26. maaliskuuta 2017

keltainen postaus

....näin on tehtävä, kun ulkona näkyy tosi vähän kevään merkkejä. Yöllä on pakkasta ja päivällä on lämpimän puolella, mutta ei tarpeeksi, että lumet alkaisivat sulamaan. Maaliskuuhan nyt vasta on, että sikäli ei erikoista, nyt on kai se vanhan ajan talvi. Juuri nyt alkoi satamaan ja tuuli pieksää pisaroita ikkunaan. Lumet ainakin vajuvat jonkin verran. Malttamaton kun on, ei jaksaisi millään odottaa kunnon kevättä, siksipä plarailin hieman kuvia ja päätin laitta väriä edes tähän foorumiin, kun edellisen postauksen kuvatkin ovat niiiin talvisia, kuten oikeasti onkin:)


Muistelin, laitoinko ollenkaan kukkasipuleja viime syksynä...en ainakaan paljoa, kun syksyn puuhat menivät niin sanoen päin p...tä. Siellä romottaa kaikki...en jaksanut kaikkia ruukkuja raivata pois, tärkeimmät, eli kärhöt ja joitakin ruusuja, mieheni nosteli kellariin. Olisi hän innokkaasti nostanut kaikki, mutta olin niin tympääntynyt ja hyvin epävarma, jaksanko hoitaa enää mitään tulevana kesänä, joten kielsin säilyttämästä yhtään toisarvoisempaa. Tuli muuten mieleen, että kohtahan niitä kärhöjä ja muuta pitää nostaa autotallin lämpöön...no toukokuun alkuun ehkä jätän, eivät ehdi kasvaa versot liian pitkiksi.


Keltainen on sekä kevään että syksyn väri, kun oikein ajattelee. Keväällä leskenlehdet, rentukat, monet narsissit ja eipä aikaakaan, kun voikukatkin pääsevät kukintaan mukaan ja keltaista pilkottaa siellä sun täällä. Syksyllä taas syyskukkijat, kultapallot, syypäivänliljat, monet päivänsilmät ja tietysti nauhukset kukkivat iloisen keltaisina väriläiskinä ja tuovat valoa hämärtyviin iltoihin. En ole niin hirveästi keltaisten kukkien ystävä, mutta näin vuosien saatossa sekin on löytänyt paikkansa tuola sopukoissa, on se vaan niin lämmin, valoisa ja iloa tuottava väri...siis antaa vaan kaikkien kukkien kukkia:)

Valoisuutta, sitä kaipaa ihminen ympärilleen. Valoisuutta on monenlaista, on valoisia värejä, valoisia ilmoja, valoisia ystäviä, valoisia persoonia ja valoisia ajatuksia...Kaikki tärkeitä kohdalle sattuessaan ja varsinkin, jos itse ei satu olemaan niin valoisalla tuulella tai ei jaksa olla, silloin kaikki em. auttaa ponnistelemaan eteenpäin. 

No vielä yksi valoisa, vanha kuva, jossa ripaus keltaista:) sitten päästän teidät lukijat pälkähästä, jos nyt kukaan on jaksanut lukea sepustustani tänne saakka...

Jouluruusu, sekin kukkii aikaisin keväällä, jopa aiemmin kuin sipulikasvit, mikä on aivan ihanaa...

Oikein mukavaa viikkoa ja palaillaan taas, kun tulee jotain sepustettavaa mieleen...


15. maaliskuuta 2017

kevään odotusta nietosten keskellä

kirjaimellisesti noin, eikö vaan lie metri lunta tuolla pihassa, viime yönäkin satoi taas lisää.
No, onneksi ilmat lämpenevät ja lumet pikkuhiljaa sulavat pois. Saattaa tapahtua nopeastuikin, koska nyt ei ole pahemin kovia kerroksia välissä, lumi on huokoista ja pehmoista.

Olen vielä sairauslomalla selkäoperaation jäljiltä ja en uskalla edes kovin paljon miettiä kevään puuhia, mutta kun tupsahtelee noita puutarhaesitteitä postilaatikoon, niin minkäs luonnolleen voi, alkaa kutkuttelemaan. Sen olen päättänyt, että yhtään siemenkylvöä en laita, ostan valmiita kukkia tarpeen mukaan. Toivottavasti ei tule isoja tarpeita, ei vielä uskalla hankkia isoja projekteja pihaan. Mutta voin vaan kuvitella ilon, mikä tulee, kun pääsee edes hieman ruopsauttamaan kukkamaata ja katsomaan, mitä sieltä piipottaa. Viimekesän istutuksiakaan en varmaan kaikkia muista edes:) Muistaakseni muutamia jaloängelmiä, siperiankurjenmiekkoja, no kuunliljoja tietysti, sateenvarjolehti lienee erikoisemmasta päästä, uusia pioneja, pensaan alle jotain keltakukkaisia mukuloita, kerrottukukkainen valkoinen kimikki, o..ooo.. nimet ovat kaikonneet jonnekin syövereihin:) Mutta lienee jossain paperilla ylhäällä, toivottavasti.. Hei, ja niitä päivänliljoja, niitä tarttuu mukaan mymälöistä joka kesä. Nyt mulla on instagrammissa kaveri Amerikan maalta, jolla on valtavasti päivänliljoja ja hän laittaa niistä kuvia, arvatkaas kuka kuolaa niille kuville!!! Eihän ne kaikki meillä menesty, mutta mieli tekisi testata. Sieltä ne meillekin tulevat vähitellen myyntiin, kun jalostavat uusia kestävämpiä lajikkeita. Eurooppalaisella päivänliljasivullakin http://www.hemerocallis-europa.euon kaikkea ihanaa mm. :http://www.alacartedaylilies.co.uk/large01.php

Parasta tässä vaiheessa on, kun on valoa ja aurinkoakin jo mukavasti, kevät tulee satavarmasti ja on vielä itselläkin aikaa toipuqa sekä työkuntoon että siihen pihanmylläyskuntoon. Nyt täytyy lopettaa tämä istuminen ja mennä oikaisemaan ruotoa kävellen ja pitkältään, jumppia unohtamatta. 

