11. toukokuuta 2015

nyt tiedän sen värin...

nimittäin pikkuruinen jouluruusu kehitteli vihdoin yhden kukan ja se on tummanpunainen! Kolmen vuoden odotus on ohi!



 Ei ollut ihan sitä väriä, mitä ostin ja odotin, mutta eihän tuokaan hullumpi.  Nyt on sitten valkoisen lisäksi tämä ja lisää täytynee hankkia jos vaan sattuu hollille noilla puutarhareissuilla. Oliskohan tämä yksilö  nimeltään 'Pretty Purple'.

Viikonloppu sujui todella hienosti pihaa fiksatessa ja oksasilppuria kiusatessa. Olipa siinä urakkaa mutta mikäs se oli touhutessa, aurinko paistoi täydeltä terältä ja ah, oli niin lämmintä. Eilisen aamun aloitimme rivakalla kahdeksan kilsan lenkillä ja siitäpä oli kiva jatkaa notkein nivelin pihapuuhia, että on sitten hienoa aikaa tämä!

Tänään onkin sitten jo viileää ja hieman sateistakin, eikä tällä viikolla kai parempaakaan ole luvassa. Työpäivä huiskahti lennossa ja nyt alkaa kummasti jo uupumus hiipimään silmänurkkaan.

Tansku, kiitos haasteesta, kyllä niitä vastauksia on tulossa jahka ehdin..

siispä seuraavaan postaukseen..


5. toukokuuta 2015

ensimmäinen oikea keväinen ilta

Tahdonpa tulla sanomaan, että nyt on kevään ensimmäinen ilta, jolloin usko kesän saapumiseen saa vahvistusta. Samaa kertonee alla oleva keltainen kevätsahrami.


Kävin pitkällä kävelylenkillä ja osauduin metsäpoluille, kostea sammal tuoksui, luntakin oli vielä paikkapaikoin. Pakkasen puremat puolukat roikkuivat siellä täällä varpujen oksissa, maistuivat makealta. Aurinko pilkisteli puiden lomitse tehden pitkiä varjoja kuusikoiden alla olevien sammalmättäiden yli. Mustarastaan laulu kiiri melankolisen rauhallisena hätäisempien sipertäjien yli. Jossain metsänsiimeksessä piilossa solisi keväinen puro. Voiko olla levollisempaa ja rauhoittavampaa, ihana kevätilta.