11. lokakuuta 2015

kukkasipulit maahan ja muita syyshommia

Korpikankaalta tilautut kukkasipulit saapuivat pari viikkoa sitten ja nyt laitoin ne multiin. Pakko oli merkata ylös ja kuvata pussit, jälleen kerran, että tiedän vielä keväälläkin, mitä tuli istutettua. Ilma oli eilen niin suotuisa, että kukkasipulien lisäksi putasin laatoituksilta sammaleita ja raivasin kasteluastioita ja muuta varastoon odottamaan kevättä. Kärhöt ja ruusut ovat vielä ruukuissaan ulkona, mutta täytynee viikolla nekin jo viedä kellariin. Melkeimpä se on joka syksy tämä sama aika noille puuhille, blogikin alkaa toistaa niin paljon itseään, että tuskin jaksaa itsekään näitä lueskella. Päiväkirjana toimii kyllä aika hyvin:) Muutenkin alkaa tuntua siltä, että laitan blogin talvilomalle välille marraskuu-maaliskuu. Hieman motivaatio on nyt hukassa...mutta ken tietää jos jonkun innostuksen pureman vielä sais...

No kukkasipuleihin palatakseni, istuttelin seuraavia:

















Vielä lisäksi istutin muutamia kymmeniä valkoisia narsisseja ja tulppaaneja, jotka kaivelin kesemmällä ylös, erottelin niistä pikkusipulit pois ja laitoin isommat nyt takasin penkkiin. Joitakin pikkusipuleita laitoin lavaan kasvamaan kokoa, kuten jossain lehdessä neuvottiin.
  
Pakkanen on vieraillut jo pihassa useaan otteeseen ja alkaa kukat nuupottamaan. Harmillista, kun syyshortensian kukat näyttää paleltuneen kesken aukeamisen, en ole aiemmin huomannut tuollaista ilmiötä. Alkukesästä istutin limenvärisiä ja valkoisia gladioluksia, mutta ei ne ehtineet näin viileänä kesänä ulkona kukkaan, mutta sisällä nuput aukeavat kauniisti, pari satsia olen kerännyt maljakkoon ja SOL13:n bloggarille annoin muutamia oksia, värit ovat kyllä jotenkin sekalaista kellertävän vaaleaa. Osaa en ehtinyt pelastaa, tuolla niin apattisena roikottavat nuppuvarsiaan..ulkona...



Kuuraisin sunnuntaiterveisin,



4. lokakuuta 2015

kädentaitoja Pekkalassa

Muuta ajateltavaa syystöiden lomassa, minua pyydettiin irrottamaan parina viikonloppuna aikaa aikuinen-lapsi keramiikkaryhmään yhdeksi aikuiseksi. Kurssi järjestettiin Pekkalan kuvataideoppilaitoksessa Pekkalan kartanossa. No tottahan oikein mielelläni lähdin messiin:) sen verran aina voi lohkaista aikaa pienille ja samalla voi kaivella muistilokeroita muinaisesta keramiikkakurssista, josta on vierähtänyt aikaa jo melkoisesti. Pienet olivat 5 ja 7 vuotiaat sukulaislapset, joille minulla on kunnia olla isotätsä. Kylläpä oli kivaa, lapsia aikuisineen oli paikalla oikein mukava porukka ja voi sitä intoa, millä savimassa alkoi muotoutua mitä moninaisimmiksi hahmoiksi ja kipoiksi. Lapset jaksoivat paneutua upeasti tekemisiin ja taisipa siinä aikuisetkin saada inspikset pintaan, ainakin päätellen polttoon menevien töiden määrästä, mitä kahden viikonlopun aikan oli saatu aikaiseksi. Oi sitä  meininkiä...




Työt saadaan loppukuusta hakea itselle, ne kun vaativat polttoja ja lasituksia, joita ei kaikkia näin lyhyen rupeaman aikana ehdi tehdä aivan valmiiksi ja poltoissa on sitten oma järjestyksensä, jotka ope hoitaa. Aika pikkuisen jännittä työn tulokset...

 Paikka missä kurssi järjestettiin, huokuu vanhaa tunnelmaa ja on oiva inspitaarion lähde, varsinkin ulkoa katsottuna.  Kauppaneuvos Petter Parviainen rakennutti kartanon 1881 kesäasunnoksi ja 1914 Cederbergit ostivat kartanon. Vuonna 1920 se muuttui Oy Kaukas Ab:n konttoriksi. Joensuun kaupunki hankki alueen omistukseena 1977 ja nyt se toimii lasten - ja nuorten kuvataideoppilaitoksena ja alueella asuu myös taiteiljoita.
 Voin kuvitella, miten maalauskurssilaiset ja pienet kuvataideoppilaitoksen oppilaat piirtävät ja hahmottelevat töitään  upeassa luonnonympäristössä, missä oravat ja muut pikkuelävät kipittelevät ja lennähtelevät kukin suuntiinsa. Materiaalia töihin löytyy aivan pihapiiristä. Ja mikä parasta, paikka on aivan kaupungin kupeessa. Hienoa, että vanha kartanomiljöö on säilytetty.