20. elokuuta 2016

Elokuu jo vaikka kuinka pitkällä

On tainnut jo syksyksi kääntyä, eilen oli aurinkoinen ilma mutta tänään on niin sateista ja harmaata. Ikkunasta katsoessa näkyy nuokkuvia päivänliljoja ja syyshortensiankin kukat painuvat niin alaspäin. Ei oikein nyt syyskukkijat pääse oikein loistoonsa. Eipä näille keleille mitä mahda, toisaalta metsään nousee sieniä ja puolukat pullistelevat tosi isoksi. No puolukat saa minulta olla rauhassa, viime sunnuntaina sain kolme sangollista kanttarelleja ystäväni avustuksella. Tykkään puolukoista, mutta kun en pysty keräämään, todennäköisesti joutuisin saikulle jos niin tekisin, on nyt niin huono tilanne selän vuoksi. Siksi tämän bloginkin olen jättänyt sivuun, kun en työpäivän päälle voi enää istua lisää koneen ääressä, täytyy vaan yrittää kävellä, kävellä ja kävellä...Nopeammin päivittyvät facebook ja kuvia löytyy instagramista anslii_19 osoitteesta.

Joitain kuvia kuitenkin mm. uudesta päivänliljastani 'Kangars', oikein verenpunainen



  joku vihmerä katkasi kukkavarren, veikkaan harakoita, niiltä syntyy näköjään mikä vaan..

Kävimme ystäväni kanssa kesäreissulla Kiteellä Suomen Pietarhovissa, joka olikin hyvön erikoinen ja erilainen puutarha. Tunnelmassa on viitteitä englantilaisesta kumpuilevasta puistosta/puutarhasta laajoinen näkymineen ja symmetrioineen. Paikan isänät oli saanut innoituksen rakentaa kotitilastaan samankaltainen, ollessan opiskelemassa kieltä Walesissa. Paikka ei ole vielä ollut auki ovin kauaa, koska on ymmärrettävästi paljon, paljon rakentamista tuollaisessa. Alla muutamia omia kuvia paikanpältä:

















Laajat oli näkymät ja valtavan pitkät penkit punaisia daalioita/jöriinejä, jotka on jaettu aikojen saatossa kolmesta juurakosta. Kymmenet runkoruusut kukkivat kauniisti, niin runkoruusut kuin jöriinitkin kaivetaan talvisäilöön, on siinä muuten melkoinen urakka. Sivummalla, tammien katveessa on pieni kappelirakennus, jossa voi hiljentyä ja suoda ajatuksen vaikka omille poisnukkuneille läheisille. Aapiskukkokin paimensi siellä kanalaumaansa varsin terhakkaasti mutta hellästi, oli ihana katsoa sen touhuja. Mitä tuosta tilasta vielä tulleekaan ajansaatossa, paljon tunuti ideoita kytevän isännän ja emännän päässä, jäämme odottelemaan mielenkiinnolla.


Onneksi on joitakin aurinkoisiakin päiviä ollut, niin on päiväperhosia päässyt tiirailemaan linssin läpi.
Sattui eräänä iltana silmään aikamoinen möllikin harsokukkien lomassa, ainakin kun tarpeeksi läheltä katsoi, yöperhosen selfie...


Kun nyt sataa ja ropisee, niin lopuksi laitan päivän teemaan sopivan kuvankin,


Toivottavasti vielä joku silmäilee tätäkin blogia, vaikka kovin on harventuneet minun päivitykset, voi olla, että joudun jossain vaiheessa jopa laittamaan jäähylle koko blogin. Mutta ei mennä vielä asioiden edelle, oikein hyvää viikonloppua ja yritetään nauttia pimenevistä illoista ja muusta syksyyn viitaavasta tunnelmasta.