Mukavaa kevään odotusta näiden talvisten kuvien kera ja palaillaan:)





27. tammikuuta 2017

talven kökötystä, valoa ilmassa

Moikka taas!

...tai taas ja taas mutta kun nyt alkuun pääsin. Laitoin nimittäin tänään pionin siemeniä multaan ja kylmäkäsittelyyn ulos. Eikös se ole jo jotain tämän nökötyksen rinnalla? Tänään on ollut hieman paremi tuo tukiranka niin olen hieman "touhuillut". Laiton myös tummanpunaisen tähtiputken siemeniä samalla tavalla. Tulleeko mitään tai ei, sen kevät näyttää. 
Minulla ei nyt ole oikein mitään kasvikuvia, olen pistäytynyt ulkona kuvaamassa, jos sää on ollut suotuisa, mitä se ei tänään kyllä ollut, siksipä pysyin sisällä lähes koko päivän.
Alla muutamia aiempia ulkokuvia lähimaisemista, on nyt tullut omaa ympäristöaä katsottua uusin silmin. 
 Kylämaisemaa...


Lunta meillä on ihan mukavasti, kasvit ovat hyvän lumisuojan alla.


Jokimaisemaa aamuauringon noustessa ...


ja tässä näkymä auringonnousun vastapuolelta, minua hurmasivat nuo värit ja kirkas kuunsirppi ...

Olen ajanut autolla lähelle kuvauskohteita, kun käveleminen on hankalaa ja tuskaisaa, aamulenkit siis autolla:)nämä maisemat ovat aivan lähituntumassa.

 Alakuvassa myös kuva auringonnousun vastapuolelta, värit suorastaan hämmästyttäviä. Kuvauspaikka oli korkealla mäellä.


Tällaista jorinaa tällä erää... palataan, eikun hyvää viikonloppua vaan kaikille!

3. tammikuuta 2017

Pitkästi aikaa kulahtanut on...

Hei blogiystävät,

pitkästä aikaa sain ajoiksi palata tänne blogin pariin. Pirjolta mökkipuutarhassa oli tullut haaste kuusi kuvaa kesästä ja lupailin jo aiemmin vastata haasteeseen, mutta kun sitä sattuu ja tapahtuu..
Olen kamppaillut koko syksyn selkäongelman kimpussa, kipuillut ja tuskaillut. Nytkään en voi kovin kauaa tässä kirjoitella mutta yritetään kuitenkin... Onneksi vika on löytynyt vihdoin ja pääsen hoitohommiin käsiksi, ei näillä erittäin vahvoilla kipulääkkeillä voi kovin kauaa olla.
No haasteeseen, kukkakuvia ei menneeltä kesältä olekaan kovin paljon, syksyltä enemmänkin, olen innostunut valkokuvauksesta ja sen vuoksi instagram on nyt se foorumi, jonne laitan kuviani, löytyy anslii_  nimellä ja on julkinen, sieltä voi käydä kurkkaamass:) aikaansaannoksiani. Myös facebookissa olen jotain juttua sielläkin, muutamien kanssahan sitä tavataankin sillä foorumilla:)

Valokuvauskurssin antia toukokuulta, keväinen lepänoksa:)Valitettavasti kurssi jäi kesken tämän ongelman vuoksi, jalka sanoi stopin.
Jonkunverran keväällä istuttelin uusiakin kasveja, mm. pitkään haaveilemani hurmaavat alppiruusut (neljä sorttia) ovat nyt pihassani visusti suojattuna pakkasilta. Odotan innolla miten niiden käy. Varjopihaakin suunnittelin ja laitoin alulle, mutta taitaa joutua laittamaan jäitä hattuun sen suunnitelman kohdalle, en uskalla ajatella paljonkaan lisäistutuksia ensi kesälle. En nyt edes muista mitä kaikkea, ainiin, ainakin erilaisia siperiankurjenmiekkoja istuttelin, Tommolan tilalla kävimme taas kukkakaverin kanssa ostoksilla, taisi se takakontti olla tullessa aika täynnä tavaraa. Kesä meni sitten vaan katsellessa ja enimmät rikkaruohot sain vain kitkettyä pois penkeistä.

Touko-kesäkuun vaihteessa pihan reunassa kukkivat kotkanakileijat ja tulppaanit, etualalla omat siemenistä kasvattamani kuolanpionit.

Ihana pioni  Buckeye Belle kukki eka kerran, se oli yksi kesän huippukohdista. Toiset huippukohdat olivat retket Patvinsuon kansallispuistoon ja Vekaruskoskelle Tuupovaaraan, kun vielä jalat kantoivat.

Yllä kuva Suomujärveltä Patvisuon kansallispuistosta.

 Maisemakuvausta Höytiäisen rannalla Kontiolahdessa, siis aivan läheltä kotiani.

 Koskimaisemaa Vekarukselta Tuupovaarasta


Syksyinen patioruusu pääsi sisälle kuvattavaksi myöhään syksyllä, kun täytyi raivata pois tulevan talven alta. 

Näiden kuvien myötä toivotan kaikille lukijoille hyvää tätä vuotta 2017 ja ehkäpä saan jossain vaiheessa rustattua tänne jotain tekstiä ja kuvia. Luulen, että viimeistään keväällä alkaa polttelemaan vihervarpaita sen verran, että palaan tämän ruudun ääreen:)

Terveisin,