13. kesäkuuta 2017

kesäkuun kuulumisia

Tervehdys täältä hiljaisuuden saarekkeelta:)

En todellakaan ole ollut nyt lukijaystävällinen, aika hujahtaa niin nopsaan. 
Pihatyöt ja valokuvaaminen ovat vieneet ajan melko tarkaan ja sitten se työelämä. Kaikila on oma roolinsa ja paikkansa, ihanaa kun kaikki alkaa sujumaan juohevasti:) Nyt taas palautui mieleen, miten tärkeää on se, että pystyn tekemään asioita joista oikeasti tykkään ja joilla on oikeasti merkitystä elämiseeni ja sen laatuun. 

Kylmä pitkä kevät hidasti pihahommiin pääsyä, mutta nyt lämpöaallon myötä, kaikki kasvit ja kukat venyvät aivan silmissä. 

Pionit pullistelevat nuppujaan, mm. kartanonpioni, kaukaasianpionit ja kuolanpionit


Pakko oli keväällä tarttua Tokmannin tarjoukseen (6,95/kpl!!) puupioneista, pari ostin ja laitoin ne ruukkuihin ja ruukuissaan maahan kasvattamaan juuristoaan, laitan ne sitten syksyllä penkkiin omille paikoilleen. Saapas nähdä, tuleeko niistä mitään, aika hyvät ja kookkaat taimet kyllä ovat. Jossain oli ohje, että pionit kannattaa istuttaa syksyllä ja jos mahdollista antaa niiden kasvattaa kesän juuristoaan ruukussa. Toivotaan, että onnistuu näin.  

Kevään kukat ovat jo kohta kukkineet ohi, tulppaanit tosin aloittavat vasta kukintaansa, tuossa alemmassa kuvassa takana on kaukaasianpionin nuppuja


Kärhöjen kohtalo oli kurja tänä keväänä. Sain ne liian myöhään kellarista ulos ja en vienyt niitä autotalliin enää kasvamaan, jätin ulos ja tuli hirveen kylmä kausi ja hups, nyt taitaa ainoastaan 'Omoshiro' aloittaa kasvuaan. No toisaalta, eipähän enää tarvitse roudata niitä kellariin syksylläkään, helpottaa hommia:) Ruukkukärhöt vaan olivat niin kauniita ja isokukkaisia, nyt täytyy ehkä laittaa ulkona talven yli meneviä lajikkeita pari lisää...


Rehevät kuunliljat jaksavat aina ja joka kevät pakertaa lehtitötterönsä oikein voimalla maasta, ihania muotoja niissä... 

Ja ne minun  viimekesänä istuttamani alppiruusut näyttvät selvinneen talvesta aivan kohtuullisesti, siellä on nuppuja pyöristymässä. Nekin meinasivat hyytyä, kun tietenkin hieman liian aikaisin otin suojat pois, yhdessä on selviä lumivaurioita lehdissä, kun satoi pikkasen lunta vielä suojien pois oton jälkeen.

Sinikämmenet kukkivat ja ovat kasvaneet valtisiksi pehkoiksi. Poikasia on tuolla kasvilavassa odottamassa istuttamista, pikkuiset ovat jo kolmevuotiaita, ovat hyvin hitaita kasvamaan ja kehittymään siemenistä. Mutta niinhän se on, että puutarhan harrastajan ei sovi olla kovin hätäinen:)


Kevät on ollut pitkä ja viileä, mutta on sekaan mahtunut ihania aurinkoisiakin aamuja ja silloin olen hipsinyt joelle kameran kanssa ja tietenkin siinä tulee aamuverryttely samalla tehtyä. Maisemat ja joen sumut ovat niin huumaavia näkyjä, että niiden kuvajaisten voimalla jaksaa vaikka mitä. Aamun valo, auringonnousu, joutsenten töräyttely, muiden lintujen äänekäs laulu, sumuinen suo ja joen pinta, hilaisuus ja tyyneys, siitä on maailman paras aamu tehty! 


Tämän tarhakylmänkukan myötä toivotan teille kaikille ihanaa puutarha-aikaa omissa pihoissanne ja muillekin kivaa alkukesää! 

Kiitos niille, jotka ovat tuleet lukijoikseni<3, yritän tehdä kesän aikan postauksia hieman useammin, pihassahan on matskua kyllä tulossa.
Instagramissa on kuvia kasveistani ja myös muita kuvia, tervetuloa kurkkaamaan sinnekin puolelle.

Terkuin,