Meillä oli sitten perinjuurin hiljainen joulu, ukeli aivan hirveässä flunssassa ja ketään ei tohtinut edes kylään pyytää tartuntariskin vuoksi, itse onneksi ainakin vielä olen säilynyt oireettomana. Jo joulupäivänä suuntasin droppien ostoon Joen kaupunkiin. Pakkanen paukkui parissa kymmenessä ja sormien paleltumisen uhallakin kuvailin hiljaista kaupungin keskustaa. Ylhäällä kuva typötyhjältä kävelykadulta.
 Koiran kanssa kävin lenkeillä joka päivä ja aattoiltana onnistui kaveri vetämään pannan päänsä yli ja sehän tiesi sitten kolmen ja puolen tunnin reissua metsän uumeniin pilkkopimeässä, koiralle, ei minulle sillä pannatttoman, vietin viemän koiran kiinni ottaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Onneksi pakkanen oli lauhempi kuin joulupäivänä.

Alla lisää otoksia joulupäivän kaupunkireissulta:

 Joensuun taidemuseo, ent. Joensuun lyseo, poikalyseo, tyylisuunta uusrenesanssi, valmistunut 1894, suunnitellut arkkitehti Theodor Decker.
Kun tästä käännyin ympäri toiseen suuntaan, nk. Sinisen virran toisessa päässä on kaupungintalo, joka pitää sisällään mm. kaupungin keskushallinnon, ravintolan ja Euroopan unionin itäisimmän ammattiteatterin, Joensuun kaupungin teatterin. Kaupungintalon on suunnitellut Eliel Saarinen, valmistunut vuonna 1914. Tyyli edustaa myöhäisjugendin ja kansallisromanttisen tyylin yhdistelmää. Hieman jää julkisivu puiden katveeseen, vaikka näkymää on käsittääkseni jo avarrettu. Kaupungintalon takana virtaa vuolas Pielisjoki.


Kaupungin historiaan tuo kivan lisäviitteen vasta tämän syksyn aikana keskuskujalle rakennettu Vesikioskin nimeä kantava kioskirakennus, johon on kesällä tulossa mm. kahvilatoimintaa. Joulun alla eräänä iltana sieltä sai ihanaa lämmintä glögiä. Vesikioskin nimi ja tyyli on peräisin oikeista 1900 -luvun alussa toimineista vesikioskeista, joita on ollut puistoissa eripuolilla kaupunkia.



Minusta on tosi ilahduttavaa, kun on henkilöitä ja tahoja, jotka jaksavat kaivella arkistoja ja suunnitella uutta ja toimivaa nojautuen perinteeseen. Tällainen toiminta virkistää kaupungin ilmettä ja tuo uskoa ja pontta pinnistellä eteenpäin vaikeampanakin aikana. Näkyvä uudistus ja rakentaminen on paikallaan kaiken sen tavalliselle kansalaiselle näkymättömän työn rinnalla, mitä kaupungin johtoelimissä tehdään.
Myös aivan uutta ja modernia on rakenteilla kaupungin keskustassa; valtaisa Osuuspankin pankkitalo ja liikehuoneistoja sekä melkoisen kovahintaisia asuntoja monissa asuinkerroksissa.


.. ja joku vaan odottelee seuralaista kainaloonsa uusi kaulaliina kaulassaan, lienee yksi kuvatuimmmista joensuulaisjulkkiksista...näitä kavereita löytyy muuten nykyisin elävänä suorastaan lähimetsistä...

 
Kotimatkalla pyörähdin vielä uudenuutukaisen Sirkkalan sillan kautta kuvaamaan jokimaisemaa.


Taustalla näkyvät uusi Penttilän asuinalue sekä Suvantosilta, etupuolella vanha Itäsilta. Kaupungintalo jää vasemmalle, oikealla Kimmelinpuistoa. Kuva Sirkkalan sillalta. Taaimmaisena näkymättömissä on vielä kävelysilta, Ylisoutajan silta, joka avattiin kesäkuussa. Pielisjoen yli on vielä Pekkalan silta ja rautatiesiltakin, jossa on myös kävelykaista, että siltoja Joensuussa riittää, mikä on ihan hyvä.


Sirkkalan silta on korkea, avattava silta, valmistui marraskuussa. Kaupungin puoleisessa päässä on liikenneympyrä, jota koristaa valtava kaareva rautainen taideteos, Kranssi nimeltään. Näitä liikenneympyröiden taideteoksia on tulossa yhteensä kuusi kappaletta sitä mukaa, kun uusia liikenneympyröitä rakennetaan keskustan alueelle.

Sillan kupeessa on upea vanha tyttölyseon rakennus. Rakennusvuosi 1911, myöhemmin siellä on toiminut pääkirjasto ja nykyisin konservatorio.


Kotimatkalla alkoi aurinko luoda valoaan taivaanrannassa.


ja omasta pihastakin näkymä oli talvisen kaunis



 Hyvää viikonloppua!