17. tammikuuta 2016

aurinkoinen pakkaspäivä

Kiitokset kaikille edellisen postauksen kommentoijille, ihanaa kun niin monelle tuli kiva mieli katsellessa kesäisiä kuviani:) 
Ja tervetulotoivotus muutamalle uudelle lukijalle, kun olette liittyneet mukaan.

Pakkaset eivät vaan ota hellittääkseen, tänäänkin lukemat painuivat 20 asteen tienoille, vaikka vähältähän tuo tuntu lukemana, kun on viimepäivinä ollut mieluummin 30 tienoilla. Ulos vaan täytyy urheasti pinnistellä, kyllä sitä pärjää, kun vaan pukee kerroksia päällekkäin. Kasvotjää koville, ainakin minulla, kun muuten tulee todella herkästi liiankin lämmin mutta naama paleltuu, en pysty pitämään mitään suojaavaa huivia suojana, alkaa ahdistamaan. No sompaillen pärjää. 
Tänään paisoi aurinkokin ja sai hangen kimmeltämään tuhansin tuikkein, todella kaunista. Yritin kuvata, mutta eipä ollut kovin iisiä, kun ei oikein näe lumea vasten tarkennusta ja sormetkin kohmettuu. No joitain kuvan tapaisia sain napsittua muistoksi tästä päivästä..





Kissapetoja oli ollut liikkeellä, lynx lynxit olivat marssineet peräkanaa tien ylitse...näin muuten sudenkin jäljet tuossa pari viikkoa sitten, huh, ei oikein tuntunut kovin kivalta. Varmistelin kerran jos toisenkin, mutta askelväli ja askelluksen tyyli ei jättänyt epäilyksen varjoa.

 Iltapäivän matalat auringonsäteet peilasivat kauniisti keijuangervon kukkajämistä, talvikin on kaunista. Ihanaa, kun päivät alkavat valostumaan ja pidentymään. Kivaa iltaviihdettä on lueskella puutarhablogeja, niin monella on jo kova into kevään suhteen ja mitä moninaisimpia suunnitelmia tuntuu olevan vireillä. Korpikankaan siemenluettelo saapui viikolla ja olipa sitä niin mukava taas selailla ja aprikoida, ostaako siemeniä vai ei. Päädyin päätökseen ei, ainakin toistaiseksi. Hieman on nyt ikävä sivukaiku käden suhteen, liukastuin tosi pahasti joulun aikaan aaton aattona ja ilmeisesti olkapää jotenkin revähti ja nyt ei oikein ole hyvän tuntuinen. Luulin, että paranee, mutta yöllä särkee ja muuta sellaista. Huomenna käyn lääkärissä varmuudeksi, saa tarkistaa, onko mikä vialla vai ei. Käden toiminta on kuitenkin onneksi kohtuullista, varmaan tarvitsee vain aikaa parantuakseen, uskon niin. 
Neulekärpänen puraisi pikkuisen ja aloin kutomaan sukkia, siitäkään ei käsi oikein tykkää, mutta siitä viis, tehdään minkä kerrallaan pystyy. 
Tällaista ajatusten harhailua tällä erää, täytyy mennä uunin hiillosta hämmentelemään ja koirakaverikin kaipailee jo iltalenkille.

 

6. tammikuuta 2016

mielikuvaharjoittelua pakkasen keskellä

Hrr...pakko alkaa kurkkimaan viimekesän kuvia, että mieli edes lämpenisi. Taitaa kohta 30 astetta paukkua rikki meidänkin mäellä.

Toista se oli keväällä ja kesällä, muistaakseni...

 oli ihanaa sinistä mattoa...

 ja taidokkaita torvimuodostelmia...

 lohenpunaista torvea...
ihanan hassuilla ulokkeillakin...mikähän lie merkitys noillakin..
 ja kaikkia yhdessä...
pikkuisia hapsukkaisia miniaurinkoja...



 vaaleanpunaisen, pinkin ja purppurran värejä ylväiden varsien päässä huojumassa...

ja pikareita ruutumekoissaan, monessa sävyssä...


ja aina niin eleganttia valkoista...

Niinpä. Eipä aikaakaan, kun... no menee ehkä vielä tovi näihin tunnelmiin.